Kaikki normaalit ihmiset ovat syyllistyneet kaikkiin seitsemästä kuolemansynnistä. Jos väittää kokonaan väistäneensä ylpeyden, kateuden, vihan, laiskuuden, ahneuden, ylensyönnin ja himon, tavallisesti valehtelee. Toki maailmasta voi löytyä ahkera puunhalailija, joka ei vihaa edes Sebastian Tynkkystä, ei ylpeile omalla erinomaisuudellaan, ei kadehdi Redwoodin kansallispuistossa asuvaa kollegaansa eikä himoitse edes halaamiaan puita. On siis teoreettisesti mahdollista, että maailmassa on joku, joka ei ole syyllistynyt yhteenkään katolisen kirkon pääsynneistä.
Syntiosakkeisiin sijoittamista taas pidetään ”eettisissä” sijoituspiireissä niin isona syntinä, että sitä ei oikeasti edes tehdä. Mitä pidetään syntiosakkeina missäkin, vähän vaihtelee, mutta alkoholi-, tupakka-, peli- ja asebisnes listataan tavallisesti ensimmäisten joukossa syntisiksi sijoituksiksi. Näihin sijoittaminen on monilta isoilta rahastoilta kokonaan kielletty. Muutkin väistelevät näitä maineriskin pelossa. Tämä on aiheellinen pelko. Ellei Kimmo Sasilla olisi ollut Raytheonin (jenkkiläinen aseteollisuusyritys) osakkeita 1300 eurolla, hän saattaisi edelleen olla kansanedustaja.
Tämä tarkoittaa sitä, että syntiosakkeille on vähemmän kysyntää kuin synnittömille ja täten hinnat pysyvät alhaisempina. Alhaiset hinnat taas tarkoittavat osakkeelle parempaa tuotto-odotusta. Syntiosingot maksetaan nimittäin samanhajuisella rahalla kuin muutkin. Kun syntiosakkeet alkavat vaikuttamaan kovin halvoilta, riittää maailmassa ahneita sijoittajia niitä ennemmin tai myöhemmin ostamaan.
Väistelemällä syntiosakkeita eettiset sijoittajat saavatkin aikaan lähinnä sen, että tarjoavat muille sijoittajille parempia tuottomahdollisuuksia. Oikeasti huolta syntiyhtiöiden touhuista kantava sijoittaja kaappaisi syntiyhtiöitä ja muuttaisi sen käytäntöjä haluamaansa suuntaan. Tosin tämä olisi luultavasti kannattamattomampi suunta ja tulisi kovin kalliiksi. Läheskään näin pragmaattisia ja halukkaita hukkaamaan rahaansa eettistä sijoittajaa esittävät eivät toki ole. Tyypillistä useimmille hyväntekijöille ei ole niinkään se, että aikaansaadaan hyvää, vaan että toiminta näyttää hyvältä.
Lisäksi syntialoille ei ole isoa jonoa ovilla. Lainsäädännön kiristyminen pelottaa ja moraali ahdistaa. Niinpä syntiyhtiöt saavat tehdä rauhassa tiliä ilman, että Bill Gates tulee ja tappaa kaikki. Tälle on muuten hieno englanninkielinen termi ”natural barriers to new competition”.
Nämä mielessä minulle on kaksi eri kaveria ehdottanut epäeettisen rahaston perustamista. Kieltäydyin molemmilla kerroilla, vaikka pidin bisnesideaa erinomaisena. Tämä ei johtunut kuitenkaan poikkeuksellisen korkeasta moraalistani. Minulla ei vain ole elävää mielenkiintoa perustaa mitään rahastoa. Siinähän joutuisi hoitamaan muiden rahoja, mikä on minulle aivan liian jännittävää. En ole koskaan pitänyt erityisesti pitänyt tarinasta, jossa investointipankkiirit kokoontuvat raskaan laskupäivän jälkeen drinkille, ja yksi sanoo: ”Tänään me hävittiin sitten paljon rahaa.” Johon toinen: ”Onneksi se oli vain asiakkaiden rahaa”. Ja sitten skoolataan.
En ollut lukenut mitään tutkimuksia aiheesta silloin vuosia sitten kun syntirahaston perustaminen oli meillä framilla. En edes tiennyt sellaisia olevankaan. Perjantain ja lauantain välisenä yönä luin Karita Trobergin gradun ”Sin Stock Returns in European markets”. Ajattelin, että rahoituksen gradua lukemalla tulee uni silmään rivakasti ja luen sen sitten loppuun lauantaina. Tämä oli virhearvio. Syntiteollisuudesta oli aivan liian kiinnostavaa lukea. Kun tutkimus osoitti, että syntiosakkeet ovat Euroopassa tuottaneet viime vuosina kiihtynyttä ylituottoa, niiden beta on ollut muita osakkeita alhaisempi (=eivät ole korreloineet muuhun markkinaan täysimääräisesti) ja ne ovat toipuneet laskukausista muita nopeammin, tunsin itseni Ajatusten Saimaan Kanavaksi. Intuitiivinen arvauksemme oli osoittautunut oikeaksi. Arvailen paljon kaikenlaista, joista osa on mennyt joskus oikeinkin, mutta aika harvoin niitä on tieteellisin metodein oikeaksi osoitettu.
Karitan tutkimuksen mukaan syntiosakkeet Euroopassa olivat tuottaneet 4,7 prosenttia enemmän kuin verrokkiyhtiöt aikavälillä 1985-2015. Tästä performanssista rahastonhoitajat antaisivat taivasosuutensa, ellei se olisi mennyt jo kaupaksi ensimmäisen rekrytoiduksi tulemisen yhteydessä. Mutta vuosina 2008-15 synti biittasi Euroopan vastaavan markkinan 16,3 prosentilla. Tällaisesta tulevasta tuotosta luopuisi sijoituspäällikkö nykyisestä autosta, asunnosta, vaimosta ja koirastakin, koska näillä eväillä hänen tulevaisuudessaan näkyisi merkittävä upgreidaus kaikkiin neljään.
Minulla on vahva teoria siitä, miksi syntiosakkeiden tuotot ovat parantuneet kiihtyvää tahtia viime vuosina. Mediassa suurimmassa äänessä ovat olleet tavanomaisten hyötyilypopulistien lisäksi oikeasti hyvää tarkoittavat hömelöt. Tällainen kaksikko yleensä raahataan paikalle A-Studioonkin ”keskustelemaan” päivän polttavista aiheista. Niinpä sitten osa kansasta päätyy vastustamaan ydinvoimaa ja Natoa, vaikka oikeasti haluavat ilmastonmuutoksen hidastumista ja turvallisuutta. Lisäksi sama sakki vaatii eettistä sijoittamista, vaikka se pelkästään luo hyviä sijoitusmahdollisuuksia muille, kun he luopuvat osasta tuotoistaan.
Karita muuten tiivisti johtopäätöksissään tämän saman aavistuksen diplomaattisemmin: ”The more the investors’ awareness of ethics increases the more the sin companies earn”.
Hyvien ihmisten kannattaisi oikeasti tehdä mahdollisimman paljon rahaa ja käyttää se sitten hyviin tarkoituksiin. Mutta kiitos paavi, Ville Niinistö ja eettistä esittävät sijoittajat kaikista niistä rahoista, jotka olette pakottaneet meidät muut vastaanottamaan. Gradun lopetusta lainatakseni:
The sin is profitable
P.S. Hämmästelin gradua lukiessani miten paljon jotkut jaksavat laittaa eforttia niinkin mitättömästä oppilaitoksesta kuin kauppakorkeakoulusta valmistumiseen. Meidän HKKK:n kimppagradumme tavoitteena reilut 20 vuotta sitten oli päästä läpi. Ja meitä eivät ilahduttaneet tilastollisesti merkittävät poikkeamat yhtään, mutta viimeisen lukemattoman lähteen liittäminen sitäkin enemmän. Naureskelimme tutkimusosiomme ”havainnoille”. Minun osioni projektissa oli kirjoittaa reilut sata sivua diibadaabaa optioista, ja tämän täytin kyllä urhoollisesti. Haimme vielä läpällä gradun salaiseksi, koska muka käytämme pseudotiedettämme omaisuudenhoidossa.
Tehdäänkö nykyisin graduissa tieteellistä tutkimusta ja onko nykyopiskelijoilla muutakin kunnianhimoa kuin päästä koulusta ulos? O tempora o mores!
Koko gradun löytää linkistä: The Sin Stock Returns on European Markets
Kuvassa Karita Troberg
- Aki Pyysing
