Slushit on lusittu ja osa maailmanvalloittajista sai uutta sijoitusrahaa. Moni sijoittaja harmittelee, kun uutta Supercelliä ei tällä kertaa tarttunut hihaan. Turha harmitella, tuskin kenelläkään muullakaan tarttui.
Start-uppeihin sijoittaminen voitollisesti vaatisi erityisosaamista, jota useimmilla niihin sijoittavista ei ole. Täytyisi ymmärtää yrityksen toimialasta, kilpailukyvystä, ansaintalogiikasta ja arvonmäärityksestä. Mie omasta mielestäni joissain tapauksissa ymmärrän jotain näistä kaikista. Jos Ilkka Paananen olisi syyskuussa 2013 tarjonnut minulle Supercellin osakkeita valuaatiolla 200 miljonaa, en olisi ottanut. GungHo otti seuraavassa kuussa 2 miljardin hintalapulla. Jotain ymmärtäminen ei ole vielä tae kovin vahvasta ymmärtämisestä.
Minulle on tarjottu ahkerasti mahdollisuuksia sijoittaa aloittaviin yrityksiin
Kaikissa esitteissä on yhteisenä tekijänä eksponentiaalinen tuloskasvu 2015 ja 2016. Exceleissä käyrät ovat koilliseen kuin teinipojalla.
Voimassaolevaa tasetta ja kuluvan vuoden tuloslaskelmaa ei yleensä ole mukana. Hyvin vähäinen oma pääoma ja kuralla oleva tulos eivät olekaan varsinaisia myyntivaltteja. Jossain sivulauseessa on kuitenkin mainittu, että tapettipaperia eli äänivallatonta osaketta kaupataan.
Erehdyin yhden tällaisen yhtiön tutkimaan oikein huolella ja kieltäytymään kohteliaasti sijoittamisesta. Lisätietoja tästä kohteesta ei tullut, mutta uusia mahdollisia sijoituskohteita on sen jälkeen tarjottu ahkerasti. Mailiin vastaaminen kieltävästi oli ilmeisesti liian suuri aktiivisuuden osoitus.
Todellisuudessa valtaosa start-upeista menee nurin. Useimmille meistä tarjotaan lähinnä niitä kohteita, jotka jormalillbackat ovat jo tyrmänneet. Toisin kuin Paavo Arhinmäki antaa ymmärtää, Suomessa on jo hyvin toimivat bisnesenkelimarkkinat aloittaville yrityksille. Antti Rinteen harmiksi osa yrittäjistä on ottanut rahaa vastaan elämäntyöstään ja perustaneet huvipuistoja kotiseudulleen. Lisäksi heillä on aikaa, rahaa ja kompetenssia tutkia uusia sijoituskohteita.
Muistan jo kuinka 90-luvulla kaupungilla levisi tieto, että Simpanssitoimistolla (=siellä missä touhusin) voisi olla jotain rahaa. Kaikenlaista elintarvikekioski- ja toimistopaperiyrittäjää piipahti esittelemässä, kuinka juuri heidän makeisensa tai aanelosensa valloittaisivat, ellei koko maailmaa, niin ainakin Suomen. Kunhan vain rahoitus saadaan kuntoon. En sijoittanut yhteenkään, mutta jotkut muut innostuivat. Osa saivat jopa osan sijoitetusta rahasta takaisin.
Supercellien tekeminen tai niihin sijoittaminen kuulostaa kivalta
Tosin potentiaalisimmat poimivat enkelit ja pääomarahoittajat pois päältä ja kansalle tarjotaan loppuja. Ainakaan minulla ei ole osaamista valita näistä tulevaisuuden arvonsa monikymmenkertaistajia. Eikä halua ampua kovin monta hutia, eli osua nurinmenevään narikkaan.
Pörssiin on listautumassa ilahduttavasti uusia yrityksiä. Näiden arvostukset vanhan arvosijoittajan silmin näyttävät kohtuullisilta -erityisesti myyjien silmin. Ilmassa on ylikuumentumisen tuntua niin IPO:issa (=initial public offering, listautumisanti) kuin muissakin yleisöanneissa.
Ennen kuin sijoitat näihin, on hyvä pohtia, onko juuri sinulla osaaminen arvioida, onko kyseessä tavallinen ruma ankanpoikanen vai tuleva valkea joutsen. Start-upeilla tiliä tekevät sellaiset, joilla on varaa ampua monta hutia tai sellaiset joilla on oikeaa osaamista. Meidän tavallisten kuolevaisten on parempi tavoitella kymmenen eikä tuhannen prosentin vuosituottoja. High risk = high profit lause pitää sisällään myös korkean riskin.
