Goldman Sachsin mukaan kulta on viime viikkoina saanut täydellisen sekoituksen sekä karhumaisia että härkämäisiä tuulia.
Yhtäältä haukkamainen Fed asettaa valtavaa painetta jalometallien hinnoille. Viimeisimmässä kokouksessa Fedin pääjohtaja Jerome Powell vihjasi hidastuvasta ohjauskoron kiristystahdista, mutta odottaa lopullisen korkotason kuitenkin olevan aiemmin uumoiltua korkeampi. Kokouksen seurauksena dollari ja jenkkikorot lähtivät nousuun. Fed korosti inflaation runnomisen takaisin kahteen prosenttiin olevan keskuspankin tärkein tehtävä.
Eikös kullan pitäisi olla maailman paras inflaatiosuoja? Goldmanin Mikhail Sprogis kirjoitti aiemmin tällä viikolla kullan nykyisessä tilanteessa tosiaan olevan paras inflaatiosuoja. Esimerkiksi, korkea inflaatio on erittäin hyvä asia kullan hinnalle markkinoiden kyseenalaistaessa keskuspankkien kykyä taistella inflaatiota vastaan. Toisaalta korkea inflaatio voi olla haitallinen kullan hinnalle, jos markkinat uskovat keskuspankkien kykyyn taltuttaa inflaatio.
Joka tapauksessa Fedin viesti sen halusta uhrata talouden kasvu inflaation saamiseksi kuriin on onnistunut pitämään inflaatio-odotukset vakaina ja on samalla puskenut reaalikorot korkeimmille tasoilleen sitten finanssikriisin. Tämän seurauksena kulta-ETF:t ja spekulatiiviset positiot ovat pudonneet, kun korkeampien reaalikorkojen vaikutus on kompensoinut kasvavia taantumahuolia.
Kahtaalta keskuspankkien kultaostokset ovat nousseet ennätystasoille, erityisesti kehittyvillä markkinoilla.
Yksi syy piikille on World Gold Councilin data, sillä kaikki valtiot eivät aina raportoi hankintojaan tai raportoivat ne viiveellä. Esimerkiksi Venäjä lopetti raportoimisen viime vuonna ja Kiina raportoi usein suurella viiveellä. Suurimpia kullan ostajia olivat Turkki, Uzbekistan ja Qatar. Goldman on verraten varma siitä, että ostoja tehdään kehittyvien markkinoiden keskuspankkien yhdistelmän toimesta. Kehittyneiden markkinoiden keskuspankit eivät ole olleet merkittäviä kullan ostajia sitten 1960-luvun.
Joka tapauksessa kuumeista kullanostointoa Goldman ei pysty selittämään ainoastaan dippiostoina tai matalien korkotasojen seurauksena. Erityisen vaikuttavaa ostoksista tekee dollarin vahvuus Q3:lla, mikä normaalisti olisi lannistanut intoa kullan hankintaan. Vaikkei Q4:lla kultaa enää hankittaisi keskuspankkien toimesta lainkaan, olisi kuluva vuosi joka tapauksessa ennätyksellinen keskuspankkien kultavarantojen kartuttamisen suhteen.
Sprogisin mukaan kullan kysynnän ja Fedin rahapolitiikan paradoksaalinen yhdistelmä tekee kullan tuotto-odotuksista epäsymmetrisiä: “kehittyvien markkinoiden kysyntä heijastaa geopoliittisia trendejä, jotka ovat kyteneet viime vuosien aikana.” Tämän seurauksena mies uskoo rakenteellisesti korkeamman kehittyvien markkinoiden kysynnän kullalle luovan epäsymmetrisen tuotto-odotuksen kullan hinnalle, sillä se asettaa pohjan kullan hinnalle, mikäli kulta-ETF-rahastoja likvidoidaan mahdollisten tulevien Fedin haukkamaisten yllätysten seurauksena.
Siinä tapauksessa, että USA:n taantuma johtaa Fed rahapolitiikan käännökseen, Goldman arvioi kullan hinnan nousevan 20-30 prosentilla, riippuen Fedin korkoleikkausten määrästä ja koosta.
Goldman ottaa analyysissään entistäkin tarkemman katsauksen ja tutkii kullan hinnan herkkyyttä keskuspankkien kysyntään. Sprogisin kirjoitusten kertoo Goldmanin tutkivan kullan herkkyyttä korkeampaan keskuspankkikysyntään analysoimalla nettokorukysynnän (korukysyntä miinus romu) hintaherkkyyttä, mikä on kultamarkkinoiden tasapainottava tekijä. Goldmanin logiikan mukaan sinnikkäästi korkeamman keskuspankkikysynnän täytyy joko tuhota korukysyntää tai kannustettava lisää romukeräystä, muiden tekijöiden säilyessä samoina.
Investointipankin tutkimukset osoittavat, että 350 tonnin keskuspankkikysynnän tyydyttämiseksi korujen kysynnän tuhoamisen tai romun lisääntymisen kautta, on kullan hinnan noustava 10 prosenttia. Goldman huomauttaa, että keskuspankkien kysynnän noustessa 233 tonnilla viimeisen vuoden aikana, kullan hinta sai tukea 6,5 prosentilla, muiden tekijöiden säilyessä samoina. Jos keskuspankkien kullan kysyntä säilyy vakaana 400 tonnin kvartaalitahtia, se voisi tukea kullan hintaa 25 prosentilla. Vähemmän äärimmäisessä tapauksessa, jolloin kysyntä olisi 250 tonnia per neljännes seuraavan vuoden aikana, Goldman uskoo kullan hinnan saavan 12,5 prosenttia tukea, muiden tekijöiden säilyessä samoina.
Yksi tapa ajatella kehittyvien markkinoiden kullan kysyntää on hahmottaa se myyntioptiona kullan hintaan. Samalla kasvun korkeat riskit muodostavat positiivisen epäsymmetrian kullan tuotoille. Goldmanin mukaanvaara jalometallien hintojen laskulle pehmeän laskeutumisen tai Fedin haukkamaisuuden ansiosta on pienempi kuin kullan nousupotentiaali USA:n taantumaan ajavan kasvushokin takia. Keskuspankkien voimakas kysyntä entisestään vahvistaa epäsymmetriaa: tämän vuoden Q3:lla 300 tonnia normaalia korkeampi keskuspankkikysyntä ylittyi 250 tonnia normaalia matalammalla ETF-kysynnällä ja 340 tonnin laskulla spekulatiivisissa futuuripositioissa. Toisin sanoen, keskuspankkien massiivinen fyysisen kullan ostot kompensoitui sitäkin massiivisemmalla vivutettujen paperikultapositioiden myynnillä. Tämän seurauksena kullan hinta on ottanut osumaa.
Jopa Goldmanin mukaan riskien kullan hinnan spekulatiiviselle laskulle on rajattu, sillä spekulatiivinen positiointi on jo nyt historiallisen alhainen. Tämän lisäksi pankki uskoo, että USA:n kulta-ETF-rahastojen nettomyynti voi jatkua, mutta Euroopan ETF-rahastojen likvidointien pitäisi rauhoittua, kun EKP kääntyy kyyhkysmäisemmäksi. Täten keskuspankkien rakenteellisesti korkeamman kullan kysynnän pitäisi auttaa nielaisemaan ETF-myynnit, mikä edelleen lisää kullan tuotto-odotusten epäsymmetriaa, Goldman päättää analyysinsä.
Keskustele kullasta Sijoitustiedon palstalla
