”Kyllä te tiedätte mikä on väärin. Kaljaa ei saa juoda Vaasan junassa, vaikka sitä ei olisi erikseen kielletty.” Näin sanoi majuri Rekola nuorille upseerioppilaille rannikkotykistön reserviupseerikurssin alussa vuonna 1996.
Olin kuuntelemassa, ja otin opikseni. Neljätoista viikkoa myöhemmin matkalla Lohtajan patteristoleirille menin ravintolavaunuun kaljalle vasta kun osastonjohtajana ollut nuori luutnantti otti lepoasennon.
Olisin tiennyt tekeväni väärin ilman kurssinjohtajan puhettakin. Olut olisi itse asiassa saattanut jäädä ottamatta, ellen olisi muistanut, mitä Rekola sanoi. Erikseen kielletty kalja maistuu makeammalta.
Nuoremmilla (olin 29-vuotias) kurssitovereilla ei ollut rahaa, palleja tai kaljantarvetta riittävästi. Young men ain’t got nothin’ in the world these days.
Pokeritiedossa on käyty ankaraa debattia stallaamisen oikeudesta ja vääryydestä EPT Berliinin jälkitunnelmissa. Matias Kesästä syytettiin (aiheellisesti) tästä, kun pääturnauksessa oli kolme pöytää jäljellä.
Niille miljoonille lukijoilleni, joille pokeritermistö on vierasta, selitettäköön stallaamisella tarkoitettavan turnauksessa omalla vuorollaan tarkoituksellista hidastelua siinä toivossa, että joku muu tippuu ensin ja itse pääsee turnauksessa rahoille tai yhden varman rahasijan ylöspäin.
Stallaaminen on varmasti pokerin ”herrasmiessääntöjen” vastaista, ja vaihtelevasti se on turnaussäännöissä joko kielletty jollain tavalla tai sitten jätetty kokonaan mainitsematta.
Pokeritiedon kysymyksessä tiedustelimme, milloin stallaaminen on ok. Tulokset näyttävät olevan odottamani, joskin pelottavat. Tässä vaiheessa 41 prosenttia katsoo, että ei koskaan ja 18 prosentin mielestä stallailla voi aina hyvällä omallatunnolla. 11 prosenttia näkee, että jos muut stallaavat, niin voi vastastallailla rauhassa.
Näissä ei mitään, mutta lähes kolmanneksen mielestä on vapaat kädet stallailla, jos on kyse isoista rahoista. Eli jos kyseessä on itselle merkittävä raha, voi herrasmies- ja oikeilla säännöillä pyyhkiä vastustajien naamaa sen jälkeen kun niillä on pyyhkinyt ensin takapuolensa.
Tällaisia useimmat ihmiset oikeasti ovat. Kahvikupit maksetaan tarkasti vuorotellen ja ollaan tarkkana rajalla, ettei kaveri ole päässyt tarjoamaan useampaa lounasta kuin itse. Kun puhutaan merkittävistä masseista, ahneus astuu ovesta sisään ja reiluus lentää ikkunasta ulos. Ihmisten tyhmyyden lisäksi ahneuttakaan ei pidä koskaan aliarvioida.
Hyvin monella merkittävin yksittäinen muutos taloudellisessa asemassa tapahtuu perinnönjaon yhteydessä. Perunkirjoituksissa sitten siskot puhkovat toistensa silmiä kamppaillessaan äidin perintökoruista ja veljekset puukottavat kilvan toisiaan selkään kamppaillessaan homeongelmaisen kesämökin lunastushinnasta. Antti Herlin keskustelee Niklas Herlinin kanssa vain sähköpostitse, vaikka jaettavaa olisi luullut molemmille riittävän.
Itse en liveturnauksissa stallaa lähtökohtaisesti koskaan. Jos huomaan pelaamassani turnauksessa stallailtavan, pyrin hyökkäämään rivakasti turnausjohtajan kimppuun vaatien touhun lopettamista.
Jos kyseessä olisi minun johtamani turnaus, varoittaisin bongaamaani stallaajaa kerran. Toisesta havainnosta napsahtaisi kierroksen jäähy. Kolmannesta kaksi orbittia häpeäpaalussa. Kun rangaistusasteikko olisi pelaajien tiedossa etukäteen, uskoisin stallaamisen olevan hyvin vähäistä ja häpeäpaalun jäävän käyttämättömäksi.
Jos turnausjohtaja osoittautuisi munattomaksi ja kyvyttömäksi, ja olisin pöytäni pienin stäkki, tilaisin viinaa – ja alkaisin stallailla. Jos mitään ei ole tehtävissä, en viitsi yksin ottaa osumaa yleisen edun nimissä. Lisäksi suunnittelisin yhteydenottoa kasinon johtajaan aiheena keskustelu siitä, millä perusteella kaikenlaisia tampioita päästetäänkään turnauksia johtamaan.
Koska nettiturnauksissa on timebankit, stallaan tilanteen mielestäni niin vaatiessa siinä missä muutkin. Tämä tosin on todella harvoin kahdesta syystä. Pelaan nykyisin niukasti (jos ollenkaan) nettiturnauksia ja tilanteita, joissa se oikeasti on kannattavaa, tulee kuitenkin loppujen lopuksi varsin vähän.
”Mikä vitun yleinen etu muka vaatii olemaan stallaamatta”, höyryää tässä vaiheessa jo monen kuumakalle-stallistin näppiksillä. Tämä onkin liioittelua. Kyseessä on lähinnä kaikkien sellaisten etu, jotka aikovat pelata liveturnauksia jatkossakin.
Hand per hand pelaaminen, joka vähentää tilanteita, joissa stallaaminen on kannattavaa, on muuten aivan sikamaisen puuduttavaa. Tähän on pakko mennä heti, kun stallaamista on ilmassa. Muiden pelaamisen odottelu ei ole erityisen viihdyttävää. Pokeriturnausten viihtyvyys on ihan kaikkien pelaajien yhteinen etu.
Lisäksi jos kyseessä on televisioitu turnaus, yleisö kärsii. Stallaajan teeskenneltyä pohdintaa pitkään seurattuaan tekee mieli kääntää ostoskanavalle. Se, että liveturnauksilla on näkyvyyttä, tuo pokerille huomioarvoa – ja uusia pelaajia.
Stallaamisen kitkeminen on siis pokerin yleisen edun mukaista. En laittaisi tässä koko painetta turnausjärjestäjille. Kyllä pelaajillakin yksilöinä täytyy joku vastuu olla. Osa meistä on kuitenkin syntynyt kulma-ampujiksi (eng. angle shooters) ja kannustankin tässä muita pelaajia toimimaan Vosin ja Andersonin tavoin ja painostamaan sekä ko. pelaajaa että turnausjohtoa. Lisäksi bongatulle stallaajalle on oikein huutaa kello heti, kun on sen vuoro.
Kulma-ampujat etsivät siis työkseen säännöistä pilkkuja, joita voisi hyödyntää ja löytäessään sellaisen käyttävät hymyssä suin hyväkseen. Jos jotain ei ole erikseen kielletty, on se heidän filosofiallaan kehoitus toimia näin. Pokeri on heille peli, josta he imevät kaiken mahdollisen irti antaen mahdollisimman vähän takaisin. Ja senkin vähän naama mutrussa.
Liveturnausten järjestäminen on joko tapauksessa itsessään tappiollista puuhaa. Kasinoilla on niukasti päteviä laskentaekonomeja töissä, joten siellä ei aina ymmärretä liveturnausten tuomia muita tuottoja. Haluammeko me pelata jatkossa turnauksia mahdollisimman pienellä feellä vai emme?
En missään tapauksessa halua Berliinin tapahtumista mitään taakkaa Matiaksen pokeriuralle jatkossa. Vaikka oli itsestään selvää, että majurin mielestä kaljan ottaminen junassa matkalla leirille oli väärin, oli se minusta aivan oikein. Olen aivan yhtä kykenevä johtamaan tykkiä tai kantamaan murkuloita vaikka olisinkin ottanut yhden oluen. Jopa parempi, kun sain sen avulla torkahdettua junassa.
Pokerinkaan eettiset kysymykset eivät ole mikään itsestään selviä ja yksiselitteisiä asioita ainakaan kaikille. Kun pelasin ensimmäistä kertaa ulkomailla pokeria Amsterdamissa 1995, annoin useita kertoja kesken jaon muille suomalaisille suomeksi tietoja ja ohjeita, kun näillä oli aktiivinen käsi.
Kerroin paikalla olleelle Matti Kuortille ylpeänä, miten toimin hienosti muiden suomalaisten kanssa. En muista mitä Matti sanoi, mutta muistan katseen, joka kertoi, että tunnenko minä tuon limanuljaskan ja kaverinsa. Ja jos tunnen, missä ne voisi kuristaa?
Vasta tuosta tuijotuksesta tajusin, että olin pelannut kimppapeliä eli huijannut. Tätä ei tee oikeaksi toimimiseni muiden esimerkin mukaisesti ja että kasinon pitäisi ehdottomasti kitkeä pois tällainen toiminta. English only.
Otin opikseni ja olen pysynyt sen jälkeen kaidemmalla tiellä. Toivottavasti liveturnauksissa stallaajatkin ottavat.
P.S. Jos on patologinen stallaaja, kannattaa se tehdä hivenen huomaamattomammin. Miettii vähän pitempään kuin tarvitsee, niin kukaan ei huomaa eikä ainakaan tohdi puuttua. Eikä toisen pöydän hereillä oleva pikkustäkki ryhdy kontrastallaamaan. Jos EV on pakko maksimoida epäeettisin keinoin, olisi hyvä olla jäämättä kiinni.
P.P.S. Kerrotteko mieluummin lapsenlapsille tarinaa: ”Pärjäsin isossa kansainvälisessä turnauksessa erinomaisesti. Stallaamalla olisin voinut saada muutaman tonnin lisää, mutta se olisi ollut väärin.” Vai ”Stallasin taitavasti itselleni muutaman tonnin lisää.”
Tämän päivän kymppitonnitkin ovat kymmenen vuoden päästä muilla kuin PikkuPron kaltaisilla kauan sitten käytetty. Tarinat taas eivät koskaan kuole. Internetaikana tarinoiden jälkikäteen kaunistelukin on melko nihkeää.
P.P.P.S. Pokeria ymmärtämättömät, pysykää kanavalla. Pian opitte tietämään, mitä slowrollaaminen tarkoitti ennen ja mitä se tarkoittaa nykyisin.
