Varsin monet pitävät politiikkaa vastenmielisenä, koska siellä tehdään kuulemma jatkuvasti lehmänkauppoja. Valitettavasti monipuoluedemokratiassa lehmänkauppojen teko on välttämätöntä. Jotenkin päätökset vain täytyy saada aikaan, ja eri puolueilla on erilaisia tavoitteita. Lisäksi puolueiden sisälläkin on paljon erilaisia näkökantoja. Vaikka pääministeripuolueenkin puheenjohtaja haluaisi kovasti jotakin, hänen täytyy myydä ajatus ensin omilleen ja sitten nykyhallituksen tapauksessa kahdelle muulle puolueelle.
Kokoomuksen puheenjohtaja valtiovarainministeri Petteri Orpo on ilmoittanut, että hallitus on aikeissa tuoda sijoitussäästötilit kaikkien kansalaisten ulottuville. Ei vaikuta siltä, että asia on lähelläkään vielä paketissa, vaan asiasta vielä väännetään kättä hallituksen sisällä. Poliittinen valitettava realiteetti on, että kaikki puolueet miettivät ensisijaisesti, miltä päätös näyttää ensi kevään vaaleissa.
Orpo on ilmeisesti saanut omat rivinsä järjestykseen. Pääministeri Sipilä ei ole sanonut asiasta pitkään aikaan yhtään mitään, eivätkä ensi kevään poliittisia hautajaisiaan odottavat sinisetkään. Jos sijoitustili tulisi, se näyttäisi kokoomuksen voitolta. Tästä eivät hallituskumppanit varsinaisesti tykkäisi varsinkaan vaalien alla.
Talouselämän päätoimittaja Emilia Kullas kirjoitti tällä viikolla ”Nuorisolle ei voi enää syöttää viestiä siitä, että sijoitustilit ovat ahneiden kuponginleikkaajien suosimista.” Olen aavistuksen eri mieltä. Ei tietenkään pitäisi, mutta en oikein näe syytä, miksei vihervasemmistomme tällaista viestiä yrittäisi vaalien alla syöttää.
Sijoitussäästötilin ideahan on, että myyntivoittoverot realisoituvat vasta pääomia nostettaessa. Optimitapauksessa myös osinkojen kahdenkertainen verotus toteutuisi vasta kun rahaa nostetaan kulutukseen. Tosin tämä malli taisi saada jo kättä naamalle. Olen Kullaksen kanssa samaa mieltä, että parempi torso sijoitustili kuin ei mitään.
Kaikkien suomalaisten kannustaminen osakesäästämiseen olisi nimittäin sekä kansantaloudelle että yksityisille ihmisille hyväksi. Tiedän paljon kauppatieteiden maistereita, jotka ovat varsin hyvätuloisia, mutta elävät kädestä suuhun, eivätkä he ole koskaan harkinneetkaan osakesijoituksia. Sijoitusten näennäinen verottomuus (veronmaksuahan lähinnä lykättäisiin) voisi olla se tarvittava porkkana, joka saisi ainakin osan kansasta sijoittamaan fiksummin.
Pitkäaikainen osakesäästäminen johtaa melko väistämättä vaurastumisen lisäksi myös kiinnostuksen heräämiseen talouselämää ja yrityksiä kohtaan. Jos kaikki olisivat kansankapitalisteja, voisivat käsitykset yrittäjistä verenimijöinä ja sijoittajista lottoajina (ja lotosta sijoituksena) siirtyä taloushistoriallisten väärinkäsitysten romukoppaan.
On täysin älyvapaata, että rahastosijoittamista ja vakuutuskuoria suositaan verotuksellisesti verrattuna suoraan osakesijoittamiseen. Sijoitustilissä olisikin suurelta osin kyse tulonsiirrosta pankeilta ja vakuutusyhtiöiltä yksityisille sijoittajille. Tähän nähden olin positiivisesti yllättynyt, kun Finanssialan keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi otti viime torstaina kantaa sijoitussäästötilin puolesta: ”Tarvitaan rakenteita, jotka mahdollistavat sijoittamisen mahdollisimman monelle eli vahvistavat kansankapitalismia. Kotitalouksien mahdollisuudet kerryttää varallisuutta ovat samalla työkaluja velkaantumisen hillitsemiseksi”. Olen täsmälleen samaa mieltä.
Jos sijoitustiliä ei tule nyt, ei sitä tule seuraavaan viiteen vuoteen. Demarit näyttäisivät tulevan seuraavaan hallitukseen, ja he hyvin tietävät, että ihmisten vaurastuminen johtaisi kannatuksensa laskuun. Lisäksi kukaan ei pysty muuttamaan demarien eläkeläiskentän näkemystä sijoitusverotuksen neutraaliksi muuttamisesta porvarien juonitteluna. Antti Rinne hallituksessa minä tahansa ministerinä, ja sijoitustilistä voimme taas unelmoida seuraavien vaalien jälkeen.
Niinpä Petteri Orpon pitäisi nyt tarjota hallituskumppaneilleen jotain kivaa, että eduskunta taputtelisi lain rivakasti ennen vaaleja. En välttämättä usko, että hallituskumppanit pelkästään rationaalisesti argumentoimalla antavat Petterin sovitella sijoittajien sankariviittaa harteilleen, kun vaaleihin on näin vähän aikaa. Kuuntelisin mielelläni Li Anderssonin lausuntoja porvarihallituksen köyhien kurjistamisesta ja rikkaiden suosimisesta - sen jälkeen, kun sijoitussäästötilin vaatima lainsäädäntö olisi eduskunnan istuntosalissa hyväksytty.
Suosittelen myös kaikkia sijoitustilin kannattajia kaikista hallituspuolueista painostamaan omiaan nopeisiin toimenpiteisiin. Tällä hallituksella olisi nyt historiallinen mahdollisuus tehdä kauaskantoinen rakennemuutos suomalaiseen sijoittamiseen ja hyvinvointiin. Joskin kiirettä pitää, joten lehmiä pitäisi vaihtaa rivakasti.
P.S. Pokeriammattilaisena tykkään mallintaa kaiken odotusarvoiksi. Arvioin jo aiemmin Sijoitustiedon keskustelupalstalla, että järkevän sijoitustilimallin toteutumistodennäköisyys on 15 prosenttia. Etsin kolumnia varten pääministeri Juha Sipilän lausuntoa sijoitustilistä, enkä löytänyt. Saattaa olla, että 15 prosenttiakin on yläkanttiin.
Aki Pyysing 18.3.2018: Viimeinen taisto sijoitustilin puolesta
http://www.finanssiala.fi/uutismajakka/Sivut/Budjettiriihesta-saatava-kannusteita-saastamiseen.aspx
Lisätistoja sijoitustilistä eli sijoitussäästötilistä voit lukea täällä.
Keskustele aiheesta Sijoitustiedon foorumilla
