Syksyllä tunsin itseni hetkittäin varajeesukseksi. Olin nimittäin penkkipunnerruksessa yli satasen kunnossa ja biitannut osakespekulaatioillani indeksin (OMXHG25) kaikilla Nordnetin näyttämillä aikaperiodeilla. Nouseva salikunto ja hyvä menestys osakemarkkinoilla ovatkin omiaan nostamaan kuusta päähän. Jopa vanhoilla miehillä saattaa lahje vähän koveta.
Onneksi Christine Lagarde lerpautti stetsonin 15.12.2022 ja kertoi, että kaikki euroalue oli koroilla päähän lyötävä ja vielä ennen joulua. Prosessorini on vielä niin glögeissä ja nakeissa, että en anna ensi vuodesta ainakaan kirjallisia korkoennusteita. Muistan hyvin, kuka kirjoitti vuosi sitten:
”Eurokorot eivät nouse mihinkään, koska olemme Manner-Euroopassa kollektiivisesti hirttäytyneet tölkin potkimiseen eteenpäin.”
Virheistään kuuluu oppia. Jatkossa en jaa yhtä täsmällisiä ennusteita. Korkojen arvailemista toki jatkan ainakin keskenäni, koska osakespekulantin kannattaa heittää hiiri kissoille, ellei yhtään korkokehitystä pohdiskele.
Pro tip: Korkojen ennustamisen voi ulkoistaa helposti. Arvaa aina vain samaa kuin korkomarkkina ennustaa.
Lisäksi aion luottaa omin näkemyksiini vähemmän, sillä jälkikäteen tarkastellen korkonäkemykseni varmuusaste oli aivan liian korkea. Miuta ei lohduta yhtään, että ekonomistit ja Suomen Pankin pääjohtaja olivat vielä hetki sitten vähintään yhtä yössä kuin mie. Etsin absoluuttisia enkä suhteellisia tuottoja ja sama pätee oikeassa olemiseenkin.
”Kukaan ei voinut ennustaa” onkin väärinennustaneiden uskontunnustus. Tämä on vähän sama kuin juuri vastustajan nurin koukanneen käsien levittely. Kannattaisi mieluummin olla ihan hissun kissun ja toivoa ettei tuomari huomannut tai lukijat muistaisi.
Vuonna 2022 pärjäsin kuitenkin suhteellisesti hyvin, kun OMXHGI otti 12 prosenttia osumaa, mutta pääsalkkuni nousi kuusi.
Sininen käppyrä omani, keltainen OMXHG25.
Silti edelleen kuusi on kuusi, vaikka sen heittäisikin ulos loppiaisena. En ole tyytyväinen suoritukseeni, sillä tein paljon kaikenlaista tyhmää, suurimpana syyllisenä virheellinen korkonäkemykseni. Pyysingin toverituomioistuimessa kuolleilla hevosilla sisukkaasti ratsastaminen katsotaan muuten paljon raskaammaksi rikokseksi kuin vähän äkkinäisten uusien oriitten pienellä rahalla ostaminen.
Kokeilin penkkiykköstä elokuun puolessa välissä, jolloin salkkuni oli 15% plussalla ja eroa indeksiin oli 25%. Joten kaiken järjen mukaan sössin loppuvuoden vähintään semipahasti.
En kuulu hiippakuntaan, jossa selitellään omia töppejä raskailla laduilla tai huonolla voitelulla
Silti keskityn itseruoskinnan sijaan omakehuun. Yritän siis selittää, miksi pärjäsin viime vuonna suhteellisesti, vaikka absoluuttinen tulos olikin vaatimaton.
Pelasin puolustuspeliä
Paljon onnistuneempi arvaus kuin korkoveikkaukseni oli ennusteeni arvon viagran ottamisesta vuonna 2022. P/S (=markkina-arvo per liikevaihto) 30 -kioskeja teurastettiin rivissä P/E (=markkina-arvo per tulos) 30 -lapuiksi. Näin käy havaintojeni mukaan kaikissa kuplissa. Joten Elon Muskin narsistiset tempaukset eivät ole aiheuttaneet salkuissani taloudellista ahdistusta. Muuta hinkuyskää toki on lapsiaikuisen tempauksista tullut, sillä en erityisesti arvosta todellisuudessa omaa etuaan ajavia hyvesignaloijia.
Kun on lähempänä rumban loppumista kuin ensimmäistä parkaisua ja niput omasta mielestään ojennuksessa, on puolustuspeli perusteltu ratkaisu muinakin kuin kupla-aikoina.
Lisäksi aina joku toimiala on hypessä, oli sitten pörssissä kylmä taikka vari. Välillä vedetään kannabista ja välillä työnnellään tulppaaneita kassakaappeihin. Yleensä väistelen apinan raivolla hypelappuja. Ellen sitten jollain juopon tuurilla ole sattunut kastamaan virveliäni veteen jo kiiman alkuvaiheissa.
En osta kuin erikoistilanteissa mitään P/E 30-lappuja, mutta voin hodlata P/E 50 kioskeja pitkäänkin. Sillä jos tuulipuvut sopuloivat (ja ne tekevät sen ainakin pari kolme kertaa vuosikymmenessä), ei matematiikalla ole vähään aikaan mitään väliä. Ja tällaiset orgiat voivat parhaimmillaan kestää lähes yhtä pitkään kuin Caligulalla (Rooman keisarina 37-41).
Jotkut osinkohaukat ovat joskus valitelleet osinkovastaisuuttani. Tässä tosin on jäänyt kristityiltä Koraani lukematta. Vastustan turhanpäiväistä veronmaksuja ja joustamattomia osinkopoliitikoita, en osinkoja sinänsä. Annankin osinkoihin strategiansa perustaville yhden argumentin oman uskontonsa puolustamiseen: Jos yhtiö maksaa viiden prosentin osingon, tippuu sijoituksen riski juuri sen viisi prosenttia.
Tämän vuoksi muuten hodlailen edelleen paria harhalaukaustani (Backaheden ja Fleming Properties) Ruotsin pörssiin. Riskin tippuminen lähivuosina näissä 20-30 prosentilla on käytännön varmaa. Parin kolmen vuoden päästä oleva korkotaso taas on epävarma. Se voi olla alempikin kuin nykyinen.
”Korot ovat nousussa” on muuten heikko indikaattori tulevan korkokehityksen ennustamiseen. Vaikka tällä perusteella korkoja tämän vuoden analysoinut on ollut oikeassa ja mie väärässä.
Itse pohdiskelen kuitenkin mieluummin inflaationäkymiä, valtiontalouksien tilaa ja yritän päästä keskuspankkiväen päähän kuin tarkastelen historiallisia korkokäppyröitä. Toki puolestani korkoja saa halutessaan ennustaa vaikka teenlehdistä.
Joka tapauksessa en ottanut viime vuonna vastaan mitään puoliintumisia tai pahempia, kuten monet kollegat. Arvo-osakkeiden ottama viagra ei tuonut niille mitään kunnon stondista, mutta ei sentään samanlaista lerppua kuin kasvuosakkeille.
Tein töitä
Ison suomalaisen osakeseurakunnan säännöissä lukee, että osakkeilla ei saa käydä kauppaa, koska raha menee välitysliikkeille. Olen tästä huolimatta aina askarrellut osakkeillani yleensä ja suurimmilla sijoituksillani erityisesti.
Salkkuni raskain Citycon ei ole ollut toistaiseksi yhtä hyvä sijoitus kuin ostaessani ajattelin. Syyttäisin koronaa, Putinia ja Lagardea, ellen tietäisi syyllisen löytyvän peilistä. Olenkin surkeahko osakepoimija ja siksi en avaa reppujani ihan levälleen, etteivät muut hyppisi samoihin rotkoihin.
Lisäksi saatan tyhjentää koko rivin kerralla, jos saan jonkun ahaa-elämyksen. Osakkeisiin rakastuminen ei ole välttämättä yhtä vaarallista kuin ihmisiin, mutta siinä ei ole upsidea ollenkaan. Ihmisiltä voi sentään saada sekä seksiä että jälkeläisiä, osakkeilta ei oikein mitenkään.
Joka tapauksessa on varmaa, että jos en olisi tehnyt Cityconissa mitään kauppaa, pataan olisi tullut vielä enemmän.
Jos itse asiassa on pääomanpalautuksineen edes tullut kaniseikkailuistani kuraa. En jaksanut uudenvuoden bakkanaalien jäljiltä tehdä varsinaisia laskelmia.
Oli muuten hyvät bileet. Viimeisenä jäin seurustelemaan parhaan kaverini Jim Beamin kanssa.
Punaiset pallot ovat Citykanin myyntejä ja siniset ostoja. Sininen viiva kanin pomppiminen ja keltainen sama vanha tuttu OMXHG25.
Tein melkein kaikilla lapuillani jotain kauppaa ja melkein kaikki operaatiot olivat voitollisia. Mielestäni en tehnyt mitään rikollista, enkä juuri edes ilmastonmuutosta pahentanut.
En odota maksamistani veroista kiitoskorttia Annika Saarikolta. Vaikka olisin sen omasta ja äitini mielestä hyvin ansainnut.
Synnyin sunnuntaina
Olisi houkuttelevaa jättää tämä tähän. Mutta valitettavasti suurin osa viime vuoden ”menestyksestäni” tulee alkuvuodesta tulleesta yhdestä onnekkaasta ostotarjouksesta. Eli Lady Fortuna katsoo välillä suopeasti myös keski-ikäisiin ylipainoisiin kaljuihin päin. Muu olisikin ikä-, vartalo- tai hiusrasismia.
Luikut vinkuvat
Aina kun tällaisia jakaa, tulee joku luikku vinkumaan, että indeksiä ei voi biitata. Ja että yhden vuoden menestys johtuu pelkästään onnesta.
Miun kohdalla se voi ihan hyvin näin ollakin. Mutuprosessini ei ole sertifioitu ja päätökset teen yleensä hyvin huonon näkyvyyden vallitessa. En siis ole aikeissa väitellä kenenkään kanssa, voiko indeksin oikeasti biitata vai ei. Voisin taas kerran sortua toteamaan, että kun kerran sekä Mikko Mäkinen että Kimmo Matikainen pystyvät biittaamaan indeksin, pitäisi siihen pystyä aika monen muunkin.
Sen kuitenkin sanon, että yleensä tehokkaiden markkinoiden puolestapuhujat ovat jossain vaiheessa omaa sijoitustoimintaansa surkeasti epäonnistuneet. Ja sitten siirtyneet vähäkuluisiin osakerahastoihin.
