Taloustilanne on vuoden loppua kohden entisestään synkistynyt. Nyt arvaillaan lähinnä sitä päädytäänkö deflaatiolla varustettuun kunnon lamaan vai selvitäänkö pahalla taantumalla. Lisäksi kun media hehkuttaa lamaa päivästä toiseen, tulee se myös entistä varmemmin. Kun ihmiset lukevat aikojen huonontuvan, kiristävät he vyötä. Tämä taas entisestään hiljentää taloutta. Ei tavallinen kuukausipalkkainen ihminen muuten tietäisi olevansa lamassa, ellei hän sitä lehdistä lukisi. Ei ainakaan, jos rahat on turvallisesti sijoitettuna pankkien korottomille tileille eikä ”korkeampituottoisiin” kohteisiin kuten pörssiosakkeisiin.
Parasta taloudellisesti mitä normaalille palkansaajalle voi tapahtua on deflaatio ja lama. Kuukausipalkka säilyy samana, mutta hyödykkeiden hinnat laskevat ja saatavuus paranee. Tässä oletetaan, että työpaikka säilyy taantuman yli. Tällaisen oletuksen voi kohtuullisen turvallisin mielin tehdä valtaosa julkisen sektorin ja suuri osa avoimenkin sektorin työntekijöistä. Lama-aika olisikin paras aika viettää kulutusjuhlaa. Vyötä taas kannattaisi kiristää nousukaudella. Ihmiset käyttäytyvät kuitenkin enimmäkseen kuin sopulit. Nousukaudella vingutetaan visaa ja laskukaudella tehdään ekstralyhennyksiä asuntolainoihin.
Järjettömän taloudellisen käyttäytymisen lisäksi on ihmisillä taipumusta muuhunkin hölmöilyyn, kun ajat menevät huonommiksi. Erilaisten mystikkojen suosio kasvaa ankeina aikoina. Myös kaikenlaiset pyramidihuijaukset ja vastaavat menevät tavallistakin paremmin läpi laskukaudella. Kukapa ei haluaisi vaikeina aikoina apua ylhäältä tai äkkirikastua työtä tekemättä? Luinkin juuri hiljattain Herald Tribunesta, että USA:ssa herätysliikkeiden kokouksissa käy ennätysmäärin kansaa. Jään odottamaan minkälainen WinCapita vie seuraavaksi kansan rahat.
Myös itsekkyys nousee laskusuhdanteessa. Ammattiyhdistysten johtoon valitaan entistä enemmän Antti Rinteen ja Jouko Ahosen tapaisia lakkokenraaleja. Omat lyhyen aikavälin edut ovat tapetilla. Pitkän aikavälin edut eivät kiinnosta ketään. Rinteen äskettäinen ehdotus irtisanomissuojan kiristämisestä kuuluu juuri huonojen aikojen perusideoihin. Rinnettä ja kannattajiaan ei kiinnosta se, että irtisanomissuojan kiristäminen heikentää tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksia. Tärkeintä on, että oma palkka juoksee mahdollisimman pitkään, vaikka sitten työnantajan konkurssiin asti. Voikkaalla ja Kemijärvellä saatetaan sentään vähän salaa katua vuoden 2005 paperiliiton ja Jouko Ahosen lakkoa.
Kestävä kehitys ei kerää nyt uusia kannattajia. Tämän pystyi huomaamaan esimerkiksi EU:n ilmastokokouksessa. Lähes kaikkien maiden poliitikot olivat yhtä mieltä siitä, että ilmaston lämpeneminen on estettävä, kunhan siitä ei ole mitään haittaa omalle teollisuudelle.
Herätysliikkeiden ja lakkokenraalien lisäksi arvokonservatismi kuuluu tavallisesti laskukauden voittajiin. Suomessa ollaan kieltämässä lakupiippujen syönti. Samaten nuuskan käyttö tai ainakin maahantuonti halutaan kriminalisoida. Ihmisten valinnan vapaus ja vastuu omista teoista eivät ole nyt nousussa. Nousussa ovat kukkahattutädit, jotka kertovat sinulle, miten sinun pitää elämäsi elämän. Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalitanttojen ihmiselle haitallisten, ja siten kiellettävien asioiden listalle kuuluu lakupiippujen ja nuuskan lisäksi epäilemättä myös pokeri.
Jollemme kuuluisi Euroopan Unioniin, olisi nettipokeri kriminalisoitu jo viime vaalikaudella punamultahallituksen toimesta. Kalle Määttä teki ansiokkaan tutkimuksen Rahapelifoorumin toimeksiannosta miten nettipokeri voitaisiin kieltää EU-lainsäädännöstä huolimatta. Hallitus kuitenkin vaihtui, eikä Määtän ehdotuksia ole esitetty toteutettavaksi kenenkään varteenotettavan poliitikon toimesta viime aikoina. Professori Määttä on muuten entinen liberaalien puheenjohtaja. Liberalismi ei ole nyt nousussa ja lisäksi on ilmeistä, että rahasta myös liberaalit ovat valmiita myymään aatteensa.
Arpajaislain uudistushanke on kuitenkin kesken, eikä koskaan voi olla varma, milloin Matti ja Kauko tai kaverinsa iskevät takaisin. Monopolirahoilla on paljon jakajia ja halut kieltolakiin ovat varmasti pinnan alla edelleen olemassa. Luulin Matti Ahteen poliittisen uran loppuneen kähmintäskandaaliin ja Kauko Juhantalon valtakunnanoikeuteen, mutta hämmästyttävää poliittista venymiskykyä nämä rahapelifoorumin peliasiantuntijat ovat osoittaneet. Lisäksi heidän äänestäjänsä ovat selvästi laajasydämistä väkeä. Kauko nyt sentään tippui eduskunnasta viime vaaleissa, mutta Kankaanpään valtuustosta hän lähtee luultavasti vain omasta halustaan.
Lisäksi kun kaikkien EU-maiden budjetit painuvat reippaasti punaiselle, ei monopoliyhtiöiden tuotoista luopuminen tule edes harkintaan yhtään missään. Markkinatalous ja kilpailu ovat nyt kirosanoja. Sääntely ja kontrolli ovat muodissa. Se, että kansallisille pelimonopoleille myönnettäisiin vapaus poiketa EU:n yleisistä perusperiaatteista (palveluiden vapaa liikkuvuus ja vapaa kilpailu) on realistisempaa syvässä lamassa kuin nousukaudella.
Romania ja Bulgaria otettiin mielestäni liian nopeasti EU:n jäseniksi. On kuitenkin erittäin hyvä, että Malta on jäsen, vaikka senkin jäsenyyttä aikoinaan vähän ihmettelin. Maltan tuotot peliteollisuudesta ovat sen verran merkittävät, että se pistänee kapuloita pahimpien peliprotektionistien rattaisiin. Aiemmin minua on vain ärsyttänyt, että yksi maa pystyy halutessaan torpedoimaan EU:n hankkeet, kuten Irlanti äskettäin uuden perustuslain. EU:n pelilainsäädännön kehityksessä näen tässä nyt positiivisiakin puolia.
Mitään hyvää pelialalle ei ole tulossa nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Tilanteen säilyminen ennallaan on paras mahdollisen tulema tässä suhdanteessa.
