Finnairin hallitus esittää yhtiökokoukselle osingonjakoa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2013. Näin osingonjakoväli lyhenee viidestä neljään vuoteen, kun sitä ennen Finnair jakoi osinkoa keväällä 2008. Pääomistajansa Suomen valtio kaipaakin kipeästi kassavirtaa ja apu se on pienikin apu.
Yleensä toimiva johto ajaa alhaisempaa osingonjakoa kuin osakkeenomistajille olisi mieleen. Finnairin omavaraisuusaste on 34% ja sillä on meneillään isot investoinnit Airbusin A 350 lentokoneisiin. Näin ollen osingonjaosta pidättäytyminen olisi ollut täysin perusteltua. Finnairin tapauksessa toimitusjohtaja Pekka Vauramo viestitti, että ”Finnair haluaa osingonjakoesityksellä osoittaa, että ei ole unohtanut omistajiaan”.
Mie en muuten usko, että Pekka Vauramo ja henkilöstöpäällikkö Eija Hakakari skoolasivat kovin kalliilla samppanjalla tai edes perinteisellä pommacillaan, kun osingonjakopäätös tehtiin. Heidän kun olisi jatkossakin uusittava työehtosopimukset Finnairin henkilöstön eli sitä edustavien lukuisien keskenäänkin riitaisien ammattijärjestöjen kanssa. Ay-liike taas perinteisesti pitää osingonjakoa henkilöstön rahojen varastamisena. Osa henkilöstöstä kokee varmasti keskarin näyttämisenä lukuisien yt-neuvotteluiden jälkeisen osinkohanan varovaisen avaamisen.
Oikeastihan osingonjaossa siirretään omistajan rahoja taskusta toiseen ja välissä päästään toimimaan vielä iloisina veronmaksajina. Tämä ei muuten ole se, mitä ay-liike, Antti Rinne ja Li Andersson väittävät osinkojen olevan. Totuutta puhumalla tosin on vaikea tulla valituksi missään vaaleissa.
Uskon, että Finnairin hallituksessa istuvat hallitusammattilaiset ovat tehneet normaalilla prosessilla ihan harkitun osingonjakopäätöksen. Omistajaohjausministeri Juha Sipilä on tuskin uskaltanut ottaa edes yhteyttä oltuaan Anne Bernerin kanssa sopulilauman yliajamana jo pitkään. Tosin olisi kyllä pitänyt. Valtion kassassa Finnairin jakamat muutamat miljoonat eivät tunnu yhtään missään. Mutta tulevat Finnairin lakot vuodattaisivat verta kansantalouden ranteesta ihan huolella.
Olen lähtökohtaisesti aina yrittänyt vältellä pienten tuottojen ja isojen riskien liiketoimintapäätöksiä. Osingonjako ei edes varsinaisesti tuota mitään muuta kuin vähän valtiolle verotuloja pienomistajilta. Finnairin osingonjakopäätös siis tuottaa lähinnä lakkoriskiä ja henkilöstön kompensaatiovaatimuksia eli on isoja riskejä sisältävä nollatuoton päätös. Entisen menestyksekkään liikemiehen olisi luullut ymmärtävän tämän ja estävän osingonjakoesityksen esimerkiksi vinkkaamalla asiasta suullisesti hallituksen puheenjohtajalle.
Sipilän olisi luullut pääministerinkin hommissaan jo tajunneen Suomen ay-liikkeen lakkoherkkyyden ja olemattoman yhteiskuntavastuun. Keväällä 2015 hän luopui aseistaan ay-liikkeen kanssa sovinnolla kuten Pohjanmaan venäläiset omistaan tammikuussa 1918. Juha Sipilä ilmoitti aloittaessaan neuvottelut ay-liikkeen kanssa, että työehtosopimusten yleissitovuuteen ja ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuteen hän ei aio puuttua. Liittojohtajat ja pääluottamusmiehet ovat kyllä skoolanneet muullakin kuin Pommacilla tämän kuultuaan, tosin hallituksen selän takana ja poissa muustakin julkisuudesta. Tällä metodilla saatiin aikaan kiky, joka leikkasi marginaalisesti kustannuksia ja estää hallitusta tekemästä työmarkkinoille mitään kansantaloutemme kipeästi kaipaamia rakenteellisia uudistuksia.
Tämä oli sama, kuin Mannerheim olisi tammisunnuntaina kysynyt venäläisiltä sotilailta haluaisivatko nämä mahdollisesti luovuttaa aseensa hänen aseettomille edustajilleen. Neuvottelujen sijaan pohjalaiset suojeluskunnat lähtivät aseet kädessä yllättämään venäläisiä. Juha Pohjanmaalta taas halusi neuvotella punikkien kanssa - ja romutti neuvottelujen aluksi parhaat aseensa.
Ymmärrän, että maailma näyttää lestadiolaiselle pohjalaiselle yrittäjälle erilaiselta kuin esimerkiksi eteläkarjalaiseen työläisperheeseen syntyneelle ateistille. Mutta tämä maailma ei valitettavasti toimi niin, että savolaiset omaksuvat Pohjanmaan yrittäjähengen kun pääministeri kertoo niille, että Pohjanmaalla on hirmu alhainen työttömyys. Mitä ilmeisimmin pääministerimme oikeasti uskoo ihmisten hyvyyteen ja Pyhän Hengen vaikutukseen maan päällä, kun kuvittelee pystyvänsä neuvottelemaan menestyksekkäästi aseettomana ay-liikkeen kanssa tai saavansa sisämaan kortistokansan yrittäjiksi esimerkkejä saaristosta ja rannikolta näyttämällä.
Finnairin osake
Finnairin P/E:n 2017 ennustetaan olevan kurssilla 4,18 alle kymmenen, osake maksaa vain 60 prosenttia omasta pääomastaan ja yhtiön markkina-arvo on suuruusluokkaa 20 prosenttia liikevaihdosta. Näillä perusteilla osake vaikuttaa hyvin edulliselta. Miulla ei ole kuitenkaan osakkeen osaketta – eikä ihan helpolla tule.
Finnairin tulos roikahtaa ihan napakasti öljyn hinnan noustessa ja minun näkemykseni mukaan öljyn hinta vielä joskus nousee. Milloin se tapahtuu, on sitten kristallipallossani näkyvissä hyvin sumuisena.
Finnair lentää paljon sellaisen maan yli, jonka diktaattori lentelee kurkiauran johtotähtenä ja päästi näytösluonteisesti vähän pakolaisia Suomeen vuosi sitten talvella. Tämän tyyppinen neuvotteluosapuoli voi nostaa ylilentomaksuja tai panna halutessaan vaikka koko reitin kiinni ja sinne meni Finnairin Tokion lentojen kilpailukyky. Joka tapauksessa odotan kilpailun entisestään kiristyvän lentoyhtiöiden välillä. Jos Norwegian pääsee aloittamaan Skandinaviasta käsin tehtävät Aasian lennot, on Finnair helisemässä.
Tulosennusteissa ei ole nähdäkseni huomioitu mitään lakkoilua. Luotan ay-liikkeen taisteluhenkeen ja ennustan lakkojen vuoksi peruutettuja lentoja Finnairille. En nyt tosin perehtynyt milloin siellä on sopimukset katkoilla, mutta ainahan siellä joku on, ja yksikin lakkoileva henkilöstöryhmä pitää yleensä koneet maassa.
En tykkää sellaisten yritysten hallituksista enkä pääomistajista, jotka tekevät niin hölmöjä päätöksiä kuin Finnairin osingonjakopäätös tässä tilanteessa. Jos en tykkää hallituksesta eikä pääomistajasta, on aliarvostuksen oltava melko messevä, että päädyn sijoittamaan.
Lisäksi valtionyhtiöiden kanssa on muutenkin syytä olla varovainen. Juha Sipilä on luultavasti paras omistajaohjausministeri mitä meillä on koskaan ollut, vaikka edellä häntä kritisoinkin. Siellä on kuitenkin edeltäjinä ollut liiketaloudellisia neroja tyyliin Sirpa Paatero ja Heidi Hautala. Ja ennustan tulevan demarihallituksenkin omistusohjausministerin olevan Sipilää selvästi epäpätevämmän.
Jos uskoo kerosiinin hinnan pysyvän kurissa, Finnairin jatkossakin pärjäävän lentoyhtiöiden välisessä kilpailussa, Putinin antavan Finnairin lentää rauhassa, SAS:n yksinoikeuden Skandinaviasta tehtäviin Venäjän ylilentoihin pitävän ja Finnairin henkilökunnan olevan ampumatta lakkoaseella, näyttää Finnair toki näihin hintoihin erinomaisen houkuttelevalta sijoitukselta.
P.S. Kolumnia kirjoittaessani etsin Finnairin johdon osakeomistuksia ja kirosin sitä, että enää ei yhtiöiden nettisivuilla ole pakko esitellä johdon ja hallituksen osakeomistuksia. Nämä meidän lainsäätäjämme ovat kyllä pihalla osakemarkkinoiden tarpeista kuin Donald Trump Ruotsin eilisistä tapahtumista. Ei niitä omistuksia sitten löytynytkään, eikä kyllä suoria ostojakaan viime vuosilta. Ostoista onkin pakko antaa pörssitiedote. Jos ei Finnairin hallituksesta tai johtoryhmästä kukaan tällä hinnalla osta osaketta, en tosiaan taida miekään ottaa. Jotain pieniä määriä palkkio-osakkeita siellä toki oli jaettu.
