Sen reilun kolmen vuosikymmenen aikana, mitä olen pörssikursseilla käynyt, en ole nähnyt näin hermostuneita osakemarkkinoita kuin viimeisen vuoden aikana. Tarkkailin kyllä jo vuoden 1987 mustan maanantain jälkeistä vapaata pudotusta Helsingissä pörssisalin lehtereiltä käsin. Seurasin tuskaisena myös vajaa pari vuosikymmentä sitten teknokuplan aikaisia miljardiluokan nakkikioskien kahdenkymmenen prosentin päivänousuja.
Mutta nämä olivat liikkeitä yhteen suuntaan ja kyse oli osakemarkkinoilla hyvin tavanomaisista pelon ja ahneuden väliaikaisista yliotteista. Kahdeksan nousuvuoden jälkeen pelko ja ahneus käyvät vuonna 2017 ankaraa jaakobinpainia sijoittajien päässä - ja päällä oleva saattaa vaihtua päivän sisällä moneen kertaan.
Technopoliksen omistamisen raskasta taakkaa olen kantanut jo hetken aikaa. Koska olen sellaisessa ylipainossa, että Oluen ja Pekonin Ystävät ry:kin suosittelisi laihduttamista, odottelen yhtiön osavuosikatsauksia melkein yhtä jännittyneenä kuin SaiPan playoff-pelejä. Valletan lentokentällä luin 4.5. helpotuksekseni melko tarkkaan sellaisen osarin kuin olin odottanutkin ja Technopolis viestittänyt. Vielä ennen lentoa ehdin tarkistaa pikaisesti markkinareaktion, joka oli vajaan prosentin nousu; hyvä, hyvä huusivat lapset.
Helsinkiin menevän taksin takapenkillä sitten kurkkasin kurssia uudestaan ja nyt oli taulussa yli neljän prosentin nousu. Syylliseksi epäilen Kauppalehden nettisivujen otsikkoa ”Technopolis yllätti reilulla tuloskorotuksella”. Tosin Technopoliksen EPRA-tulos, mikä on kiinteistösijoitusyhtiöiden tärkein indikaattori, oli melko tasan analyytikkojenkin odotuksissa. ”Operatiivinen” tulos oli noussut, mikä on pyöreästi tulos toiminnasta + arvonkorotukset ja myyntivoitot, joilla ei nyt niin kauheasti ole väliä. Osakkeenomistajana en valita, olenkin jo pitkään odotellut muidenkin sijoittajien ahneuksissaan ostavan Technopolista.
Lehtien välillä harhaanjohtaviakin otsikkoja enemmän kursseja heiluttelevat yhtiöiden ilmoittamat tulevaisuudennäkymät. Tällä osavuosikatsauskaudella monella yhtiöllä edes odotuksia parempi tulos ei ole riittänyt mihinkään, jos tulevaisuudennäkymissä edes sivulauseesta on luettavissa pienintäkään epävarmuutta. Esimerkiksi myös Amer ja Outotec tekivät pitkälti odotetun tuloksen ja roikahtivat iloisesti. Näkymät eivät luultavasti kelvanneet, tosin yksittäisten yhtiöiden kurssilaskun syiden etsiminen ei ole lähelläkään eksaktia tiedettä. Toki analyytikot kertovat aina vakuuttavasti tietävänsä tarkkaan, mistä kaikki johtui, koska hyvin harva haluaa kuunnella epävarmoja lausuntoja.
Paatuneena osareiden plärääjänä minäkin etsin tulevaisuuden näkymiä aina heti EPS:in kurkattuani. Tosin lukisin mielelläni yhtiön näkemyksen tulevaisuudesta ihan ensimmäisenä, mutta avainluvut löytyvät helposti, ja näkymien löytäminen ja sisäistäminen vie hetken pitempään.
Toivoisinkin kaikkien yhtiöiden antavan numeraalisen ennusteen. Yhtiöllä itsellään on kuitenkin tavallisesti paras näkemys lähitulevaisuuden kehityksestään. Kun näkemys muuttuu, voi antaa positiivisen tai negatiivisen tulosvaroituksen.
Ymmärrän miksi näitä ei haluta antaa. Suuri osa menisi kuitenkin pieleen. Ennustaminen on ollut aina vaikeaa - erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Paljon suuremmalla varmuudella voi selittää menneisyyden lukuja. Ikävät ihmiset, kuten minä, saattaisivat vielä vaatia johtoa tilille pieleen menneistä ennustuksista.
Sivulauseitten todellisen merkityksen työkseen arvaileminen on verraten hilpeää puuhaa. Mutta olen vakuuttunut, että muutkin sijoittajat arvostaisivat, että yhtiöt paljastaisivat selkeät näkemyksensä tulevaisuudesta, koska niillä sellaiset kuitenkin ovat olemassa. Pitkällä aikavälillä osakemarkkinoillakin palkitaan reippaasta avoimuudesta ja rankaistaan epäselviä mumisijoita.
