Litium ja muut akkumateriaalit: tämän hetken kuumimmat raaka-aineet?

Osakemarkkinat hinnoittelevat Teslan yhtä arvokkaaksi kuin General Motorsin. Teslan arvostuksesta voi olla montaa mieltä, mutta merkittävä symbolinen merkkipaalu tämä silti on.

Sähköautot ja sitä kautta myös uudenlaiset akut tekevät tuloaan. Tesla ei ole yksin murrosta edistämässä. Kiinalainen akkuvalmistaja Contemporary Amperex Tecnology Ltd (CATL) on itse asiassa asettanut Teslaa kunnianhimoisemman tavoitteen kasvattaa akunvalmistuskapasiteettiaan. Financial Timesin mukaan CATL:n tavoite on lisätä kapasiteettiaan nykyisestä 10:stä gigawattitunnista (GWh) 50:een GWh:iin vuoteen 2020 mennessä, kun Teslan tavoite on rakentaa Nevadaan noin 35 GWh valmistuskapasiteetti. Kiinalainen Lishen ei myöskään ole Teslasta kaukana.

Teslan ja kumppaneiden johdolla sähköautojen käyttö on yleistynyt eksponentiaalisesti, vaikkakin nykyinen taso on edelleen hyvin alhainen.

Mikäli sähköautojen yleistyminen jatkuu samaan tahtiin ja yhteiskunta "sähköistyy" entisestään, tarkoittaa se vääjäämättä myös akkumateriaalien kysynnän kasvua. Tässä kirjoituksessa pohdin akkumateriaaleja raaka-ainesijoittajan näkökulmasta. Tuleeko akkujen räjähtävä kysyntä lennättämään litiumin ja koboltin hinnat pilviin vai ovatko akkumateriaalit jo liian seksikkäitä ollakseen hyviä sijoituskohteita? Lisäksi pyrin vastaamaan kysymykseen: Mitä kautta akkumateriaaleihin on paras sijoittaa?

Aluksi hieman perustietoa globaalista akkumarkkinasta. On syytä muistaa, että akkuja on monenlaisia ja sitä kautta myös eri akkumateriaalien kysyntä riippuu siitä, mitkä akkutyypit ovat yleistymässä. Vuonna 2014 lyijyakkujen markkinaosuus oli 64.5%, mutta litiumioniakut (Li-ion) ovat kasvattamassa markkinaosuuttaan samalla kun akkumarkkinan koko kasvaa.

Litium oli vielä muutama vuosi sitten suurelle yleisölle tuntematon raaka-aine. Li-ion akkumarkkinan kasvuodotukset ja Tesla-huuma ovat kuitenkin tehneet litiumista tämän hetken kenties kuumimman raaka-aineen. Muut akkumateriaalit, kuten koboltti, nikkeli ja lyijy ovat jääneet litiumin varjoon mediahuomion suhteen. Ei sovi kuitenkaan unohtaa, että myös näitä tarvitaan akkujen valmistamiseen.

Ongelmana akkumateriaaleihin sijoitettaessa on oikeanlaisten sijoitusinstrumenttien löytäminen. Nikkeliä lukuunottamatta akkumateriaaleilla ei ole likvidejä markkinoita, kuten vaikka kuparilla tai raakaöljyllä. Tästä johtuen sijoittaminen on käytännössä kaivosyhtiöiden osakkeisiin sijoittamista.

Koboltin kaivostuotannosta yli 50% on keskittynyt Kongon Demokraattiseen Tasavaltaan ja kehittyneiltä länsimarkkinoilta on vaikea löytää kobolttiin erikoistuneita kaivosyhtiöitä. Kanadan pörssistä löytyy kuitenkin pienyhtiöitä kuten eCobat Solutions (kaupankäyntitunnus: ECS) ja Fortune Minerals (kaupankäyntitunnus: FT), joiden kautta voi sijoittaa koboltin tuotantoon. Molemmat ovat korkeariskisiä penniosakkeita.

Nikkeli on tärkeä raaka-aine esimerkiksi Teslan sähköautojen akkujen valmistuksessa. Maailman nikkelin tuotannosta kaksi kolmasosaa tosin menee tällä hetkellä ruostumattoman teräksen valmistukseen ja akkujen osuus on vain muutamia prosentteja kokonaiskysynnästä. Akkujen kysynnän kasvu tuskin vielä lähivuosina tulee olemaan merkittävä nikkelin hinta-ajuri.

Litium on tietysti se kaikkein puhutuin akkumateriaali, joten kirjoituksen loppuosassa keskityn vain siihen.

Litiumin kysyntä on kaikkien näkemieni ennusteiden mukaan kasvamassa merkittävästi noin kymmenen vuoden tähtäimellä. Kysynnän nopea kasvu selittyy osittain myös alhaisella lähtötasolla. Voi olla, että nykyiset kasvuennusteet osoittautuvat liian konservatiivisiksi, mikäli sähköautot ja sähkön varastointi lyövät isommin läpi tulevaisuudessa. Kasvun esteeksi voi toki muodostua litiumin rajallinen saatavuus tai mahdolliset substituutit.

Raaka-aineen markkinahintoja ei tietysti pysty ennustamaan vain kysynnän perusteella.  Tarjontapuoli on otettava myös huomioon. Syy, miksi en yleensä innostu trendikkäistä raaka-aineista on se, että nousevat hinnat eivät jää myöskään tuottajilta huomaamatta. Monesti käy niin, että tuotanto kasvaakin kysyntää nopeammin, mikä johtaa hintojen laskuun. Esimerkiksi tuotannon kasvattamista Chilessä on jo pitkään rajoitettu tuotantokiintiöillä, mutta tämän sääntelyn purkaminen voisi kasvattaa yhden maailman merkittävimmän litiumintuottajan kapasiteettia selvästi. Pitkällä aikavälillä tarjonnan kasvattaminen kysynnän tahdissa on toki suuri haste.

Australia oli vielä vuonna 2015 maailman suurin litiumin tuottaja, mutta suurin osa tunnetuista reserveistä sijaitsee Etelä-Amerikassa. Lisäksi suurin osa näistä Etelä-Amerikan reserveistä on keskittynyt pienelle alueelle Chilen, Argentiinan ja Bolivian rajamaastoon niin sanottuun "litiumkolmioon".

Etelä-Amerikan litiumkolmiossa sijaitsevat litiumesiintymät ovat korkealla vuoristossa suolakerrosten alla. Alueella tapahtuva litiumin tuotanto on hyvin kaukana avolouhoskaivoksista ja "kivien murskaamisesta", mitä kaivostoiminta yleensä on (muualla maailmassa litiumin tuotanto tapahtuu myös avolouhoksissa). Suolatasankojen alla olevat mineraalit pumpataan ylös veden avulla, jonka jälkeen vesi kuivatetaan valtavissa altaissa (tämä Bloombergin video antaa hyvän käsityksen siitä, miten valtaosa maailman litiumista tuotetaan).

Alla on vielä omalla kännykkäkamerallani otettu kuva litiumin alkulähteiltä Pohjois-Argentiinan vuoristojen suolatasangoilta. Kolmen maan rajamaastossa sijaitsevia Saltan ja Jujuyn maakunnissa kiertelevälle turistille alueen litiumbuumi ei jää huomaamatta.

Chilen, Argentiinan ja Bolivian suolatasangoilla tapahtuvassa litiumin tuotannossa tarvitaan paljon enemmän kemian kuin kaivosprosessien ymmärtämistä. Toiminnan ydin ei ole mineraalien pumppaaminen maan uumenista, vaan ennemmänkin kaikki sen jälkeiset prosessit. Litiumin tuotanto Etelä-Amerikassa vaatii siis hyvin spesifiä osaamista, eikä avainhenkilöitä pysty helposti rekrytoimaan muilta kaivossektoreilta. Osaavien avainhenkilöiden löytäminen voi muodostua litiumsektorilla hyvin merkittäväksi pullonkaulaksi. Tämä on sijoittajan hyvin tärkeä muistaa, sillä kokematon johto pystyy tuhoamaan omistaja-arvoa, vaikka litiumin hinta nousisikin pilviin asti. Lisäksi Etelä-Amerikan maissa tapahtuva kaivostoiminta vaatii paljon paikallisosaamista, mikä luo korkean alalletulokynnyksen alueen uusille tulokkaille.

Sijoittaisinko litiumiin?

Raaka-ainesijoittajan kannalta litium ei ole kaikkein helpoimpia sijoituskohteita. Ensimmäinen sijoitusinstrumentti, joka monelle tulee litiumista mieleen on Global X Lithium ETF (kaupankäyntitunnus: LIT). Nimestään huolimatta en pidä tätä instrumenttia raaka-ainesijoituksena. ETF:n suurimpiin omistuksiin lukeutuu esimerkiksi Tesla ja joitain akkujenvalmistajia. Mukana olevat tuotantoyhtiöt eivät myöskään ole puhtaasti litiumin tuottajia. Pidänkin Global X Lithium ETFää enemmänkin sijoituksena koko tuotantoketjuun kuin itse raaka-aineeseen.

Maailman suurimmat litiumin tuottajat, kuten Albemarle (kaupankäyntitunnus: ALB), Sociedad Quimica y Minera de Chile (kaupankäyntitunnus: SQM) tai FMC Group (kaupankäyntitunnus: FMC) eivät ole puhtaasti litiumin tuottajia. Tosin litiumin osuus niiden tuotannosta kasvaa koko ajan. Täten ainoat jäljelle jäävät puhtaasti litiumiin erikoistuvat yhtiöt ovat pienempiä kaivosyhtiöitä.

Omalle tutkalleni on osunut pienempiä litiumiin keskittyviä tuottajia, kuten Galaxy Resources (kaupankäyntitunnus: GXY), Lithium X (kaupankäyntitunnus: LIX) ja Orocobre (kaupankäyntitunnus: ORL). Tunnen toistaiseksi näitä yhtiöitä vain pintapuolisesti enkä vielä ole rahojani laittanut likoon yhdenkään puolesta. Tilanne saattaa toki muuttua tulevaisuudessa.

Uskon, että litiumissa on paljon potentiaalia pitkällä aikavälillä. On mahdollista, että litiumkarbonaatin hinta voi nousta selvästi nykytasolta ja myös pysyä korkeammalla tasolla pidemmän aikaa. Litiumin osuus esimerkiksi sähköauton kokonaiskustannuksista on hyvin pieni, joten kysynnän ei pitäisi joustaa merkittävästi alaspäin, vaikka itse raaka-aineen hinta olisi paljon nykyistä kalliimpi. Samaan aikaan tarjonnan kasvu tulee jossain vaiheessa todennäköisesti hidastumaan. Nämä fundamentit uskoakseni puoltavat hintojen "tasokorotusta" pidemmällä aikavälillä.

Lyhyellä tähtäimellä (pari vuotta) litium ei kuitenkaan kuuluu suosikkiraaka-aineisiini. Pidän enemmän hyljeksityistä raaka-aineista (esim. uraani) kuin talousmedian lellikeistä. Lisäksi etenkin kiinalaiset akunvalmistajat ovat viime aikoina ahkerasti ostelleet pienempiä litiumkaivoksia kovilla arvostuskertoimilla, mikä on nostanut osakkeiden arvostustasoja kautta linjan.

Timo Tikkala

Keskustele aiheesta Timon blogissa.

Seuraa Timoa Twitterissä: @timotikkala