Olen päissäni ajatellut, että Helsingin pörssi lähtee nousuun, kunhan dollarilaivat taas saapuvat Eteläsatamaan. Omilla instituutioillamme tai edes pikkurikkailla yksityissijoittajilla tuskin on eväitä (esim. mie) tai tahtotilaa (esim. eläkevakuutusyhtiöt) nostaa Suomi-painoaan radikaalisti. Tämä on korkean todennäköisyyden skenaario. Saapuvatko raharisteilijät ennen vai jälkeen seuraavaa superkuuta on sen sijaan epävarmempaa.
Ulkkareiden omistusten markkina-arvo:
Hesulin listattujen markkina-arvo:
Näistä monopolisivuilta (=Euroclear) nyysityistä taulukoista voidaan lähinnä päätellä, että ulkomaalaisilla on suomalaisesta perspektiivistä paljon rahaa pelissä Fabianinkadulla. Jos Euroclearin monopolia ei olisi ollut vasemmiston ja Kim Lindströmin mielestä pakko säilyttää, voisi sivuiltaan saada myös helppolukuisempia taulukoita.
Suuruusluokkaa puolet Hesulista on ulkomaisissa käsissä, mikäli taulukoita on uskominen. Tosin ei tarkkaan ottaen ole, koska osa ”ulkomaalaisista” on ulkomaille karkotettuja suomalaissijoittajia. Eiköhän esimerkiksi Wahlroosien perheen osakeomistukset ole tässä laskettu ulkomaalaisiin.
Arvopaperissa oli laitettu kuukausipalkkaisten hikeä peliin ja selvitetty raakadatasta, että ulkomaalaiset latoivat Helsingissä nettolappua laitaan viime vuoden syksystä tämän vuoden kevääseen. Tässä syssymmällä tilanne on jo vähän seestynyt.
Riittävän hyvät tulokset nostavat toki ulkomaalaisten(kin) intoa iskeä jopa Venäjän rajalle asti. Suomen suosituin viitekorko 12 kuukauden euribor on laskenut reilussa vuodessa 4,2% -> 2,5%. Meillä tykätään paljon enemmän vaihtuvakorkoisista lainoista kuin etelämmässä ja lännemmässä.
Yhtiöiden rahoituskustannukset luonnollisesti laskevat, hyvä hyvä. Lisäksi kansa on ottanut 80% lainoistaan annuiteettilainoina, joissa kuukausierä nousee ja laskee korkojen mukana. Kun asuntolainat rullaavat alentuneille koroille, asuntovelkaisten ostovoima nousee kuin Roccolla elokuvissa.
Sen lisäksi korkoherkille aloille tulee jossain vaiheessa väkisinkin kysyntää. Tällaisia ovat esimerkiksi asunto- ja autokauppa. Velalla ostajan perspektiivistä on paljonkin väliä, millaiseksi kuukausieränsä muodostuu, jos asunnon tai auton ostaa.
Kivaksi tavaksi Kamux
Näillä eväillä olen ostanut 2020 myymäni Kamuxit takaisin ja loppuvuodesta vielä lisää.
Treidailusta Average Downiin
Toki itseään kunnioittavan spekulantin on ollut pakko vähän matkalla treidaillakin. Takaisinostoprojekti luonnollisesti kokonaisuudessaan pakkasella.
Joku sanoi jossain Almassa, että Kamux on liian kallis. Jos 133 miljoonaa markkina-arvoa ja miljardi liikevaihtoa on käytettyjen autojen kauppiaaksi liian kallis, olkoon sitten niin.
Olen toki tietoinen, että Kamuxia källättiin sekä Ruotsissa että Saksassa. Ja kikattelin jo 2016, kun tuli ilmi, että käytettyjen autojen kaupassa maksetaan bensalla sama mitä kiinteistövälitysbisneksessä kilometrikorvauksilla. Eli osa palkoista. Jotain mätää on siis Kamuxinmaalla.
Ja tiedän, että kilpailu käytettyjen autojen kaupassa on koventunut, kun uudet eivät käy kaupaksi. Joten Sakan lisäksi perinteiset uusien autojen kauppiaat ovat tulleet pyörimään Kamuxin tonteille. Markkinatalous on siinä mielessä ikävää puuhaa monopoliin verrattuna, että kilpailua tuppaa tulemaan välillä yllättävistäkin suunnista. Mutta nämä ovat julkisia tietoja ja näkyvät pörssikurssissa.
Mutta onneksi EU:n päästötavoitteet kiristyvät ensi vuonna. Automaahantuojan mukaan suomalaisille kuluttajille tämä näkyy siten, että uusien polttomoottoriautojen hinnat saattavat nousta. Toki miekin maahantuojana väittäisin hintojen olevan lähiaikoina olevan nousussa, joten kannattaa ostaa tässä ja heti. Mutta päästörajoitusten nousu on kuitenkin kovaa faktaa. Ja jos autojen hinnat nousevat, tulee Kamuxille ainakin varastovoittoja.
Näyttöjensä perusteella Kamuxilla tuskin on merkittäviä kilpailuetuja. Mutta parantuvissa markkinaolosuhteissa voi keskinkertainenkin suorittaja tehdä ok-tiliä. Jos Kamux lakkaisi tekemästä tappiota Ruotsissa ja tekisi vähän parempaa tulosta Saksassa ja Suomessa, olisi osake selkeästi alelaarissa. Yhtiö tekee kuitenkin pientä voittoa taantuman ja kiristyneen kilpailun keskelläkin. Inderes ennustaa ensi vuodelle alle kahdeksan P/E:tä perjantain päätöskurssilla @3,30.
Velkaa Kamuxilla on maltillisesti, omavaraisuusaste on viidenkympin tuntumassa. Korkojen lasku auttaa rahoituskuluissa, mutta hihasta ravistellen vielä enemmän autojen ja autolainojen myynnissä.
Koska ymmärrykseni käytettyjen autojen kaupasta on ystävällisesti sanottuna rajallista, positioni Kamuxissa on melko marginaalinen. Jopa niin pieni, ettei sellaisia saisi joidenkin hurujen mielestä edes olla.
Isä älä anna minulle anteeksi
Metalliliiton osasto kolmen eläkeläisjäsen antaa miulle kyllä anteeksi ammattiyhdistysliikkeen kanssa samassa veneessä istumisen. Mutta kaikki talousoikeistolaiset eivät anna. Eikä tarvitse, sillä olen tehnyt syntiä ja ostanut Valtakunnallista vuokratalo-osuuskuntaa. VVO-Yhtymä Oyj vaihtoi sumutusmielessä nimensä Kojamoksi vuonna 2017. Ettei kansa huomaisi, että asuntopulaa pelastamaan perustetusta osuuskunnasta oli kehitetty Oyj-muotoinen ay-liikkeen aarrearkku.
Koiraslohen nousut ja laskut
Ennen lokakuuta ei ollut miulla koskaan ollut Kojamon Kojamoa.
Kun osake 2019 painui listautumishinnan (@8,50) alle, meinasi vanha bargain hunter tehdä syntiä jo silloin. Laitoin bidin @8,01, johon isokokoinen koiraslohi (=kojamo) ei koskaan uponnut. Tässä lussuttamisessa ei tullut isoja vahinkoja, koska olisin alkanut myydä ysin päällä ja tuskin missään 12 euron hinnoissa olisi enää ollut kojamoa katiskassa.
Syntiin houkutti tällä kertaa näkemykseni, jonka mukaan ainakin Helsingin asuntomarkkinoiden pohjahinnat nähtiin jo. Kiinteistövälitysalan Keskusliitto on ennustanut tätä ainakin tammikuusta 2023, mutta nyt omat mikrohavaintoni ja makropähkäilyni tukevat tätä. Joten vuokra-asujana etsin Jyväskylän ulkopuolistakin altistusta asuntojen hinnan nousulle.
Kojamon kaltaisessa yhtiössä on yleensä kaikenlaista pientä löysää. Yhtiö vaihtaa toimitusjohtajaa ja uuden (kuka sitten onkaan) luulisi puhaltavan hötöt pois.
Tunnusluvuista kiinnitän huomiota lähinnä kahteen: Pörssikurssi indikoi seitsemän prosentin tuottoa Kojamon kiinteistöille vähän ysin päällä olevilla hinnoilla. Tuntuu vähän korkealta (=ostajan kannalta hyvältä) suomalaisillekin kasvukeskusasunnoille. Jos äskeinen tuntui vaikeasti ymmärrettävältä, lukekaa Mikko Mäkisen päiväkirjasta ansiokas analyysi syntisäkistä, jota sekin on ottanut.
Ajattelemme Mikon kanssa osakesijoittamisesta välillä jopa hämmästyttävän samalla tavalla. Tosin Daytrader on nuorempi, pätevämpi ja ahkerampi. Mie olen sentään vähän reippaampi riskinottaja. Jos se nyt on sitten jonkunlainen hyve.
Kojamon vuokrausaste oli Q3/2024 91,7%, mikä on liian alhainen. Joten näen sen mahdollisuutena. ”Prosesseja tehostamalla” (me hate corporate jargon) luulisi saavan kokonaistuottoja vähän ylöspäin. Vuokrien en enää usko muuttovoittoalueilla laskevan. Asumisen tarve ei ole hävinnyt mihinkään ja uutta tarjontaa ei ole tulossa käytännön ollenkaan. Kansan käytettävissä olevat tulotkin ovat jo kääntyneet noususuuntaan.
Positioni on Kojamossakin pieni, koska yleensä uusi toimitusjohtaja putsaa pöydän. Se voisi tapahtua esimerkiksi laskemalla kiinteistöjen tasearvoja, josta voivat jotkut osakkaat ahdistua. Nykyinen tuottovaatimus 4,5% ei ole ainakaan liian alhainen. Huomatkaa, että operaatio ei muuttaisi pörssikurssin implikoimaa seitsemän prosentin tuottoa mihinkään.
Joten toivon, että Kojamo laskee ja saan sitä sitten isomman position. Mummini opetti kesätyöläiselleen Lappeenrannan Kauppatorilla, että halvemmalla on parempi ostaa kuin kalliimmalla.
Huomatkaa, että spekuloin tulevan toimitusjohtajan toimenpiteillä. Jota emme siis tiedä, kuka se on. Mutta nykyisessä markkinatilanteessa tarjolla on paljon päteviä ja sopivia. Ja Kojamon hallituksessa on ammattitaitoisen oloista sakkia. Eli ei yhtään ay-pamppua. Kyllä ne jonkun näppärän pojan tai tytön sinne löytävät.
Parina viime vuotena ulkomaalaiset ovat epätoivon vimmalla pyrkineet eroon suomalaisista kiinteistöistään. Luulen niiden olevan tälläkin hetkellä vielä nettomyyjiä. Mutta kyllä ne vielä palaavat takaisin, kunhan hinnat vain ovat tarpeeksi kauan nousseet. Havaintojeni mukaan ulkomaalaiset jostain syystä tykkäävät ostaa Suomesta kiinteistöjä(kin) mieluummin kalliilla kuin halvalla.
Kelpaavatko nämä kioskit ulkomaalaisille?
Kojamon omistajista 52% on ulkomaalaisia, joten se on valmiiksi tutkan alla. Kamuxillakin osuus on 14%, jossa on optimistisesti tarkastellen hyvää kasvuvaraa. Molemmat yhtiöt ovat joka tapauksessa sellaisia, että ulkomaalaisen omistuksen kasvu ei ole poissuljettu.
Näinköhän vaan Lontoon lasitorneissa pohdiskellaan kovinkin paljon korkojen laskun vaikutuksia suomalaisten ostovoimaan? Varmaan siis joku Cityssäkin asian on hokannut, mutta olemme ja pysymme reunamarkkinana. Johon sota-aikoina ja Trump II:n tempauksia odotellessa kiinnitetään minimihuomio.
Yritän näillä poiminnoilla olla vähän etukenossa. Uskon ulkomaalaisten tulevan, kunhan tämä kahden hengen K-ryhmä kääntyy nousevalle tulosuralle.
Jos koskaan kääntyy. Olen ennenkin muuttanut oikeita makrohavaintoja (kaikki kauppakeskukset eivät kuole) vääriksi mikropoiminnoiksi (Citycon).
Tulkaakin mielellään esittämään vasta-argumentteja Kojamon ja Kamuxin keskustelupalstaketjuihin!
P.S. Kannattaa pohdiskella myös muita toimialoja ja yhtiöitä, joiden markkinaan korkojen laskun tuoma ostovoiman nousu tekee gutaa.
P.P.S. Miksi suomalaiset ovat niin innostuneita juuri annuiteettilainoista, beats me. Olen ottanut aina luottoni joko limiitteinä tai tasaeräisenä (=laina-aika joustaa). Jos näistä ei kumpaakaan ole jostain syystä saanut, olen valinnut tasalyhenteisen.
Siviileiden oman talouden hallinta on aika usein iloisesti rempallaan. Miksi tavanomaiseen sekasortoon halutaan lisätä yksi liikkuva elementti lisää, on vähän erikoista.
