Pitääkseen nenänsä pinnalla pokerinpelaajalla täytyy olla vahva looginen päättelykyky. Jos pelipäätöksensä pohjaa kuun asentoihin tai satunnaisgeneraattorin tuottamiin tuloksiin, kannattaa varautua pokeriuraansa rajattomilla rahavaroilla. Muuten saattavat rahat loppua kesken pelien.
Bluffatessa on paljon paremmat mahdollisuudet onnistua, jos esittää uskottavaa tarinaa kädestä. Minä makselen välillä hyvinkin heikoilla käsillä, jos vastapuolen peliesitys vain ei ole loogisesti uskottava. Välillä on tullut otettua oletettu bluffi kiinni heikommalla kädellä kuin lyöjällä oli, vaikka tämä oli oikeasti bluffaamassa. Tässä logiikka ontui sekä lyöjällä että maksajalla.
En ole varmasti ainoa, joka on pokeripöydässä kuullut satoja kertoja melkoisen epäloogisia tarinoita. Melkein pari vuosikymmentä olen taivastellut miten hyvin ihmiset tietävät vastustajan kortit sen jälkeen kun ne on näytetty. Vaikka he olisivat viimeisen kortin jälkeen maksaneet ison lyönnin ja hävinneet, tulee varsin usein toteamus ”Tiesin sen”. Tämä on muuten valhe, tai sitten maksajan täytyy vihata rahaa. Lisäksi melkoisen huono valhe, koska kiinni jää heti, jos paikalla on joku logiikan alkeet osaava.
Loogista on myös se, että en huomauta tällaisista kömmähdyksistä. En näe mitään erinomaista etua huomauttaa vastustajilleni heidän epäloogisesta toiminnastaan. Annan heidän mielelläni jatkaa valitsemallaan linjalla.
Siviilielämässä vaatimus loogisesta toiminnasta johtaa monenlaisiin ongelmiin. Minulla on suuria vaikeuksia ottaa iloa irti kirjoista tai elokuvista, joissa toimitaan järjenvastaisesti. Lisäksi television katselusta kanssani on vaikea muiden nauttia, koska jupisen havaitsemistani epäloogisuuksista pilaten muidenkin ilon.
Esimerkiksi olen lukenut lähes koko Wilbur Smithin tuotannon, mutta minua on aina nyppinyt kirjojen sankareiden Courtneyden ottamat älyvapaat riskit. Toki Sean Courtney heittää ainoan käsikranaatinsa kahdestakymmenestä metristä muutaman kymmenen sentin raosta helikopterista sisään ja näin välttää tarjolla olleen kidutuskuoleman itselleen, rakkaalleen, taistelutovereilleen ja parille lapselle. Minä olisin kyllä ottanut ihan luodin päähän ennemmin kuin tarjonnut uhriksi itseni lisäksi läheisiäni.
Itse asiassa luin Wilbur Smithin ”Keihästen sankarit” hiljan ja laitoin äijän toistaiseksi boikottiin lopputuotantonsa osalta. Kestän kyllä ihmisten omien kykyjensä yliarvioimisen jotenkuten, juonen loogiset virheet hampaita kiristellen, mutta kun heimon parantaja alkaa ennustaa tulevaisuutta erehtymättömästi, on minun aika suunnistaa kohti uusia kirjallisia metsästysmaita. Valitettavasti suosikkikirjailijani on vanhoilla päivillään hurahtanut mystiikkaan.
Amerikkalaisista action-elokuvista en saa juuri iloa. Väkivalta valkokankaalla ei minua haittaa lainkaan, mutta näiden sankarien kuolleista heräämiset kuusi luotia rinnassa ja autojen kymmenen metrin pudotukset ja ajon jatkuminen tuottavat minulle iloa siinä missä arpajaisviranomaisten lausunnotkin. Jos toimintaelokuvan toiminta on loogista, voin nauttia elokuvasta suurestikin.
Amerikkalaisten toimintaelokuvien loogisuus vain täytyy löytää henkimaailmasta, kuten George W. Bush löysi ylipäällikkyytensä ohjeistuksen.
Parisuhteeseen loogisen toiminnan vaatimuksen lisääminen on kuin Suomi hyökkäisi nyt Venäjälle. Voihan se toinen osapuoli hyvinkin luovuttaa. Pokerinpelaajalle vain tämän hyväksyminen on varsin haastavaa.
Poliitikoille sen sijaan logiikan sivuuttaminen ei tuota mitään ongelmia. Olin eilen lounaalla poliitikon kanssa, ja totesin buffet- pöydän lappujen olevan ristiriitaisessa järjestyksessä. Lisäksi kerroin henkilökohtaisesta ongelmastani loogisten puutteiden suhteen. Hän totesi lakonisesti ”Poliitikassa ei voisi toimia, jos muiden epäloogisista lausunnoista saisi ahdistusta”.
Koska en toimi politiikassa, sain ahdistusta aamun Hesarissa olleesta poliitikon lausunnosta. Eläkeyhtiöt ovat jääneet tuottotavoitteistaan, eikä eläkejärjestelmän rahat olisi riittäneet ilman tätäkään. Jutta Urpilainen kommentoi: ”Minä en kannata lakisääteisen eläkeiän nostoa, koska en usko, että se on paras keino vaikuttaa eläkkeellejäämisikään”. Jutalla on sitten varmaan parempi keino kuin lakisääteinen pakko?
En usko, että valtiovarainministeri itsekään uskoo enää tähän. Tosin vaikea sitä on myöntää, että tuli vaalien alla luvattua vähän liikoja. Hän on nyt seurustellut riittävän pitkään Raimo Sailaksen kanssa ollakseen perillä valtiontalouden realiteeteista ja eläkepommin vakavuudesta. Loogista ja rehellistä olisi ollut sanoa, että kun tuli kerran luvattua, ei voi mitään.
Vaikka saan ahdistusta elokuvien, kirjojen, poliitikkojen ja muidenkin ihmisten epäloogisista toimista, aion vanhana masokistina jatkaa elokuvien katsomista, kirjojen lukemista sekä uutisten seuraamista.
Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta”. Lisäksi he saavat paljon enemmän iloa irti amerikkalaisista actionelokuvista.
