Juice Leskinen on kirjallinen esikuvani. Jouduin lukiossa keskustelemaan luokanvalvojan kanssa sanoittamastani penkkarilaulusta Iloton Lehtori (orig. Levoton Tuhkimo). Erityisesti kohta ”Luokassasi ei oo yhtään ystävää” oli mennyt tunteisiin. Vetosin Juicen mottoon ”Tärkeintä on, että kuulostaa hyvältä” ja vakuuttelin, että luokassaan kyllä oli oikeitakin ystäviä, kuten mie.
Olisin tässä tilanteessa toki valehdellutkin − kuten vakuuttaessani sökörinkimme lopettavan koulun tiloissa pelaamisen − mutta se ei ollut tarpeen. Olen lukion äidinkielen opettaja/luokanvalvojalleni Jaakko Tysterille vieläkin opetuksestaan ja teini-ikäisten ymmärtämisestään lähes yhtä kiitollinen kuin Juicelle sanoituksistaan ja musiikistaan.
Maailman paras joulualbumi on musiikillisesti sivistyneiden keskuudessa kiistatta Juice Leskinen Slamin ”Kuusessa ollaan” vuodelta 1980. Hivenen ihmettelenkin, mikseivät vegaanit pakkosoita liberaalimmille suihinottajille LP-levyn B6:sta eli ”Sikaa”.
”Minä läävässä lojuvaa karjua katsoin
Kärsivin ilmein, vellovin vatsoin
Jouluna sikaa mä muista en
Vain kinkkua vahtaan himoiten”
Puhdasta neroutta ja iskee napakasti omatunnollisten lihansyöjien vyön alle. Taitaa tosin vegaaniseen makuun olla aivan liian huumoripitoinen.
A3 Tonttujen jouluyö
Olen eurokorkonäkemyksineni ollut lähinnä tonttujen tonttu. Tämä selvisi torstaina salilta palattuani. Kurkkasin nimittäin EKP:n odotetun korkopäätöksen (+0,5%) ja lähdin kyykkäilemään neuvolapainoja enkä jäänyt kuuntelemaan pääjohtajan kommentteja.
Christine Lagarden rusketuksen alta kuoriutuikin sitten täysikasvuinen haukka. En muista koskaan minkään keskuspankin pääjohtajan sanoneen markkinoiden korko-odotusten olevan aivan liian alhaalla. Tästä saatiinkin Saksan valtion kymppivuotinen korko liikahtamaan 1,92% -> 2,04% ja maanantaina 12 kuukauden euribor ylittänee kolmen prosentin haamurajan.
Korjasin 25.9. kolumnissani ”Eurokorot tuskin raketoivat” korkonäkemystäni ylöspäin:
”Mutuilen eurokorkojen katon löytyvän kolmen pinnan hujakoilta Eli vähän voi mennä ylikin, mutta tuskin kovin paljon. Sieltä sitten taantuman myötä tulevan Via Dolorosa alaspäin.”
Katsellessani Lagarden haukankatsetta Suomen osakemarkkinoiden jo sulkeuduttua harkitsin vakavasti sijoituskolumnien kirjoittamisen lopettamista. Avautuminen näkemyksistään kannattaisi jättää sellaisille tahoille, joita metsään menneet julkiset pohdiskelunsa eivät yhtään ahdista. Heitä nimittäin vaikuttaa olevan puhuvista päistä ainakin valtaosa. Mie taas en ole henkisesti toipunut vielä ihan kaikista ala-asteaikaisistakaan jutuistani.
Et nimittäin voi olla hyvä osakespekulantti tai pokerinpelaaja, ellet ruoski itseäsi yhtä ahkerasti kuin flagellantit. Fyysinen ruoskiminen kannattaa kuitenkin tehdä suljetuissa sisätiloissa, viimeisetkin flagellantit poltetiin rovioilla 1400-luvun alussa. Nykyisin seurauksena voi sitä paitsi olla vielä julmempi rangaistus. Kuten pehmustettuun koppiin Antti Tuiskun joululauluja kuuntelemaan sulkeminen.
Jos olisin ollut Lagarden puheen aikana ruudulla, olisin luultavasti tehnyt semiaggressiivisia keventelyjä. Toteutunut korkojen nousu vastaa matemaattisesti noin neljän prosentin kurssilaskua, ja se itse asiassa suurinpiirtein loppuviikosta tulikin. Tosin olisin ollut poimimassa takaisin myyntejäni viimeistään perjantai-iltapäivänä.
Osakkeisiin kuukausisäästävien ei tarvitse tehdä muuta kuin kääntää kylkeään ikuisilla talviunillaan. Mutta velkaisiin kiinteistösijoitusyhtiöihin sijoittaneen spekulantin on syytä tarkastella portfoliotaan hyvin kriittisesti. Onnekseni Cityconilla erääntyvät seuraavat velat vasta parin vuoden päästä ja Ovarolla oli viime osarin mukaan 9,5 miljoonaa euroa kassassa rahaa. Mutta miulla on useita pienempiä sijoituksia, joissa kiinteistösijoitusyhtiöt joutuvat uusimaan koko halvan lainakantansa kahden kolmen vuoden sisällä.
Olin budjetoinut näistä ostovaiheessa tulevaksi kahdeksan prosenttia hyvää. Tällä hetkellä olen käytännön varma, että näillä ryöstöretkiksi kuvittelemillani ostosreissuilla miulle käy selvästi huonommin kuin viikingeille Lindisfarnen luostariin vuonna 793 hyökätessään.
Päästrategiani pidän kuitenkin ennallaan: Jos pörssikurssit nousevat, keventelen. Jos laskevat, nostan osakepainoa. Mainittakoon, että esimerkiksi OMXH25 yhtiöt arvostetaan tällä hetkellä P/E:llä 13, mikä on kohonneeseenkin korkotasoon törkeän alhainen taso.
Portfoliosijoittajilla ei ole siis mitään syytä paniikkiin. Kannattaa antaa meidän spekulanttien panikoida keskenämme.
A4 Itäisten maiden viisaat miehet
Ajattelin alunperin kirjoittaa lähinnä naisista, joiden ratkaisu kaikkiin ongelmatilanteisiin on heittää peliin miljardi pari veronmaksajien rahaa. Ja joiden takia Suomi on enemmän kuusessa kuin useimmat ymmärtävät.
Mutta kirjoitankin niistä mykistä orvoista, jotka heittivät kansanedustajansa junan alle Pravdan kirjoitettua puolueensa ”salaisuudesta”.
Perjantaina RydmanGatessa lähti pyörä pyörimään toiseen suuntaan. Syyttäjä teki Willen asiassa syyttämättäjättämispäätöksen ja samalla ainakin miulle selvisi lopullisesti, että Hesarin juttu oli rakenneltu satujen ja tarinoitten varaan. Tämä oli kyllä alkuperäinenkin näkemykseni, mutta nyt asiasta on kovaa näyttöä.
Nyt kokoomuksen puoluejohdolta pitäisi löytyä enemmän munaa kuin siltä vaalien alla on yleensä löytynyt. Muistan esimerkiksi hyvin, miten Jyrki Katainen nössöili, sossuili ja pakkoruotseili kokoomuksen veret seisauttavan vaalivaalivoiton 2011. Muistoihin jäi Kataisen surullisen kuuluisa sixpack.
Ymmärrän hyvin, miksi kokoomuksen demarisiivessä on jo pitkään soitettu Välikuoleman biisiä ”Tuokaa minulle Wille Rydmanin pää”. Ja oltiin ilahtuneita, kun Paavo Teittinen ja Helsingin Sanomat yrittivät sellaisen toimittaa.
Nyt kannattaisi kuitenkin Kokoomuksen Viisaiden Miesten ja Naisten ymmärtää, että eivät ne sittenkään päässeet Willestä eroon. Muuten saattavat odotetut seitsemän paikkaa Helsingistä jäädä haaveeksi − ja jotkut ilkeämieliset eteläkarjalaiset laulaa lauluja oikeusmurhasta vain loppuikänsä.
B5 Toivioretkellä
En tee tänäkään vuonna ensimmäistäkään veromyyntiä, koska askartelen enimmäkseen osakeyhtiön puitteissa.
Sen sijaan katsoin kalenterista vuoden viimeisen pörssipäivän, joka on tänä vuonna perjantaina 30.12. Aion korkopettymyksistä huolimatta tehdä perinteiset vuodenvaihdeostokseni, ja alkaa kevennellä niitä vuoden ensimmäisenä pörssipäivänä 2.1.
Tänä vuonna olosuhteet ovat keskimääräistä paremmat, koska tarvitsee pelätä jonkun alamittaisen diktaattorin hyökkäävän johonkin naapurimaahan vain perjantaista maanantaihin, eikä ole pörssissä ylimääräistä lepopäivää. Helsingin pörssi on uudenvuodenaattoisin aina kiinni, mutta 2022 se osuu lauantaille.
Ei tässä niin kuusessa olla, etten vuodenvaihdeperinteistäni kiinni pitäisi.
