Itä-Helsingissä pikkulapset beesaavat kuulemma talvisin linja-autoja pitämällä takapuskurista kiinni. Jostain kumman syystä emme 1970-luvun Lauritsalassa keksineet tätä - olisi kyllä muuten kokeiltu.
Osakesijoittamisessa sisäpiirin peesaaminen on jo institutionalisoitu. Muutaman rahastonkin perusstrategia on seurata insiderostoja ja -myyntejä ja niiden perässä hypätä kyytiin tai kyydistä pois.
Miekin seuraan fokusosakkeissani insidereiden kauppoja herkällä silmällä. Kuuntelen kyllä johdon ja hallituksen löpinöitä, mutta raha puhuu ja häränpaska kävelee, kuten amerikkalaiset tapaavat sanoa. Jos palkkasoturit laittavat omaa rahaa peliin, ovat ainakin he vakuuttuneita pörssikurssin edullisuudesta. Ja yhtiön tulevaisuuden näkymiin toimivalla johdolla tai hallituksella ainakin pitäisi olla paras tuntuma.
Toinen suosittu sijoitusmetodi on ottaa sitä samaa, mitä kaiken maailman sijoituskirjoittajat ovat kertoneet ostaneensa. Näillä ei ole yleensä sisäpiiritietoja, mutta siitä huolimatta jotkut ovat tehneet sijoituspäätöksiä pelkästään huruja seurailemalla.
Pelkkä perässä juokseminen on yhtä vaarallista kuin Itä-Helsingin lasten harrastama beesailu. Erityisesti jos ei pysty hankalassa tilanteessa tarvittaessa vetämään myynticoltia kotelosta yhtä nopeasti kuin Morgan Kane. Morganhan oli ainoa liittovaltion sheriffeistä, joka parhaimmillaan veti Peacemakerinsä esiin jopa alle yhden viidesosasekunnin.
Jos reivaan kantani jossain osakkeessa, niin pikkuyhtiön tapauksessa myyntiin menee helposti useita päiviä. Niin yleisöystävällinen en ole, että kerron nyt alkaneeni myymään ja yrittäväni saada kaikki menemään. Yritän kyllä muistaa kertoa, kun myyntiohjelmani on päättynyt, miksi päätin tämän dösäkyydin hylätä. Epäilen tämän saman koskevan muitakin finanssirunoilijoita. Joten seuraajat tulevat yleensä sisään kalliimmalla ja pääsevät pois kyydistä halvemmalla.
Lisäksi on aika paljon väliä, minkä kuskin kyytiin hyppää. Esimerkiksi mie olen välillä aika löysä kanuuna sijoituspäätöksissäni. ”Osta ensin, tutki sitten” ei taida olla ainakaan vielä tieteellisesti hyväksytty lähestymistapa osakesijoittamiseen. En siis suosittele itseni beesailua kuin kaikkein itsemurhaisimmille tapauksille.
Jens Kyllönen ja Mikko Mäkinen
Ostin tällä viikolla Kamuxia luettuani Jensin sijoituspäiväkirjaa ja Sijoitustiedon Kamux-ketjua. Näiden tärkein viesti minulle oli, että sekä Jens että Mikko ovat ostaneet näillä hintatasoilla vanhojen autojen kauppiasta.
Siinä missä mie olen vähän veltto mutuilija, niin nämä nuoret miehet ovat ahkeria ammattilaisia. He tekevät taustatyönsä kunnolla ja nojaavat sijoituspäätöksensä tiukkaan analyysiin ja loogiseen päättelyyn. Olen vakuuttunut, että he jatkossakin tekevät vielä paljon alfaa, eli riskikorjattua ylituottoa.
Olin itse perehtynyt Kamuxiin listautumisannin yhteydessä ja kaksi kertaa (ensimmäinen yritys päättyi esteeltä kieltäytymiseen) päätynyt tulokseen ”En ota”. Sen jälkeen en ollut seurannut yhtiötä käytännön yhtään.
Nyt tarkistin poikien postaukset luettuani vielä Inderesin analyysistä perustunnusluvut. Tämä vuoden P/E 12, P/B 2,6, osinkotuotto 4% ja kaksinumeroiset kasvuluvut kertoivat, että kuplahinnoittelusta ei ainakaan ole kysymys. Näillä eväillä siis päädyin ostamaan kohtuullisen position tasolla @5,40.
Peesailen tätä kaksikkoa mielelläni, koska oletan heidän motiivinsa kertoa sijoituskohteistaan olevan jotain ihan muuta kuin kurssin vedättäminen. Molemmat ovat nuoria miehiä ja sijoitusvuosikymmeniä pitäisi vielä olla monta edessä. Jensin pitkän sijoitusuran todennäköisyys muuten kasvoi joku aika sitten, kun hän perui avaruuslentonsa.
Heillä on siten optio lähteä joku päivä skaalaamaan osaamistaan sijoittamalla muutakin kuin omaa rahaa. Tässä erinomaiseksi avuksi olisi hyvä maine sijoituspiireissä. Sitä ei kannata töhötä yrittämällä jotain parin pinnan pomppuja omia omistuksia hypettämällä.
Kamux
Olin hyvin ylpeä itsestäni, kun kirjoitin Sijoitustietoon:
”Suurin murheeni Kamuxin suhteen on, että vaihtoautoissa on yleensä tullut perkeleesti kilpailua, jos joku sillä voittoa tekee. Firmalla saattaa juuri nyt olla kilpailuetua, mutta miten pitävät sen vallihaudat oikeasti ovat?”
Ja Mäkinen kirjoitti samana päivänä:
”Oma huoleni on Kamuxin vallihaudan suuruudessa. Uudempi kilpailija Saka on näyttänyt, että konsepti on kopioitavissa. Kävin vieri vieressä olevissa Sakan ja Kamuxin liikkeissä Konalassa, ja konseptit olivat värejä ja logoa lukuun ottamatta identtiset.”
Kuten tavallista, mie vedin kutistustuntumalla ja Daytrader oli tehnyt kovasti jalkatyötä – ja päätynyt samaan johtopäätökseen.
Toinen suuri huoleni on, että yksityissijoittajat ovat ottaneet Kamuxin uudeksi lempilapsekseen. Jos on pakko sokkona betsata osaketta, jota instituutiot myyvät ja suuri yleisö ostaa, menisin shortiksi.
Tässä tapauksessa en ole kovin huolissani. Meillä on menossa vastuullisen sijoittamisen buumi. Tämä tarkoittaa, että ”vastuulliset” osakkeet menevät helposti ylihintaisiksi ja rahastot pyyhkivät riveiltään pois esimerkiksi käytettyjen autojen kauppiaat, jotta voisivat saada rahaa sisään myös niiltä, jotka haluavat pelastaa maailman sijoituksiaan allokoimalla.
Näkisin tehokkaammaksi tehdä rahaa billgatesina mahdollisimman paljon ja sitten vanhoilla päivillä käyttää tätä yleiseen hyväänkin. En siis mitenkään tuomitse vastuullista sijoittamista, mutta ylihintaisia osakkeita ostamalla eivät kyllä jääkarhut pysy juurikaan paremmin lautoilla.
Lisäksi jos rahastot myyvät ja Kyllönen & Mäkinen ostavat, on valinta yhtä helppo kuin instituutiot vs. tuulipuvut. Se vain menee toisinpäin.
Jos haluaa perehtyä Kamuxiin syvällisesti, suosittelen Jensin päiväkirjaa, Mikon kolumnia ja Sijoituskeisarin artikkelia. Sijoitustiedon Kamux-ketjussa on pohdintoja yhtiöstä koko sen pörssihistorian ajalta.
Kun on aloittanut osakesijoittamisen 1980-luvulla, jolloin tietoa oli hankala saada millään hinnalla, on aika huikeaa lukea ilmaiseksi Daytraderin kovimmat tuotot ja Uhkapelaajan tie kohti Hernesaaren kattohuoneistoa tasoista materiaalia. En nyt toki vetele ranteita auki siitäkään, että ne ilmestyvät Sijoitustiedossa.
P.S.
Kopioin vielä vanhana Lynch-fanina Mikon viimeisen kolumnin Kamux-osion tähän:
”Teimme Kamuxiin reiluhkon panostuksen, kun osakkeen kurssi painettiin alas viiteen euroon hyvän tuloksen jälkeen.
Kun mietin Kamuxiin sijoittamista, mieleeni juolahti Peter Lynch. Lynch tunnetaan ehkä kaikkien aikojen parhaana osakerahaston hoitajana. Kirjassaan ”One up on Wall Street”, Lynch mainitsee 13 täydellisen osakkeen ominaisuutta. Katsotaan, miten Kamux täyttää ne:
1. Yhtiö kuulostaa tylsältä ja 2. tekee jotain tylsää, joka ei herätä intohimoja. Lisäksi 3. alassa tai yhtiössä on jotain kiistanalaista, miksi moni ei halua koskea osakkeeseen.
3/3— Kamux täyttää nämä kriteerit heittämällä. Käytettyjen autojen kauppa on tylsä ala, joka ei tule kasvamaan. Kamuxin myyntikonttorit ovat vähän sinnepäin verrattuna perinteisiin autokauppoihin. Ei ole marmorilattioita tai kravatteja kaulassa.
4. Yhtiö on spinoff, 5. rahastot ja muut instituutiot eivät halua omistaa sitä ja analyytikot eivät seuraa yhtiötä. 6. Yhtiön ympärillä on ollut jotain hämärää, mutta yhtiö tuntuisi korjanneen asian.
2,5/3 — Kamux ei ole spinoff, mutta se on vain muutaman vuoden takainen listautuja. Etenkin ulkomaiset rahastot ovat myyneet yhtiötä kuin se olisi ydinjätettä. Vain kolme analyytikkoa seuraa yhtiötä. Lisäksi yhtiön ensimmäinen listautuminen kaatui veroepäselvyyksiin.
7. Yhtiössä on jotain masentavaa tai ankeaa. 8. Yhtiö toimii kutistuvalla tai ei-kasvavalla alalla. 9. Yhtiöllä on kuitenkin joku nurkka tai etu tällä alalla.
3/3 — Kamux ei ole vastuullisen sijoittamisen lempilapsi ja monet jopa povaavat alalla surkeaa tulevaisuutta itseohjautuvien autojen myötä. Käytettyjen autojen myynti ei tule kasvamaan, mutta yhtiö on onnistunut kasvamaan alalla nopeasti tekemällä asioita poikkeavalla tavalla.
10. Ihmiset ostavat tuotetta jatkuvasti. 11. Yhtiö hyödyntää uusia teknologioita.
2/2 — Uusien autojen myynti voi stopata pahastikin heikossa taloustilanteessa, mutta käytetyt autot myyvät sitkeämmin. Yhtiön toiminta perustuu pitkälti kiinnostuksen herättämiseen netissä, ja digitaalisiin palveluihin on panostettu isosti.
12. Sisäpiiri ostaa osakkeita. 13. Yhtiö ostaa omia osakkeitaan.
1/2 — Sisäpiiri on ostanut paljon ja laajalla rintamalla osakkeita kiihdyttäen viimeisen neljänneksen aikana. Omia osakkeita yhtiö ei osta, mutta antaisin sen anteeksi, koska kassavirta laitetaan kasvuun.
Yhteensä sanoisin 11,5/13. Lynchin vaatimuslistan kohtien täyttyminen ei vielä takaa tuottoja, mutta ne voivat selittää, miksi yhtiö voi olla aliarvostettu. Lynch arvosti Kamuxin kaltaisia keskinopean kasvun yhtiöitä, jotka olivat hinnoiteltu huokeasti. Yleensä yli 30% vuodessa kasvavat yhtiöt ovat sijoittajien suosikkeja ja hinnoitellaan hyvin kalliiksi, mutta 15-20% kasvava yhtiö voi jäädä pidempään tutkien alle.
Moni bloggari, itse mukaan lukien, on sijoittanut ja kehunut osaketta. Aina kannattaa kuitenkin tehdä oma tutkimus ennen sijoituspäätöstä. Kannattaa muistaa, että Lehtokin oli myös suosittu osake 300% ylempänä — mekin ajoimme tähän pommiin.
Oma huoleni on Kamuxin vallihaudan suuruudessa. Uudempi kilpailija Saka on näyttänyt, että konsepti on kopioitavissa. Kävin vieri vieressä olevissa Sakan ja Kamuxin liikkeissä Konalassa, ja konseptit olivat värejä ja logoa lukuun ottamatta identtiset.
Muutenkaan Kamuxin eri myyntipisteissä vierailu ei jättänyt yltiöpositiivista kuvaa. Toisaalta Ruotsin ja Saksan kasvuoptiot tulevat ilmaiseksi, koska osakkeeseen ei ole hinnoiteltu mitään tuloskasvua.
Kamuxin osakkeelle jatkossa kaksi tärkeintä tekijää ovat:
Miten vertailukelpoisten liikkeiden myynti kehittyy? Sen pitäisi pysyä positiivisena, jotta kannattavuus ei ole paineessa. Jos kasvu tehdään pelkästään kauppoja lisäämällä, on ongelmia ennen pitkää tiedossa.
Pystytäänkö kasvua kiihdyttämään Saksassa ja Ruotsissa kannattavasti?
Sisäpiiriostot ja alan kommentit käytettyjen autojen kaupankäynnin kiihtymisestä viittaavat hyvän menon jatkuneen kolmannella neljänneksellä. Anekdoottina netin käyttäjien Google-hauissa Kamuxilla on ollut kaikkien aikojen paras neljännes.”
