”Moni ongelmapelaaja on pystynyt vähentämään rahapelaamistaan korona-aikana – pelikoneiden sulkemisella suuri merkitys pelaamisen vähentymiseen”. Näin otsikoivat Pelirajat’on, Pelituki ja Päihdelinkki tuoreen tutkimuksensa korona-ajan vaikutuksista ongelmalliseen rahapelaamiseen.
Tutkimuksen kohteena olivat ”Pelaajat, joille rahapelaaminen on aiheuttanut ongelmia tai hallinnan haasteita nyt tai joskus aiemmin”. Rahapeliongelmasivistymättömille tiedoksi: peliongelma on alkoholismiin verrattavaa, kerran juoppo aina juoppo. Mutta jotkut peliongelmaisetkin pystyvät olemaan tipattomalla jopa loppuelämänsä, kunhan ensin myöntävät ongelmansa itselleen.
Läheisille valehtelemista ei edes välttämättä tarvitse lopettaa, vaikka avuksi olisi sekin.
Korona itsessään ei tietenkään helpota peliongelmaisenkaan arkipäivää. Mutta kauppojen ja kioskien helvetinkoneiden sulkeminen
14.3. kyllä helpotti. Markettien auloissa mättävistä 87% nimittäin koki pelaamisen hallinnan poikkeusaikana helpommaksi. Yksikään näistä ei sanonut hedelmäpelien houkutuksen kasvaneen.
Ymmärrettävästi nettirahapelaamisen keskittyneillä slottiseireenien laulu ei varsinaisesti vaimentunut. Neljän seinän sisällä netti kutsuu muuhunkin kuin hyvin suosittuun päämääräämättömään surffailuun. Oli jopa vähän yllättävää, että vain 26% tästä ryhmästä sanoi pelaamisen hallinnan olleen korona-aikana vaikeampaa.
Joka tapauksessa nettirahapelaamisen suosio on lockdownien aikana noussut kaikkialla maailmassa. Veikkaus ei ole julkaissut lukujaan, mutta aivan varmasti suomalaisetkin ovat nettiin työntäneet rahaa korona-aikana entistä enemmän. Tosin jotkut pokeriammattilaiset, kuten Jukka Koskela ja eläkeläiset, kuten Jens Kyllönen ovat myös saaneet aikaan rahaliikennettä kotiinkin päin.
Veikkausperhe väittää sisukkaasti, että pelikoneiden sulkeminen siirtäisi pelaamisen vain nettiin. Tämä lähtisi ajatuksesta, että pelaajat käyttäisivät rahapelaamiseen jonkun tietyn summan joka tapauksessa. Tosin rahapelaamisen arkipäivän kanssa tällä on melko vähän tekemistä. Kovan luokan ongelmapelaajat käyttävät pelaamiseen kaiken oman ja kavaltamansa rahan. Muut sitten sen verran, kuin sattuu sopivasti sekä rahaa, pelejä että pelihaluja olemaan.
Todellisuudessa takana on ymmärrettävä haluttomuus luopua siitä reilusta puolesta miljardista eurosta, jonka ” kumppaniverkoston” automaatit tuottavat. Jollainhan se täytyy toiminnanjohtajien palkatkin maksaa.
Pääasiassa markettien mummorullia tuijottavilla pelaaminen oli vähentynyt 78%:lla. Uusiin peleihin oli siirtynyt 11%, mikä on aika paljon vähemmän kuin meille on uskoteltu. Pelaamojen kanta-asiakkaista kaikki olivat pitäneet rahoistaan paremmin kiinni.
Pääasiassa nettiä sutivista 15% oli lisännyt, 15% vähentänyt ja loput painaneet pitkälti vanhaan malliin.
Tässä oli yllättävää, että niin pieni osuus nettikoukuttuneista oli lisännyt pelaamistaan. Kansan tasolla nettirahapelaaminen on lisääntynyt käytännön varmasti. Veikkaus ei ole julkistanut lukujaan, mutta ulkomaisten rahapeliyhtiöiden osavuosikatsauksia lukemalla ja tervettä järkeä käyttämällä asia on selvä. Lähinnä suuruusluokka vaatii vielä selvennystä.
Eniten kuitenkin olin hämmästynyt, että sekakäyttäjistä 73 prosenttia oli vähentänyt pelaamistaan automaattien ja Pelaamojen sulkemisen myötä. Edes tämä ryhmä ei pääosin siirtynyt entistä enemmän nettiin, kun hedelmäpeleistä vedettiin töpselit irti. Neljännesvuosisataisen peliongelmaisten tarkkailun perusteella olisin luullut toisin.
Tämä on tietysti Veikkausperheen kannalta huolestuttavaa. Jos pelikoneet pysyisivät valottomina myös jatkossa, olisi monella perheen jäsenellä edessä oikeiden töiden etsintä. Niinpä lieneekin selvää, että kohta avataan ehkä joka toinen automaatti ja sen jälkeen loput. Luulen kyllä, että tällä kertaa konsultoidaan ennen päätöstä myös omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraista. Jos kysyttäisiin edeltäjältään, haamuseuroihin erikoistuneen TUL:n entiseltä (2007-2016) puheenjohtajalta Sirpa Paaterolta, niin kesäkuun alussa olisi varmaan ollut hyvä laittaa pelit taas soimaan, kun ravintolatkin kerran aukeavat.
Tuppurainen vaikuttaa olevan vähemmän ajamassa pelkästään Veikkausperheen etuja. Mutta kun kyseessä on menossa oleva lama ja miljardien tuotot, en aio lähteä henkilöimään tulevaa ”Pelikoneet päälle päätöstä”. Vaikka meillä olisi miten paljon peliongelmaisista huolta kantava omistajaohjausministeri, hänet vaihdettaisiin rivakasti, jos tämä yrittäisi asettua puoluesidonnaisten lomajärjestöjen rahavirtojen tielle.
Tosin Marinin hallituksella on piikki auki Veikkausperheellekin, mutta kovin montaa vuotta ei kai vasemmistohallituskaan katsele satojen miljoonien budjettiavustuksia järjestöille, joiden toimintaa ei juuri valvota.
Peluurin päällikön Inka Silvennoisen kohtalokkaalla kuvalla varustettu Hufvudstadbladetin tutkimuksen julkaisun alla tehty juttu otsikoitiin ”Anomus peliongelmaisilta – älkää avatko automaatteja uudestaan”. Siinä mainittiin myös, miksi ne avataan: Vain 2,5 prosenttia pelaajista vastaa puolesta pelaamisesta. Tämä on liian vähän äänestäjiä, että poliitikkojen tarvitsisi kovin paljon välittää.
Tämä saattaa olla väärinkin laskelmoitu. Huomattavaa on, että nuo 2,5 prosenttia ei ole samat ihmiset vuodesta toiseen. Osa onnistuu lopettamaan ja vielä suurempi osa menee niin irti poikki, ettei pelirahaa enää löydy. Yhä uudet pelurisukupolvet kokeilevat ensin vähän ”haitatonta” lottoa. Lisäksi peliongelma koskettaa myös ongelmaisten läheisiä. Vaikkei nyt siitä suvun ongelmapelaajasta niin välittäisikään, alkaa se sattua, kun se vie esimerkiksi lompakosta rahaa. Tai nykypäivänä taitaa olla lähempänä nettitunnusten pölliminen, mutta sama asia.
Kun päätetään laittaa Kulta-Jaskojen töpselit taas seinään, olisi ilahduttavaa, jos edes kerrottaisiin se tehtävän rahan takia. Tämäkin on varmasti turha toivo. Jotain ”Suojelemme näin rahapelaajia ulkomaisilta pelintarjoajilta ja varmistamme maakunnallisen kattavuuden tässä pikkukauppojen kohtalonkysymyksessä”- löpinää sieltä on taas odotettavissa.
P.S. Inka Silvennoisen lausunnoista on muuten erittäin vaikea päätellä, että Peluurin toiminnan rahoittaa Veikkaus. Lisäksi pidän tässäkin tutkimuksessa hyvänä, että se julkaistaan kahdessa osassa. Suomessa on paljon intressiryhmiä, jotka haluaisivat vaieta tällaiset tutkimukset kuoliaaksi. Tutkijoiden on vastuullista ja fiksua tutkimisen lisäksi yrittää saada näkyvyyttä tutkimuksilleen.
P.P.S. Tämä vapaa vastaus tutkimukseen osallistuneelta voisi vaikka hyvällä tsägällä herättää jonkun pelikonehelvetin todellisuuteen:
”Nyt tämän tilanteen johdosta, olen yli kuukauden pystynyt olemaan pelaamatta, mikä itselle yleensä on ollut muuten todella todella harvinaista yli 20 peliongelmaisen vuoden aikana.”
Oscar Schindler:
”Joka pelastaa yhden ihmisen, pelastaa koko maailman”
