Poliittisesti korrektin kielenkäytön vaatimukset ovat saavuttaneet sijoitusmaailmankin. Tuulipuvuiksi ei saisi joidenkin mielestä enää kutsua ketään sijoittajia, olivat nämä sitten miten äkkinäisiä hyvänsä. Tässä lienee hyvänä tarkoituksena alentaa sijoittamisen kynnystä. Tosin ajatus siitä, että joku ei sijoittaisi osakkeisiin, koska pelkäisi itseään kutsuttavan juuri tuulipuvuksi, on lähinnä huumorivitsi.
Voin hyväksyä ajatuksen siitä, että mitään ihmisryhmää ei saisi kutsua loukkaavalla nimellä. Tosin pidän tätäkin suurelta osin hönöilynä, koska aina välillä meille ilmoitetaan vuosikymmen pari sitten pakkosyötetyn uuden termin nykyisin olevan loukkaava. ”Neekeristä” tuli vasta 90-luvun puolivälissä ”joidenkin mielestä halventava” ja vuonna 2004 Kielitoimiston sanakirjassa ”usein” halventava. Hiljan luin mielipiteen, jonka mukaan musta ja intiaanikin ovat halventavia ilmaisuja.
Tuulipukusijoittajiksi, bulleroiksi tai vaikka turskiksi kutsutaan siis niitä sijoittajia, jotka ryntäilevät muotivirtausten mukana välittämättä sijoittamisen fundamenteista. Nämä kolme eivät ole synonyymejä, mutta koska Kielitoimisto ei ole vielä naulannut lopullisia merkityksiä kiinni, käytän niitä tässä yhteydessä samanarvoisina.
Tuulipuvuiksi ei kuitenkaan synnytä. Kukaan ei pakota tuntikausiksi jonottamaan uusmerkintää, jonka voisi tehdä netissä. Mikään pakko ei ole ostaa käytännön varmasti konkurssiin menevää kaivososakeyhtiötäkään. Kuplatuotteet voi jättää ostamatta, vaikka naapuri olisi jo tehnyt niillä niin paljon tiliä, että ahdistaa. Isotkin voitot saa jättää realisoimatta, jos tilanne vaikuttaa edelleen hyvältä. Toisaalta horjakan position voi hyvin myydä, vaikka siitä tulisi veroseuraamuksia.
Jos tunnistaa itsessään bulleron, ei enää luultavasti ole sellainen. Tunnen paljon väkeä, jotka ovat omasta mielestään vähintään medium swinging dickejä tai eivät ainakaan kuuntele mitään omaa näkemystään haastavia argumentteja, mutta käytännössä käsittelevät pörssikursseja pelkästään numeroina ruudulla eli kuten turskat tapaavat tehdä. Vielä kerran: Osakkeen nykyinen hinta kertoo paljonko osuus yhtiöstä tällä hetkellä maksaa, ja vanhat hinnat ovat historiatietoa, joilla on hyvin vähän merkitystä tulevaan kehitykseen.
Yksi sijoituskirjoitusteni tarkoituksista on tehdä mahdollisimman monesta tuulipuvusta itsenäisesti ajattelevia rationaalisia sijoittajia. Osa lukijoista ei varmasti usko tätä. Se on pitkälti se sama ryhmä, jonka mielestä kansalle ei ole mitään syytä saarnata suoran osakesijoittamisen autuudesta, koska ne tietenkin laittavat rahansa kuplaosakkeisiin ja lopulta myyvät ne kuilun pohjalla. Tämä kyyninen näkemys pohjaa yleensä näiden Ajatusten Tonavien omiin kokemuksiin. He pitävät itseään Syvemmän Ymmärryksen Faroksen Majakoina ja silti ovat ottaneet osakemarkkinoilla lähinnä pataan, joten heidän mielestään selvästi tyhmemmän tavallisen kansan täytyy pärjätä vielä huonommin.
Suora osakesijoittaminen ei tietenkään sovi kaikille. Mutta jos ajattelee itselleen olevan parempi laittaa rahat pienikuluisiin indeksirahastoihin kuin yksittäisiin osakkeisiin, ominaisuudet riittäisivät spekulatiivisemmaksikin sijoittajaksi. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että suurin osa ihmisistä ei halua nähdä vaivaa sijoitustensa eteen. Samaten osa ei halua tai uskalla ottaa vastuuta omista päätöksistään, vaan mieluummin ulkoistaa sijoittamisenkin. Lisäksi on vielä väkeä, jotka eivät kestä nähdä lähes joka toinen päivä omistustensa arvon laskevan. Nämä ovat ihan rationaalisia perusteluita pysytellä indeksisijoittamisessa tai ulkoistaa sijoituspäätöksensä.
Mutta mitään lakisääteistä perustelua pysyä bullerona ei ole. Jos mie saan yhdenkin tuulipuvun lentämään roskiin kutsumalla kokonaista kansanosaa tuulareiksi, katson parantaneeni maailmaa jo merkittävästi. En näe mitään syytä kehua lapsiakaan kykyihinsä nähden surkeista koulusuorituksista tai hävitä näille peleissä tahallaan. Väärät käsitykset omista kyvyistään ovat ainakin nuorallakävelijöille hengenvaarallisia.
Myös sijoittajat voivat hävitä muutakin kuin rahansa. Olen melko läheltä seurannut muutamaa surullista sijoitustarinaa, jotka ovat päättyneet itsemurhaan. On luultavaa, että joku näistä olisi vieläkin hengissä, jos heille olisi kerrottu, että Armaniksi kuvittelevansa asu olikin oikeasti tuulipuku.
Siirtyminen turskasta itsenäisesti ajattelevaksi sijoittajaksi ei ole lähellekään niin korkea kynnys kuin on Mestiksestä Liigaan. Kiinnostus sijoittamiseen on jo olemassa, ja se on hyvä perusta, mille rakentaa. Sitten pitää vain jostain löytää vanhan vaahteran nöyryys opiskella asiaa hiukan. Kun vielä jaksaa vähän seurata tapahtumia ja pysyä rehellisenä itselleen, on jo ainakin kolmosketjutason liigasopimus allekirjoitettuna.
Jos meitä sijoituskirjoittajia painostetaan käyttämään vain Yleisradion hyväksymiä termejä, näen lähes pelkästään huonoja seurauksia. Osa kirjoittajista heittänee kynän roskiin pelätessään (aiheellisesti) tavanomaisten mielensäpahoittajien somehyökkäystä. Suurin osa meistä kirjoittaa enimmäkseen rakkaudesta lajiin. Kun rakkaus muuttuu pelkäksi mielipahaksi, on siitä syytä hankkiutua eroon. Erityisen hanakoita lopettajia lienevät sijoituksillaan taloudellisen riippumattomuuden saavuttaneet, joiden voisi myös kuvitella olevan pätevimpiä ja riippumattomimpia näkemyksen antajia. Kukaan ei tietenkään ole sijoittamisessa likikään täydellisen pätevä tai edes kokonaan riippumaton.
En näe järkeväksi tavoitella sijoituskirjoitusten lukijoidenkaan rivien harvenemista. Mie luen mielelläni vaikkapa pankkien tutkimusosastojen analyysejä, mutta sen voi kyllä laskea puoliraskaaksi työksi. Niitä lukiessa eivät siiderit lennä näppikselle ainakaan niiden hauskuuden takia. Jos ihminen on jo niin sivistynyt, että lukee edes jotain sijoittamisesta, ei ole mitään syytä pakollisella tylsyydellä tappaa lukuintoa. Värikkäät ilmaisut ovat yleensä hauskoja, sanoivat kukkahattutädit mitä hyvänsä. Ja mikä olisi neutraali termi tuulipuvun tilalle ja kuka sen hyväksyy? Sijoitusrajoitteinen? Vai sittenkin parasijoittaja?
Jos joku ajatteli, että mie uhkailen lopettavani kirjoittamisen, oli väärässä. Aion jatkaa turskien toilailuista kirjoittamista niin kauan kuin lukijoita riittää. Luultavasti jatkan huutelua vielä sen jälkeenkin, kun soitan pelkästään samaa joka soitolla entisestään naarmuuntuvaa levyä vain muutaman hengen yleisölle, jonka tuulipukujen kahina häiritsee hyvin heikkotasoisen musiikin kuuntelemista.
