”Mulla menee lujaa, hei hei Hallelujaa” runoili Pelle Miljoona ennen parasta ennen -päiväystään. Pellellä ei ole valitettavasti mennyt lujaa enää vuosikymmeniin, mutta onneksi Lindexillä sentään menee. Entisen presidentin hautajaisperjantain piristykseksi Stockmannilta tuli nimittäin positiivinen tulosvaroitus, joita meklarislangillaan pätevät posareiksi kutsuvat.
Liiketulosennusteen nostaminen 65–85 miljoonasta 75-90 megaan ei johtunut siitä, että Helsingin vihreät olisivat päätyneet päästämään sittenkin joitain autoja Helsingin keskustaan ja Stockmannin tavaratalolla olisi pitkästä aikaa eväät tehdä tulosta. Ehei, Helsingin entisellä parhaalla liikepaikalla yritetään edelleen lähinnä pelata nolla nollaa omien verkkojen aina vähän välillä soidessa.
Lindex tekee siis Stockan liikevaihdosta kaksi kolmasosaa ja tuloksen yli kokonaan. ”Arvioidun oikaistun liiketuloksen nousu liittyy Lindex-divisioonan tämänhetkiseen vahvaan suoritukseen” kerrottiin meille perjantainakin.
Olin vähän Ehnbågella päähän lyöty. Ruotsi tekee yli puolet Lindexin myynnistä, ja sielläkään taloudella ei ole viime aikoina mennyt liian lujaa. Mutta Ruotsin kruunu sen sijaan on tänä vuonna lähinnä heikentynyt. Lindex hankkii rättinsä ulkomailta, joten heikon kruunun pitäisi leikata sekä liikevaihtoa että erityisesti tulosta. Ehkäpä nykyisin koko Stockmannin Lindexeineen CEO Susanne Ehnbåge on Göteborgin kauppakorkeakoulun käynyt ruotsalainen noita, joka pystyy taikomaan tuontivaatteet rahaksi suhdanteista riippumatta?
What the Hell, said Bill
Päätin lähteä tekemään kenttätutkimuksia, koska ne ovat aina hilpeitä ja joskus hyödyllisiäkin. Otin turvanaisen mukaan, koska suunnitelmissani oli ottaa valokuvia naisten ja lasten asusteista. Yhteiskunnallinen vapautuminen ei ole vielä edennyt niin pitkälle, etteikö yksinäinen mies naisten alusvaateosaston tarjontaa tutkimassa näyttäisi melko arveluttavalta ainakin useimpien silmiin.
Nopealla tarkastelulla Lindexin vaatteet olivat lähes käsittämättömän edullisia. Lisäksi sekä edulliset naisten alusvaatteet että lasten asusteet ovat paljon lamankestävämpi bisnes kuin esimerkiksi moottoriveneet, annoin itselleni selittää. Lindexillä saattaa olla oikeasti olemassa jotain kilpailuetua tavallisesti verisillä rättimarkkinoilla, kun se pystyy myymään noin halvalla ja vielä tekemään voittoa. Eivätkä nelinkertaisen setämiehen silmiin Lindexin tissiliiveillä ollut Aubadeille mitään hävettävää. Hintalapusta oli vain jätetty yksi numero pois.
Susanne on ollut Lindexin toimitusjohtaja vuodesta 2018 ja tehnyt mitä ilmeisimmin kaikenlaista hyvää. Heja Susanne! Heja Lindex! Heja Sverige!
Minkälainen jousi muuten mahtaa olla Ehnbåge? Viiden minuutin googlaamiseni ei tuottanut mitään tuloksia.
Stockan osake
Stockmann kuuluu osakkeisiin, joihin tiedostava sijoittajaluokka ei suostu koskemaan. Kaikki nämä tietävät, että sillä voi vain hävitä rahaa ja keskittyvät P/E 40 teknologiayhtiöidensä toisilleen kehumiseen.
Tosin kolmen vuoden tarkastelulla Stocka on pärjännyt varsin siedettävästi. Plus 175 prosenttia ”toivottomilla” (tietäjät tietävät tämänkin) Suomen osakemarkkinoilla on velkasaneerauksessa olevalta kioskilta ihan siedettävä suoritus.
Vieläkin välillä läpsin itseäni kasvoihin, kun kolmella eurolla myynti ei yhtään maistunut. Kahden ja puolen alla olen sitten pientä karkkikauppaa harrastanut ainakin semiahkerasti.
Tämänpäiväisen Lindex-käyntini jälkeen harmittelen vähän perjantaista pientä kevennyksiäni @2,50. Kelasin ensin, että aika pieni tarkennus ylöspäin, ei välttämättä jaksa osake rallata.
Toisaalta perjantaina oli osakemarkkinoilla laskupäivä ja posari tuli vasta 15.15. Laskupäivänä nousevien osakkeiden myymiseen kannattaisi yleensäkin suhtautua nihkeästi. Lisäksi perjantai-iltapäivisin salkunhoitajien rivit ovat jo vähän harvenneet, koska puolisot vaativat viikonlopuiksi varhaista kotiintuloa ja osallistumista onnellisen perheen esittämiseen. Tämän oivalsin vasta sen jälkeen, kun olin jo nappia painanut. Yritin vielä ostaa karvan verran halvemmalla takaisin, mutta projekti epäonnistui.
Toivon silti, että juustohöyläämiseni oli täysin typerää hätäilyä ja Stockmannin kurssi jatkaa matkaansa kohti koillista turhia notkahduksia tekemättä. Osakekeinottelussa kaatuu niin paljon maitoa, että jos jokaisesta väärästä liikusta hiuksiaan repisi, olisi pian asiaa peruukkikauppaan. Ellei kuulu siihen sivistyneiden ihmisten ryhmään, joiden mielestä kaljut ovat komeita.
Stockan ajurit
Olen yrittänyt heikohkolla menestyksellä selittää, että olen fundajätkä, joka piittaa ”ajureista” harvinaisen vähän. Oletan, että aliarvostettu osake nousee joskus, jos olen sen vain oikein analysoinut. Mistä savumerkistä se sitten lopulta liikahtaa, on nähdäkseni enimmäkseen kaivoon kannettua pohdintaa.
Mutta Stockalla tapahtuu lähiaikoina paljon kaikenlaista kivaa. Yhtiö on siis velkasaneerauksessa. Tämä päättyy joskus ja se vapauttaa joitain uusia sijoituskomiteoita pohdiskelemaan osakkeen ostamista. Toki tulee myös myönteistä julkisuutta, mistä harvoin on mitään erityistä haittaa. Kuukausipalkkaiset arvaajat ovat esittäneet saneerausvelkariitojen olevan paketissa 2024 tai 2025, vähän puhuvasta päästä riippuen. Yleensä tosin suomalainen oikeuslaitos yllättää lähinnä hitaudellaan, joten ei vielä ainakaan täksi jouluksi odoteta.
Hieman nopeammin eli 16.11. Ehnbåge pitää pääomamarkkinapäivän. Jos ennen pörssiyhtiöiden Capital Market Day:tä aina ostaisi, tekisi luultavasti hyvää tiliä, koska aika harvoin niiden tarkoitus on rauhoitella sijoittajia, että ei meillä nyt niin kovin hyvin mene. Toki Orion piti keväällä sellaisen, joten tälläkään metodilla ei ole kerran kerrasta rahaa printtaamassa.
Osakkeenomistajana toivoisin kovasti, että Stocka ilmoittaa silloin myyvänsä tavarataloliiketoimintansa Konstsamfundetin ja saksalaisen tavarataloketjun yhteisyritykselle. Tämä nyt lienee lähellä sitä kuin toivoisi Leif Salmenin exän kanssa naimisissa olevalta Sixten Korkmanilta julkisen sektorin leikkauslistoja. Korkman nimittäin meni naimisiin Tarja Halosen entisen lehdistöpäällikön Maria Romantschukin kanssa 2019 ja sen jälkeen ovat EVA:n entisen toimitusjohtajan kolumnit Hesarissa olleet lähinnä pamfletteja sosiaalidemokraattisen verojen kiristämisen puolesta. ”Korkea verotus on sivistyksen hinta” päättyi tämän viikon kirjoituksensa ja ennustan sen päätyvän lentäväksi lauseeksi talousoikeistolaisissa piireissä.
En kuitenkaan keksi mitään muuta tarkoitusta Konstsamfundetin ja sveitsiläisen J C Holdingsin yhteisyritykselle kuin Stockmannin haltuunotto jossain vaiheessa. JC on osa konsernia, johon kuuluu mm. 66 tavarataloa Saksassa. Tuskin on finanssisijoitus kyseessä. Toki transaktiota ei voi pitää varmana, saattoivathan lapinpolttajat tulla vain tutkimaan tiluksia ennen lopullista ostopäätöstä. Ja kurkattuaan paikallisten pyöräilevien kaupunkipäättäjien sieluun vetäytyvät projektista saksalaisittain hyvässä järjestyksessä.
Joka tapauksessa tavarataloista irtautuminen olisi Stockan osakkaille tilipäivä. Tai vähintään iso jytky.
Sitä voinemme kuitenkin pitää varmana, että Lindexin logistiikkakeskus valmistuu. Ellei luvatusti ensi syksynä, niin ainakin joskus sentään. Voinemme olettaa, että investoinnin valmistuminen ei ainakaan Lindexin kilpailutilannetta heikennä. Ja konsernin vapaata kassavirtaa se tietenkin myös parantaa.
Olen niin vanhanaikainen, että olen aina kiinnostunut downsidesta. Ehkä Stockan tavarataloja ei kukaan huolikaan edes ilmaiseksi. Tai vaikka vähän maksamalla.
Mutta kun yhtiö nykymuodossaankin on P/E 10 ja EV/EBITDA alle 5 hinnoiteltu, on yrityksen hodlaileminen rauhallisin mielin nähdäkseni perusteltua.
27.3.2022: Stockan saa alle Lindexin hinnalla
