Kaikki sivistyneet ihmiset tietävät, että kurko on jätkää kaksi silmää isompi kuvakortti. Vielä sivistyneempi väki tietää Kimmo Kurkon saaneen suomalaisista lukumääräisesti toiseksi eniten turnausrahastuksia ja olevan varsinaisella rahalistalla viidentenä. Pokeriyhteisö siis tuntee Kimmon etevänä turnauspelaajana. Viime sunnuntaina minulle selvisi, että Kurko on tosi kova jätkä.
Aloitimme kahdelta iltapäivällä huiskimaan tonnin (550 plus rebuy 500) H.O.R.S.E.-turnausta samassa Helsinki Freezeoutin takayläritsan pelipöydässä. Neljältä Kimmo lähti pelaamaan alkanutta kolmensadan euron kaksipäiväisen No Limit Texasin kakkospäivää. Ajattelin, että Kimmolla on siellä joku naurunippu työntämistä vailla. Kurkkasin turnaustaululta lähtöniput, ja hämmästyksekseni Kurkolla oli ihan terve stäkki.
Tunnin päästä Kimmo tuli pelaamaan muutaman käden meidänkin turnaustamme, koska ”On niin iso nippu, eikä siellä juuri voi varastella, koska on niin paljon puskuhaluisia pikkustäkkejä.” Kun toisessa turnauksessa alkoi ruokatauko varttia aikaisemmin kuin meillä, palasi Kimmo taas pöytään.
Kun Kimmo ketterästi loikki kaiteen yli turnauksesta toiseen, huuteli alakerta hänelle tyyliin: ”Vittu Kimmo sä oot sekasin!” Mie en ajatellut näin, vaan arvostan Kurkon urheiluhenkeä kovasti. Vaikka molemmat turnaukset kärsivät tietysti pelaamattomista käsistä, ei hevospelin aloittaminen kuitenkaan tonnia enempää maksanut
Kimmo löysi texasin semifinaalivaiheessa lopulta itsensä lisäksi kaksi muutakin kurkoa ja jäi ässiä vastaan jämärahoille. Tämän jälkeen hän tietysti hyppäsi rivakasti jatkamaan hevostelua. Päädyimme lopulta molemmat finaalipöytään. Minulla oli kitkuttelunippu ja Kimmolla ihan kunnon pinot. Mie olisin luultavasti jäänyt ulos rahoilta, ellen olisi löytänyt kolmea kurkoa. Näistä kaksi oli sevenissä kädessä ja yksi kolmen värillä vastassa.
Kimmo moukaroi minut all-iniin kolmella padallaan, kun minun rangeni oli kurkot tai paremmat. Kurkon puolustukseksi mainittakoon, että minulla oli hyvin vähän merkkejä. Pari vuotta sitten Kimmo onnistui vastaavalla metodilla minut sevenistä finaalipöydässä tiputtamaan, tällä kertaa kurkot pitivät.
Tipuin neljäntenä poikkeuksellisen tyytyväisenä kukkabubblaamiseen. Turnauksen kolme parasta saa nimittäin kasinolta kukkia, siitä kaikille Casino Helsingin kansainvälisten turnausten vakkareille tuttu termi ”kukkabubble”. Olin tullut turnaukseen ajoissa, jotta pääsisin hyödyntämään alkutasojen löysää vetelyä. Niinpä pääsin yli aloitusstäkin ensimmäisen kerran neljän tunnin pelin jälkeen ja pelasin viimeiset kuusi tuntia siten, että minulla ei missään lajissa ollut chippejä lyödä kaikkia streettejä.
Kimmo tuli lopulta turnauksessa toiseksi ja johtaa Best Overall Player -kilpailua. Jäljellä on vielä tämänpäiväinen tonnin omaha, huominen kaksipäiväinen tonnin Main Event ja perjantainen kahden tonnin Omaha Pot Limit Turbo. Yleensä kannatan itseäni, mutta tällä kertaa toivon Kurkon ansaitusti voittavan. Osittain suosikin vaihtaminen johtuu siitä, että minulla ei ole voittoon tai edes kolmen joukkoon mitään mahdollisuuksia.
Dynamic Duo pariturnaus
Monopolikasino osoitti yllättävää dynaamisuutta hiomalla tiimiturnauksestaan toistaiseksi parhaan version. Joukkueen optimilukumäärä lienee kaksi ainakin turnauksen suosiosta päätellen. Joukkueita löytyi 1.200 euron turnaukseen (600 per sierainpari) peräti 32 kappaletta, mikä lienee Helsingin Ennätys. Turnaustaulua oli modifioitu sisältämään minimipisteiden lisäksi maksimipisteet, mikä mahdollisti loppuvaiheessa reaaliaikaisen tilanneseurannan ilman omia laskutoimituksia.
Parhaasta viihteestä turnauksessa vastasivat joukkueiden ONE TIME ja Papayasalaatti TUPLANA kaksintaistelu. Herrat olivat virittäneet keskinäisen survival betin, eli lyöneet vetoa siitä, kumpi joukkue saa enemmän pisteitä. Kun vastakkain olivat V-P Alakorva & Petri Heinänen sekä Ilari Sahamies & Pauli Äyräs kuultiin finaalipöytään asti joukkueiden kesken ystävällismielistä sanailua pohjalta ”Vittu ne on niin onnekkaita”. Kukaan nelikosta ei ole tullut varsinaisesti tunnetuksi hiljaisesta äänestään tai vaikeuksistaan suullisessa ilmaisussa.
Arvioin ennen turnausta Lallit Khajurialle, että kaksi stäkkiä viiden joukossa riittäisi tiimiturnausvoittoon. Dynamic Duo pelattiin siten, että joukkueella oli yksi stäkki Texasissa ja toinen Omahassa ja tunnin välein vaihdettiin veturia. Ensimmäisenä tippunut joukkue sai yhden pisteen ja voittaja 38 pistettä. Lisäksi käytössä oli yksi ylimääräinen stäkki varapatruunana siihen turnaukseen, missä ensimmäinen poikkimeno tapahtuisi. Vaihtoehtoisesti nämä merkit sai ottaa käyttöönsä vapaavalintaisesti stäkkien kesken, jos molemmat niput olisivat vielä hengissä. Kolme joukkuetta onnistui tässä lopulta.
Kun turnauksissa oli korkeintaan kolmetoista peluria jäljellä, oli mukana KAHDEKSAN joukkuetta kahdella nipulla. Tämän pitäisi olla käytännön mahdotonta. Sekä Texasissa että Omahassa jaettiin omaa turnausrahaa, joten tiimeillä ei olisi pitänyt olla intressiä luovuttaa toista hivakkaa, vaikka ensimmäinen olisi karannutkin alkuvaiheissa. Käytännössä monelle joukkueelle yhtä tippumista seurasi hyvin pian myös toisen turnauksen loppuminen.
ONE TIME ja Papayat olivat hölmöistä nimistään huolimatta voittokamppailussa mukana kalkkiviivoille asti. Myös meidän joukkueemme Agrot Pitkätukat kamppaili sisukkaasti. Meillä ei ollut koskaan ennen finaalipöytiä paljon merkkejä, mutta pidimme partnerini Jari Salosen kanssa vähistä merkeistämme tiukasti kiinni.
Mie tiputin meidät kaksi kertaa yseillä teksasista ja pääsin seuraamaan reililtä nuoren Jari Salosen Omahan finaalipöytätyöskentelyä. No Fear näytti mistä on lempinimensä saanut ja miksi häntä pidettiin viime vuosikymmenellä Pietarissa puolijumalana. Jari dominoi pöytää suvereenisti ja kasasi meille jo chipleadstäkin. Oikealla puolellamme ollut merkkijohdon menettänyt ruotsalaisjoukkue Lundin veturi päätti laittaa Salosen ojennukseen ja checkreissasi kärkirattailla ja suoran välivedolla meidän salettisuoraamme. Jos voittaisimme Omahan, voittaisimme koko tiimiturnauksen. Mie näin meidät jo keskimmäisenä joukkueena lavalla puskat sylissä. Kuusi outtia oli tällä kertaa liikaa väisteltäväksi ja jäimme katkarapunipuksi.
Mie sitten menin työntelemään pikkustäkkiä keskelle. Sekä ONE TIME että Papaijat olivat jo laulussa ja meitä oli neljä jäljellä. Minullekin kävi sitten kylmät, kun K973s ei pitänyt Team Liiskin ässiä päin. Luulimme olevamme tasapisteissä Papaijoiden kanssa ja kiinni viimeisessä rahasijassa. Tiputtuamme kuulimme, että tasapisteissä korkeampi sijoitus ratkaisee. Meillä oli kaksi nelossijaa ja Papaijoilla pronssi ja kutostila, joten olimme auttamattomasti ulkona rahoilta. Arvioni siitä, mitä voittoon vaaditaan, osoittautui yhtä hyväksi kuin vuoden 2016 pörssin tammirallin ennakoimiseni.
Ilahduksekseni näin aamulla, että Lund oli onnistunut tunaroimaan itsensä ulos tiimirahoilta ja jäänyt Omahassa toiseksi. Joukkueen toinen veturi ei selkeästi tiennytkään, mitä omahaturnauksen finaalipöydässä isolla stäkillä yleensä tehdään. Hänen kompiksensa kyllä hienovaraisesti yritti vihjailla, että voisihan sitä vaikka tulla johonkin pottiin reissulla sisään, kun joukkueella oli tyyliin neljä viidesosaa merkeistä ja vastassa kolme pikkunippua.
Meillä Salosen kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa kertoa kaverille, jos se mielestämme vetää päin hanuria tai jopa hanurista ohi. Kerromme rehellisesti sössimisemme ja mietimme mitä olisi pitänyt siinä jaossa oikeasti tehdä ja miten jatkossa yritetään suhmuroida. Ruotsalaiseen diskuteeraamiseen ei suoraan sanominen taas oikein kuulu. Oli sinänsä viihdyttävää tarkkailla, kun svedujen parempi veturi kiemurteli reilillä tuskissaan.
Erinomaisesti vedetystä tiimiturnauksesta ainoat pyyhkeet tulee siitä, että olisihan ne sijoitussäännöt voinut etukäteenkin meille kertoa. Tänäänkään en sääntöä nettisivuilta löytänyt. Eniten kyllä syytän tietämättömyydestä itseäni, sillä sääntöjen kysymistä ei ollut varsinaisesti erikseen kielletty.
Helsinki Freezeout 2017
Turnausten osanottajamäärät ovat nähdäkseni olleet nousussa ja käteispeleissä on ollut täysi rähinä päällä. Parhaana iltana laskin ainakin yhdeksän käteispöytää kaksipuolikkaasta 20/20/40-peliin asti. Paikalle on hiipinyt muitakin ulkomaalaisia kuin Köyliönjärven sankari ja Johan Storåkers. Helsingin kansainväliset turnaukset elävät ja hengittävät oikein mainiosti.
