Metson toimitusjohtaja Pekka Vauramo ei kehottanut Kauppalehdessä Orpon hallitusta noudattamaan rivakasti ohjelmaansa. Siihen hän on aivan liian diplomaattinen.
Sen sijaan hän kertoi Metson teknologiakeskuksen virittelemisestä Tampereelle. Hanke aloitettiin keväällä 2019, ja ensi vuoden loppupuolella saattaa jo tulla valmista.
Nokian Renkaat (Vauramo on hallituksen jäsen) taas päätti perustaa tehtaan Romaniaan vuoden 2022 loppupuolella. Lupaprosessi valmistui vuoden 2023 alkupuolella(!), ja ensimmäinen rengas Oradeassa valmistui 1.7.2024.
Toki sekä Vauramo että Teknologiateollisuuden ekonomisti Hanne Mikkonen toivoivat jutussa luvituspuolen sukkeloittamista. Tästä vähän äkkinäisenä päättelin, että toive oli kohdistettu hallitukselle, koska ei sitä mikään muukaan taho pysty tekemään.
Kun pitkistyy, niin mutkistuu
Alle kaksi vuotta eroaa investointimaailmassa yli kuudesta vuodesta vajaan valovuoden enemmän kuin kokoomus demareista. Yksityisen rahan sijoituksissa nimittäin arvaillaan oman pääoman oikeaa tuottoa koko elinkaaren ajalta. Helsingin kaupungin budjetoinnissa taas ensin pohditaan summaa, jonka voisi vielä saada valtuustossa läpi. Ja sitten tehdään laskelmat, joka päätyvät tähän lukuun.
Yksityinen raha huomioi myös ennustamisen vaikeuden. Erityisesti tulevaisuuden ennustamisen. Vaikka nyt olisivat olosuhteet suotuisat lopputuotteen hinnan, hankkeen laskennallisten kustannusten ja verotuksen suhteen, eivät ne välttämättä ole sitä enää seuraavalla hallituskaudella. Tai seuraavan budjettiriihen jälkeen.
Kun teet kiinteän miljardi-investoinnin, ei se pääse sen enempää vorottajaa kuin markkinahintojakaan karkuun enää mitenkään. Kun yksityinen sijoittaja näkee pitkän mutta epävarman luvitusprosessin ja velkaisen valtion, se näkee investoinnin elinkaaren ajalla paljon markkinallisen riskin lisäksi myös poliittista painetta ”ylituottojen” verottamiseen. Eli jos lopputuotteesi markkinahinta syystä tai toisesta nousee, saatetaan tuotot leikata windfall-veroilla pois.
Tällaisenhan Marinin punainen perhe maalaisliitolla vahvistettuna sähköyhtiöille viritteli. Tosin sen verran hätäisesti, että tuotto jäi muutamaan miljoonaan, kun odotettiin 500-1300 miljoonaa. Mutta vaikka rahaa ei juuri tullutkaan, onnistuttiin näyttämään ulkomaisille sijoittajille, että kyllä Suomessa osataan takautuvia verolakeja säätää. Kotimaisethan sen nyt tiesivät jo ennestään.
Helpompi on aina jättää tai lykätä investointipäätöstä kuin sitoa rahat maahan kylmään sekä routaiseen. Vaikka tuntisikin lämmön lujuudessa graniitin.
Kylähullut sorron yöhön
Jos Suomessa rakennat yhtään mitään, on pakko pitää rukkaset taskussa, kunnes viimeisenkin kylähullun viimeinen valitus on käsitelty. Kaikki rakentajat odottavat pasha jäykkänä valitusaikojen umpeutumisia. Yleensä odotus palkitaan valituksella, joka sitten prosessoidaan monessa eri lautakunnassa ja oikeusasteessa.
Hallitusohjelmassa oli paljonkin tekstiä luvitusten helpottamisesta, hyvä hyvä. Nyt kun vielä näkisi ja kuulisi kohinaa muultakin suunnalta kuin ministerien omien vaalipiirien ”väyläinvestoinneista”.
Valitusoikeuksien rajoittaminen ja prosessien nopeuttaminen ei muuten maksaisi mitään. Itse asiassa toisi joitakin marginaalisia säästöjä, kun esimerkiksi yksi valitusporras leikattaisiin tylysti pois. Riittävätkö valtiovarainministerin kuuluisat sakset tähän, jää nähtäväksi.
Lisäksi rakenteelliset uudistukset ovat kiireellisempiä kuin arvonlisä- tai tupakkaverojen korottamiset. Verojen nostamiseen löytyy hyvin tukea vasemmaltakin, mutta luvituspuolen nopeuttamiseen kykenee vain oikeistohallitus.
Lipposen demaritkin olisivat ehkä tähän pystyneet, mutta nykydemareille byrokratian karsiminen ja investointien edistäminen muuten kuin veronmaksajien rahalla vaikuttaa ylivoimaiselta. Iso-Antti voisi ehkä kannattaakin valitusoikeuksien rajoittamista, mutta tuskin saa kiuruja ruoskittua taakseen.
Tässä on paikka, ja nyt Orpon hallituksen pitää laukoa.
Nykyisillä luvituseväillä jos on maamme pääomaköyhä, sellaiseksi se myös jää.
P.S. Elvyttääkseen hiipuvaa kansansuosiotaan hallitus voisi lakkauttaa edes yhden hallintoneuvoston. Ellei eväitä riitä Ylen ja/tai Veikkauksen käytännön turhien hallintoneuvostojen lakkauttamiseen, voisi aloittaa Kemijoki Oyn hallintoneuvostosta. Muut osakkaat tuskin vastustavat, ja valtiolla on osake-enemmistökin. Tosin kuusi kansanedustaja joutuisi luopumaan kokouspalkkioistaan, joten saattaa olla turha toive.
Optimistisena luonteena uskon näkeväni vielä sekä Kemijoen että Ilkan hallintoneuvostojen siirtyvän historian kuriositeetteihin. Näinhän myös Berliinin muurin murtuvan ja Suomen liittyvän Natoon.
Kauppalehti: ”Ottavatko suomalaiset yritykset tarpeeksi riskejä? Metson Pekka Vauramolta suorat sanat: ”Lisää isänmaallisuutta”
