Suhtaudun vihamielisesti terminologiakiistoihin. Ihmisiä, jotka jänkäävät vastan olevan oikeasti vihta (tai jopa toisinpäinkin) pidän vähän yksinkertaisina. Sama homma niiden kanssa, jotka eivät tiedä pirikellon olevan yleensä polkupyörän ohjaustangossa kiinni eikä suinkaan kutsu amfetamiinin jakoon.
Näistä viimeinen lause oli huumorivitsi. En siis oikeasti pidä eteläkarjalan osaamista yleissivistyksen merkkinä, vaikka välillä niin väittäisinkin. SaiPan mitalivuodet toki täytyy osata sivistyneistön piiriin päästääkseen.
Ajattelin, etten katso Ylen Sijoittajat-dokkaria, vaikka olen alkoholin lisäksi dokumenttien suurkuluttaja. Vuoden Sijoittaja -ehdokas xitternimimerkki Pekan suositus toimi miulla toisin kuin oli tarkoitus. Hyvin ystävällismielisestä viestiketjusta selvisi, ettei mukana ole yhtään suomi-aki sanakirjassa sijoittajaksi laskettavaa, joten en ollut dokumentin kohderyhmää.
Jos seurattaisiin Pekka Ollikaisen, Kyösti Kakkosen, Erkki Etolan ja Jorma J. Niemisen vuotta, yrittäisin Urhon Klubilla lahjoa Ylen tällä viikolla canceloiman Arto Nybergin hankkimaan dokkarin nauhat jo etukäteen. Nämä neljä ovat nimittäin luultavasti kaikkein tiukkapipoisimpien puritanistien kirjoissa ihan aitoja sijoittajia. Paitsi ehkä niiden mölöjen, joiden mielestä osakkeiden myyminen on, ellei nyt ihan kuolemansynti, niin kymmenen saudikepiniskun arvoinen teko kuitenkin.
Sivujuonteena mainittakoon, että ”Pekka” on pelkällä nimimerkillä ehdolla Vuoden Sojottajaksi 2024. En ota itse kantaa, kuka pitäisi valita, kaikki ehdokkaat ovat hyviä. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että Pekan pitäisi tulla kaapista ulos, jos voittaa. Ymmärrän, että tämä vaatii sellaista rohkeutta, jollaista harvoilta löytyy. Aika monet xitter-nimimerkit kannattivat Pekan kaapissa pysymistä. Varmaan siksi, että haluavat lymyillä siellä itsekin. Pekan seuraamista suosittelen kuitenkin, vaikka anonyymiksi jäisikin. Hyvää shittiä, kuten tuottajamme tapasi sanoa, kun Nerolan kanssa pokerivideoita filmasimme yli 15 vuotta ja 20 kiloa sitten.
Vuoden Sijoitusteon voittaa Karo Hämäläisen Karon Grilli kirkkaasti. Tai ellei voita, se on samanlainen vääryys kuin sijoittajavihamielisen feministiekonomistin Anni Marttisen kilpailuun mukaan ottaminen. Jätettäköön sanomatta, että en olisi Elina Lappalaistakaan tähän sarjaan kiintiönaiseksi ottanut.
Kun kuulin Ovaro-Ollikaisenkin katsoneen sarjan, päätin itsekin kurkata, mikä hallitustoveriani dokkarissa oikein nyppi. Tässä auttoi, että huomasin viisiosaisen sarjan jaksojen olevan tyyliin 20 minuuttia pitkiä. Ihan koko loppuelämä ei siis menisi tässä projektissa.
Mukana oli kaksi ahkeraa yrittäjää, yksi peliongelmaisen tuntomerkit täyttävä (=pikavipeillä kryptoja) ja yksi kryptoilla rikastunut kello- ja autosijoittaja. Dokumentin kohokohta oli, kun 23-vuotias kryptomiljonääri(luultavasti) sanoi ”Silloin kun olin itsekin nuori”. Tuli mieleen, kun 19-vuotias pokeriammattilainen sanoi kasinolla, että häntä vituttaa, kun nämä nuoret kundit (=18-vuotiaat) eivät maksa velkojaan.
Käsitän sijoittamisen siis sellaiseksi, jossa pääosan työstä tekee raha. Erottelisin siis yrittämisen, sijoittamisen ja uhkapelaamisen, joskaan en piirtelisi kovin tarkkoja rajoja. Esimerkiksi itseäni voi perustellusti kutsua yrittäjäksi, sijoittajaksi tai uhkapelaajaksi. Vaikka näistä viimeisen koen väärinymmärrykseksi. Mutta ihmisillä, jotka pelkäävät Lucky Luken varjoakin, on hyvin erilaiset riskiprofiilit kuin miulla. Luulen siis olevani riskineutraali. Ja valtaosan siviileistä olevan riskinkarttajia. Riskistä nauttivissa taas on peliongelmaista enemmän joukossa kuin itse myöntävät tai Veikkauksen entiset edunsaajat olivat aikoinaan uskovinaan.
Asuntoflippaamisen voi puolestani laskea sijoittamiseksikin, vaikka kyseessä on oikeasti enemmän raaka työ kuin varsinainen sijoittaminen. Pitää osata ostaa halvalla, remontoida tehokkaasti ja sitten myydä rivakasti. Flippaamista kutsuttiin muuten jobbaamiseksi ainakin 90-luvun alussa, eli silloin kun ensimmäisiin sellaisiin osallistuin. Omissa asuntospekulaatioissani on ollut aina remonttikyvyttömyydestäni johtuen mukana kumppani, joka on hoitanut tarvittavat saneeraukset (valkoinen maali ja halpa muovimatto rules) ja mie olen askarrellut rahoituspuolen kasaan.
Tosin kerran osallistuin Lappeenrannassa jobbauskohteen keittiökalusteiden kantamiseen. Tässä olin kuitenkin kykyjeni mukaisissa tehtävissä. Iskä (40 vuotta työkoneasentajana) sanoi joskus viime vuosituhannella, että hänen esikoispoikansa hienomekaaniset kyvyt soveltuvat vain muutto- ja purkutöihin. Mutta niihin se kuitenkin sopii varsin hyvin.
Startupverkoston rakentamista ja startupien vetämistä (ilmeisesti) muitten rahoilla en lähtisi kutsumaan sijoittamiseksi. Kyseessä on flippaamistakin vaativampi kovan työn tekeminen. Tämä tulee dokkarissakin selkeästi esiin. Toki jos haluaa kutsua kaiken valveillaoloajan käyttämistä Afrikkaan asti yltävän yritysryppään ongelmien ratkomista sijoittamiseksi, en laita vastaan.
Tuotan tänne asti jaksaneelle kryptokansalle pettymyksen. Kyllä mie lasken esimerkiksi Sijoitustiedon kryptokeskustelun tukipylvään Castelieron ihan oikeaksi sijoittajaksi, vaikka pääosin nähdäkseni askartelee kryptojen parissa. Ei Sijoittaja-titteliä ole varattu pelkästään meille osakeriippuvaisille. Mutta peliongelmaisille treidereille en sitä antaisi. Sellaisia tosin näin jo 80-luvulla, vaikkakaan en vielä silloin ymmärtänyt kaupankäyntiriippuvuudessaan olevan kyse peliongelmasta.
Muistan kyllä, miten ahkeria johdannaispositionkääntäjiä joskus katsottiin ylöspäin ”Onpas siinä kova jätkä” -pohjalta. Mie hiljaa mielessäni pohdiskelin, että siinä juuri humahti kymmenen pinnaa transaktiokustannuksiin. Ja jatkoin kaikessa rauhassa volatiliteetin myyntiprojektejani.
Ja sama homma, jos on joskus hillottanut kryptoissa isosti, ja nykyisin tekee lähinnä kello- ja autosijoittamista. Autot ja kellot ovat kulutusta, vaikka niitä sijoituksiksi kutsuisikin. Toki ottaisin ne varallisuuslaskelmiin mukaan, jos niillä jotain jälleenmyyntiarvoa löytyy. Jos siis ko. laskelmia tekisin ja jos arvokkaita autoja tai kelloja olisi.
Ei kun edit, onhan miulla veikkaushäviövaroilla maksettu Pokerinaama-S.U.F., räyh räyh. Hiljan tehty huolto maksoi niin paljon, että kellon täytyy olla tosi arvokas.
Toisin kuin Pekka @vontuchman, en suosittele Sijoittajat-dokkaria yhtään kenellekään. Sivistymätön kansanosa saa siitä vaikutelman, että tuollaista touhua se sijoittaminen on ja jatkaa vasemmistoliiton äänestämistä. Sivistyneet eivät saa yhtään lisää sivistystä. Lisäksi edes jännitettä ei oikein osata rakentaa.
Vaikka esimerkiksi Nooran flippiseikkailusta laskevien asuntohintojen maailmassa olisi helposti sellaisen rakentanut. Tai miksei Jusan ”Pikavipeillä XRP:tä” -seikkailuistakin.
Tarinan opetus yrittää olla, että sijoittajaksi esitelty ei ihan välttämättä sellainen oikeasti ole. Ja jättäkää Sijoittajat-dokkari katsomatta.
P.S. Katsoin hiljan Netflixiltä Peyton Manningin (SB50 always on my mind) tuottamat ”Quarterback” ja ”Receiver” -sarjat. Aivan huikeaa kamaa, ja mukana myös jännitettä, ellei seurannut NFL:ää 2023 aktiivisesti.
Sitten katsoin dokumentin Lauri Markkasesta. Käsitykseni siitä, että Lauri on hieno mies, pysyi ennallaan. Ja näkemykseni Suomessa tehtävistä umpipaskoista urheiludokkareista ei muuttunut sekään.
P.P.S. Kun terminologialla on väliä. Laskeskelin aikoinaan Pokerilehden kansikuvista peliongelmaisten osuutta ja se oli ensimmäiseltä parilta vuodelta noin 50 prosenttia. Mutta siihen aikaan oli kaikenlaisia sponsorisopimuksia tarjolla ja pokeriammattilaiseksi esittäytyminen oli kannattavaa. Mie esittäydyn jäähdyttelyvaiheessa olevaksi pokeriammattilaiseksi yhä edelleen. Eli paljon sen jälkeen, kun nuo kaikki menivät poikki.
Alahovin panimo saa lähestyä sponsoritarjouksella, olen itseäni miellyttäville tahoille hyvin halpa. Esim. korista kahdeksanpinnaista rutikuivaa suostun siideripullo kädessä vaikka alastonkuvauksiin.
