Jet lagini tuntui pieneltä murheelta, kun selailin Suomen uutisia parin viikon jenkkimatkalta palattuani. Juha Sipilä oli tuominnut Caruna Oy:nkin harjoittaman verosuunnittelun ”vastenmieliseksi”. Jos Antti Rinne olisi vaatinut marginaaliveron korottamista sataan prosenttiin tai Paavo Arhinmäki rikkaiden hirttämistä lyhtypylväisiin olisin lähinnä kohauttanut olkiani. Mutta kun oikeistohallituksen yrittäjätaustainen pääministeri tuomitsee osakeyhtiön laillisen verosuunnittelun, kysymys on vastenmielisestä populismista eikä ymmärryksen vähäisyydestä.
Osakeyhtiöiden tehtävä on tavoitella tuottoa osakkeenomistajilleen. Osana tätä voitontavoittelua kaikki yhtiöt pyrkivät maksamaan mahdollisimman vähän veroja. Valtiovallan tehtävä on pitää huolta siitä, että se saa voitoista osansa. Tähän toimintamalliin perustuu koko länsimainen hyvinvointi. Olen varma siitä, että Juha Sipilä on perehtynyt konseptiin ja ymmärtää sen.
Yrittäjien voitontavoittelu eli ahneus esimerkiksi yhdisti rautatiellä Yhdysvaltojen itä- ja länsirannikon vuonna 1869, ja Yhdysvaltojen matka johtavaksi globaaliksi talousmahdiksi nopeutui kertaiskulla (”Last Spike”). Käväisin viime viikolla San Franciscon kiinalaisen historian museossa, jossa selvitettiin ketkä rakensivat pahimmat paikat (=kiinalaiset), ja ketkä olivat heidän pahimpia vihollisiaan (=valkoiset työläiset).
Minuun tämä populismi puraisi siinä määrin, että alan menettää uskoni Sipilänkin hallitukseen. Uskon edelleen Juha Sipilän vilpittömyyteen pyrkimyksessään kääntää Suomen talous nousuun. Mutta vaikuttaa siltä, että lestadiolainen hyväuskoisuus vaivaa liikaa pääministeriämme. Kuinka monta kymmentä kertaa Sipilä aikoo luottaa siihen, että ay-liike suostuu vapaaehtoisesti rakenteellisiin uudistuksiin? Demariperheen kasvattina voin kertoa, että kun SDP:n kannatus on nousussa, mistään ei enää sovita demarivetoisen ay-liikkeen kanssa. AKT:n Marko Piirainen vaikuttaa varsin vahvalta luottopakilta tässä asiassa. On ihan sama, vaikka talous kyykkää kuinka syvälle, kunhan demarit voittavat seuraavat vaalit ja sitten voidaan korottaa rikkaiden veroja ja laittaa harmaa talous kuriin. Näin ratkeavat kaikki ongelmamme perinteisen vasemmistojargonin mukaan.
Ihmisten tyhmyys on luonnonvara, jota ei tarvitse kylvää eikä kastella, ja hyvin tuntuu silti riittävän. Tämä Carunan sähkön hintojen korotuskeskustelu on todistanut sen taas kerran. Historian professori Markku Kuisma esitti, että talletustileillä olevat 80 miljardia voisi sijoittaa sähköverkkoon. Ne kun kaipaavat nollakoron sijaan 2-3 prosenttia varmaa tuottoa. Niin varmaan kaipaavat, mutta miten Kuisma ajatteli tämän toteuttaa, jäi vähän epäselväksi. Mie voin auttaa: ensin pitäisi sosialisoida ihmisten pankkitilit. Sitten täytyisi kansallistaa sähköverkot. Kansallistamisen keinoissa voidaan ostaa konsulttiapua vaikka Venezuelasta. Ehkäpä tästä jo aukeaa, miten pihalla kuin lumiukko voi taloushistorioitsija olla talouspolitiikan realiteeteista.
Taloushistorioitsijoista ei nyt sinänsä tarvitse kovasti välittää, vaikka toki Kuisma kelpaa sosialismiin suuntautuville hyvin tieteellisten lausuntojen antajaksi. Mutta eduskunnan talousvaliokunnasta tarvitsee jo vähän välittää. Se haluaisi rajoittaa sähkönsiirtoyhtiöille maksettavien voittojen osuutta. Osa siitä haluttaisiin velvoittaa käytettäväksi investointeihin. Valiokunnan puheenjohtaja Kaj Turunen (ps) kertoi eduskunnassa: ”Tarkoituksena siinä on, että myös sähkönsiirtoyhtiöt käyttävät voittojaan investointeihin ja sitä kautta ovat pudottamassa painetta korottaa asiakasmaksuja.”
Kuulostaa ihan tavoittelemisen arvoisilta asioilta. Minä tiedän, että valiokunnissa käy ”asiantuntijoina” lähinnä sellaisia, joilla on omia intressejä käsiteltävissä asioissa. Mutta olisi jonkun luullut selittäneen Turuselle, miten sähkönsiirron luonnollinen monopoli Suomessa toimii. Yhtiöt investoivat sähköverkkoihin. Energiavirasto sitten valvoo, että yritykset saavat vain ”kohtuullista” tuottoa investoinnilleen. Jos yritykset pakotetaan lisäinvestointeihin, tarkoittaa tämä lisää pääomaa kiinni, ja siten lisätuottoja ja tämä taas johtaa lopulta kuluttajille sähkön hinnan lisänousuun.
Ei ole tietenkään mitään järkeä rakentaa kahta kilpailevaa sähköverkkoa Suomeen. Ongelmana ei ole verkkojen yksityisomistus, vaan niitä valvova viranomainen. Lainsäädäntövalta voi hoitaa sähköverkkojen tuoton haluamakseen. Toki ostajat saattavat olla vähän happamia, kun ensin valtionyhtiö myy niille sähköverkon ja sitten valtio säätää tuoton sovittua pienemmäksi. Mutta se on yhtiöiden oma vika, kun alkoivat meidän metsäläisvaltiomme kanssa bisnestä tekemään.
Carunaa on kritisoitu myös siitä, että se ei maksa juuri lainkaan veroja Suomeen. Tämä on turhaa hurskastelua. Jokainen yhtiö maksaa juuri niin vähän veroja kuin pystyy. En tarkkaan ottaen ymmärrä, enkä ole selvittänyt, miksi emoyhtiölainojen ylisuuret korot ovat sisukkaasti verovähennyskelpoisia. Se, että alipääomittamalla yhtiön voi pumpata voiton korkoina ulkomaille on lainsäätäjän eikä yhtiön vika. Yhtiö toteuttaa omaa tehtäväänsä, ja valtion tulisi toteuttaa omaansa.
Ongelmallista on, että meillä on pää- ja valtiovarainministeri, jotka lähinnä vetoavat yhtiöiden hyvään tahtoon maksaa veroja. Sen sijaan heidän pitäisi hoitaa lainsäädäntö sellaiseen kuntoon, ettei tuloksen pumppaaminen Suomesta ulos onnistu. Yhtiöiden hyvään tahtoon on turha vedota, koska yhtiöt kyllä pääsääntöisesti maksavat sen verran veroja, kuin niiden täytyy. Mutta eivät yhtään enempää, eikä pidäkään. Vielä kerran: Yhtiöiden tehtävä on maksimoida osakkeenomistajiensa varallisuutta ja valtion tehtävä turvata julkisen talouden tulopohja aiheuttamatta samalla kohtuutonta estettä yritystoiminnalle.
Minä odotin oikeistohallitukselta rakenteellisia uudistuksia, enkä tyhjää populistista länkytystä. Oikein kiva, että kauppojen aukioloajat vapautettiin, mutta ei se mitenkään riitä talouden kääntämiseksi nousuun. Eivätkä riittäisi kaavaillut ”pakkolaitkaan” (mitä muita lakeja muuten on?), jos ne nyt edes koskaan ovat menossa läpi.
Työmarkkinoiden täytyisi tulla joustavammaksi ja työvoiman paremmin liikkuvaksi. Tunnen pari nuorta kauppatieteen maisteria, jotka hiljan työllistyivät pitkähkön työnhaun jälkeen pienipalkkaisiin, ei kovin koulutusta vastaaviin tehtäviin – ulkomaille. Pidän heidän ratkaisujaan oikein fiksuina. Parempi ottaa vastaan jotain työtä, kuin nököttää kotona tumput suorina ja nostaa työttömyyskorvausta. Tällainen joustavuus on Suomessa poikkeus eikä sääntö. Kun työpaikka lähtee alta, tavallisesti lähinnä lämmitellään omassa omistusasunnossa velkataakan kanssa ja huudetaan valtiota apuun.
Toki täytyy pitää myös huoli siitä, että luonnollisten monopolien haltijat eivät saa ylisuuria tuottoja asiakkaiden kustannuksella ja että ne maksavat veronsa Suomeen. Tämä vaatii lainsäädännöllisiä toimenpiteitä eikä populistista veroparatiiseista kitisemistä. Toki poliittiset irtopisteet ovat kivoja, mutta jotain tarttis tehräkin.
P.S. Viisas Raha -lehdestä ilman lupaa plagioitu juttu:
Mitä levyseppä sanoo kauppatieteen maisterille vuonna 2016?
”Yksi bigmac, isot ranskalaiset ja normaali cola.”
P.P.S. Jos minä olisin diktaattori, julistaisin AKT:n rikollisjärjestöksi. Tämä ei ollut siis realistinen poliittinen aloite, vaan päiväunelmointia. Olen vain hyvin allerginen kaikenlaista kiristämistä kohtaan.
