Ruotsin hallitus tavoittelee lisensoiduille nettirahapeleilleen 90 prosentin markkinaosuutta. Sata olisikin mahdotonta saavuttaa, koska ilman lisenssiä pelejä tarjoavia kioskeja ei ole pystytty kokonaan blokkaamaan Kiinassakaan. Lienee uskottavaa ilman tieteellistä tutkimustakin, että Kiinan osaaminen internetin blokkaamisessa on maailman huippuluokkaa.
Ruotsin Spelinspektion arvelee lisenssijärjestelmän markkinaosuuden olevan 85-87 prosenttia. Vuosi sitten systeemin lähtiessä käyntiin se veikkaili osuudeksi vielä 91 prosenttia. ”Veikkaili”, koska virallisen kanavan pelimäärät tiedetään, sen ulkopuolisten ei.
Branschföreningen för Onlinespel, joka on Ruotsissa nettipelejä tarjoavien 22:n yhtiön edunvalvontajärjestö, teetti oman tutkimuksensa aiheesta. Copenhagen Economicsin mukaan nettikasinopeleissä lisenssipelureiden markkinaosuus olisi urheiluvedoissa 80-85% ja nettikasinoissa 72-78%.
Lisenssitarjoajilla on toki intresseissään väittää Ruotsin kireän lisenssipelien sääntelyn johtavan niiden markkinaosuuden laskuun. Tätä ei kyllä ole varsinaista loogista syydä epäilläkään. Joka tapauksessa se on kuitenkin Spelinspektioninkin mukaan laskenut.
Suunta kaakkoon jatkossakin on myös varma, koska kun koronalockdownit lisäsivät nettipelaamista, Ruotsissa kiristettiin sääntelyä entisestään.
Spelinspektionissa diskuteerataan muuten hämmästyttävän nopeasti uusia päätöksiä. Taitavat olla harvinaisen yksimielistä porukkaa, koska Ruotsissa yleensä mitään ei päätetä, elleivät kaikki paikalla olijat vähintään väitä olevansa samaa mieltä.
Suomessakin Veikkauksen nettipeleissä kiristettiin koronan myötä tappiorajoja. Maria Ohisalo uudisti veikkauskieltä, koska tähän asti rahapelimonopolimme on puhunut vain peli- ja rahansiirtorajoista. Sama asia, mutta sanoilla on kuulemma väliä. On muuten Veikassa viluttanut, kun ovat sisäministeriön tiedotetta lukeneet.
Uskolliset lukijani ehkä yllättäen olen sitä mieltä, että tämä päätös ei vaikuta rahapeliongelmaan käytännön lainkaan. Ulkomaisten pelintarjoajien markkinaosuutta se kyllä varmasti nostaa. Olen varma, että Pohjois-Haagassa ollaan samaa mieltä. Mutta eivät ne uskalla tätä ääneen sanoa, koska koronan edessä on oltava nöyrä.
Lisäksi kotimaisen regulaattorin puolella Veikkauksen sanomisten uskottavuus ei ole kovin korkealla. Kun riittävän pitkään puhuu muunneltua totuutta, on vaikea saada rehellistä sanomaansakaan perille.
Perustelenkin vähän, vaikka asia on nettirahapelejä ja rahapeliongelmaa tuntevalle itsestäänselvyys.
Enimmäistappiorajat siis laskivat ”nopeissa rahapeleissä” (=nettislotit yms.) 500 euroon (ennen 2000) kuukaudessa ja 500 euroon (ennen 1000) vuorokaudessa. Jos joku painaa Veikan limiittinsä täyteen, ja rahaa vielä on, olivatko sen päivän tai kuukauden pelit siinä? Nyt vähän arvailen, mutta luulen useimpien peliongelmatutkijoidenkin myöntävän, että eivät useimmissa tapauksissa muuten olleet.
Jos peliongelmaa Suomessa oikeasti haluttaisiin torjua, lähtisivät lottomainokset kaupoista ja pelikoneet pysyisivät suljettuina. Peruskoulun läpäistäkseen pitäisi pystyä selittämään, miksi nettisloteissa suomalainen ei voita koskaan. Tämäkin vaikuttaisi vasta tuleviin peliongelmaisiin, mutta osa meistä on niin pervoja, että välittää niistäkin.
Jo valmiiksi peliongelmaisille auttaa lähinnä pehmustettuun koppiin sulkeminen. Myös hoitoon pääsemisen helpottaminen voisi auttaa. Toki joillekin ”riskipelaajille” Veikkauksen pelirajojen lasku voi pitää riskiä vähän matalammalla, mutta veikkaan tätä vaikutusta marginaaliseksi.
THL:n tutkimuksen mukaan yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolella internetissä tarjottavien rahapelien pelaajien osuus on kasvanut 4,4 prosentista 6,2 prosenttiin vuodesta 2007 vuoteen 2019. Kun taas 36,3 prosenttia oli pelannut jotain nettirahapeliä (23,6% 2007). On aika vähän maalaisjärkeä vaativaa päätellä, että tämä kehitys jatkuu, ja korona laittaa tähän vähän kyytiä kulkureille.
Veikkauksen Blokkikosket tarjoavat ratkaisuksi nettiblokkeja ja vastuullista pelaamista omissa peleissään. Tämä ei vain ole toiminut oikein missään.
Jos Veikkauksen halutaan pitävän markkinaosuutensa nettipeleissä, eli käytännössä perääntyvän vähän hitaammin askelin, ainoa toimiva keino on sen nettipelien säilyttäminen kilpailukykyisenä. Alan miehet ja naiset käyttävät termiä kanavointikykyinen, mutta mie epäilen tämän termin olevan suurelle yleisölle vieraan.
Kun hallitus on luvannut kattaa puolueiden ja ay-liikkeen lomajärjestöjen veikkaushäviövarojen supistumisesta tulevat menetykset täysimääräisesti, tulee Veikkauksen tuottojen supistuminen veronmaksajille vielä kalliiksi. Ja nettipelien osalta rahapeliongelma ei edes helpota. Veikkauksen tuottojen ja poliittisesti hyvin verkostoituneiden järjestöjen napanuoran katkaiseminen auttaisi kyllä.
Pelikoneita ulkomaiset pelintarjoajat eivät saa kauppoihin ja kioskeihin tuotua mitenkään, joten niiden pitäminen suljettuina on peliongelman kannalta perusteltua. Ainakin jos välittää kuivilla olevista ongelmapelaajista enemmän kuin veikkaushäviövaroista. Mutta netissä kilpailutilanne on erilainen.
Tässä saattaa joku ulkomainen pelintarjoaja mökötellä, että miksi mie puhun Veikkauksen kilpailukyvyn puolesta. Mutta sellaisilla pelintarjoajilla, jotka nettiblokkien myötä menettäisivät markkinaosuutta mustille toimijoille, ei ole mitään syytä kiukutteluun.
Ulkomaisten pelintarjoajien markkinaosuuksien sisäinen muutos Maltalta Curacaoon olisikin ainoa merkittävä seuraus nettiblokeista. Ellei sitten pokerinpelaajien ja vedonlyöjien murheista satu välittämään.
Kun rahapelipolitiikastamme perinteisesti päättäneet Ajatusten Tonavat huomaavat veikkaushäviövarojen kuihtuneen, on niiden ensimmäinen ajatus kokeilla blokkeja. Tätähän niille ovat lobanneet Veikkauksen edunsaajat jo vuosikausia ja Blokkikosketkin viime vuoden alusta.
Ruotsin esimerkkikin todistaa rahapelisivistyneille kristallinkirkkaan asian puolesta: Liian kireä nettipelien sääntely missä tahansa rahapelijärjestelmässä johtaa systeemin ulkopuolisten toimijoiden markkinaosuuden nousuun.
