Viikon ajan on Suomessa media koohkannut, miten britit äänestivät hölmösti. En ole hirveästi tykännyt tästä. Leave voitti, ja sen kanssa on elettävä. Meillä on omat Nigel Faragemme, jotka pääsevät tässä ratsastamaan ”kansan tahdon” ylenkatsomisella. Populistien globaalin suosion nousun takana on myös tällainen vääriä asioita kannattavien päälleräkiminen.
Kaksi viikkoa sitten kirjoitin ”Jos leave voittaa, ja kurssit laskevat, siirtynen Suomessa ostopuolelle”. Kun maanantaina oli kyykätty odottamani viisi pinnaa, aloin ostamaan. Tämä oli vähän hätäistä, koska markkina tuli alas vielä kolme prosenttia lisää. Tiistaina kurssit sitten nousivatkin pari prosenttia.
Keskiviikkona näin Sebastian Tynkkysen (ps.) kertovan televisiossa, että nyt menee hyvin, kun pörssikurssit ovat nousussa. Samassa lähetyksessä ollut Wille Rydman (kok.) sanoi, että ”Yhtä epä-älyllistä kuin on tehdä yhden päivän notkahduksen jälkeen johtopäätöksiä, niin yhtä epärehellistä on tehdä johtopäätöksiä yhden päivän korjausliikkeen perusteella”.
Sekä Willellä että Antti Kurvisella (kesk.) oli vaikeuksia pitää naamaa peruslukemilla, kun Sebastian selitti taas ampuneensa alas yhden valheen. Minulla oli vaikeuksia olla heittämättä esineillä monitorissa vakavalla naamalla paasaavaa Sebastiania. Olisin toivonut, että Wille, Antti tai juontaja olisi tarkentanut Tynkkyseltä, että oikeastiko nyt yhden päivän kurssinousun perusteella tiedät, että osakekurssit nousevat takaisin. Lisäksi olisin ollut kiinnostunut, että eikö Sebastian tajua, että markkina on vielä yli viisi prosenttia miinuksella.
Tynkkynen oli siinä mielessä oikeassa, että kurssit jatkoivat nousuaan loppuviikon ajan. Pitäisiköhän palkata hänet salkunhoitajakseni? Miekin tosin pääsin irti ostoksistani loppuviikosta voitolla eroon. En vaadi suorituksestani ”Lauritsalan Kultasormi”-titteliä, sillä ajoin iloisesti kansanäänestysmiinaan tankkaamalla vähän sitä sun tätä, ennen kuin britit pääsivät uurnille. Nämä ostokset ovat edelleen kuralla.
Olen Willen kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että Suomi on kovin pieni ja syrjäinen maa jäämään EU:n ulkopuolelle. Tynkkysen tosin mielellään sijoittaisin johonkin kauas EU:n sisämarkkinoilta. Mutta en edelleenkään pidä epä-älyllisenä vetää johtopäätöksiä yhden päivän markkinareaktioista. Toki se on vain yhden päivän valistunut arvaus tulevaisuuden näkymistä, mutta kyllä globaalista kymmenen prosentin syöksystä voi jotain johtopäätöksiä ainakin yrittää vetää.
Willen kommentti oli kuitenkin paljon parempi, kuin minulla olisivat eväät riittäneet. Olisin luultavasti kysynyt diplomaattisesti jotain tyyliin: ”Et sie räkänokka ymmärrä, että Suomen markkinat ovat vielä viisi prosenttia pakkasella? Ja luuletko, että yhdestä nousupäivästä pystyy päättelemään nousun jatkuvan?” Kun markkinat sitten loppuviikostakin nousivat, olisi Tynkkynen ollut Messias ja Pyysing osoittautunut lähinnä huonokäytöksiseksi hölmöksi, joka ei ymmärrä, että jos markkinat nousevat tiistaina, ne tietenkin nousevat koko loppuviikon.
Allekirjoitan Kauppalehden Micke Suopuron näkemyksen siitä, että populisti on laiska, mutta ei naurettava. ”Faktat ovat populisteille turhia hidasteita, joita kannattaa käyttää vain toisinaan.” Analyyttisesti asioihin suhtautuvien pitäisi argumentoida populistit suohon väsymykseen asti ja vielä sen jälkeenkin. Naureskelu kannattaisi jättää korkeintaan samanhenkisten seurueisiin.
Sen sijaan Ylen käännösvirheuutisointia Putinin puheesta pidän häpeällisenä. Suosikkitoimittajani Anna-Lena Lauren suomenruotsalaisittain totesi, että ”Koska Ylellä on töissä monia kykeneviä ja venäjäntaitoisia henkilöitä, on johtopäätös (käännösvirheestä) erikoinen.” Eteläkarjalaisittain puhuisin jälkisuomettumisesta. Yle joutui lopulta myöntämään, että Vladimir Vladimirovits ihan oikeasti sanoi, että venäläisjoukot on vedetty 1500 kilometrin päähän (eli Moskovan taakse) Suomen rajasta. Länsimedian tulisi uutisoida Putinin valheet ihan valheina, eikä tosiaankaan hyssytellä niitä. Itämediassa toimittajat toki joutuvat väistelemään totuutta hengenvaarallisena.
Osakemarkkinat leaven voiton jälkeen
Yhden hengen ajatuspajani odotti osakkeita myytävän ensin pää märkänä ja markkinoiden sitä myöten roikahtavan. Sitten arvelin alettavan ihmetellä, koska ne korot nousevat ja mihinkä rahat sitten laitetaan. Eurokorot näyttäisivät nousevan vähän ennen kuin Paavo Väyrynen lopettaa EU-vastaiset lausuntonsa, eli ei ihan tähän hätään. Nousukaudesta nauttivat jenkitkin joutunevat lykkäämään koronnostojaan eteenpäin. Eurosijoittajalle ei ole edelleenkään tarjolla juuri muita tuottavia kohteita kuin osakkeet ja kiinteistöt. Joten odotin rekyyliä, joka tulikin, mutta voimakkaampana kuin odotin.
Vähän vetelen ranteita auki siitä, etten ostanut kuin suomalaisia osakkeita. Ei ole ihan rakettitiedettä ymmärtää, että jos firmalla on kulut punnissa ja myyntiä muissa valuutoissa, on kymmenen prosenttia heikentyneen punnan kanssa tekemässä melko messevää tiliä. FTSE (lontoolainen osakeindeksi) onkin jo reilusti yli äänestystä edeltäneen tason. Ei minulla tosin juhannusaattona olisi ollut auki mitään valmiita linjoja ostaa osakkeita Lontoosta. En siis viillä kuitenkaan kovin syvältä.
Ison-Britannian Brexit-neuvotteluja tulee olemaan jännä seurata. En näe, miten EU voisi myöntyä liikkuvuuden rajoituksiin, mutta antaa täyden pääsyn sisämarkkinoille. Toisaalta britit tuskin aikovat luopua sisämarkkinakaupasta. Kaikki konservatiivien pääministerikandidaatit kuitenkin liputtavat maahanmuuttorajoitusten puolesta. Neuvottelijat saavat viettää monta hikistä iltapäivää ja katsoa monta yhteistä auringonnousua, ennen kuin tulee valmista. Onneksi olen vain seurantajoukoissa.
Toivottavasti Jean-Claude Juncker ymmärtää erota EU-komission puheenjohtajan paikalta lähiaikoina. Minun syyllislistani ”väärään” kansanäänestystulokseen on 1. Boris Johnson 2. Nigel Farage 3. Jean-Claude Juncker. Hävinneellä puolella olleen olisi syytä vetää johtopäätökset. En tosin usko Jean-Clauden ymmärtämyksen lisääntymiseen, mutta jospa EU-pääministerit ymmärtäisivät antaa ylimieliselle ja epäsuositulle öykkärille kenkää?
Viikon positiivisin uutinen oli Turkin ja Venäjän yritys liennytykseen. Luulen markkinoiden diskonttaavan jossain määrin uusiakin sotilaallisia konflikteja. Olisiko mahdollista, että Putin machorehvastelunsa lomassa ottaisi huomioon myös vähän Venäjän talouden realiteetteja? Mikä on hyväksi Venäjän taloudelle, on hyväksi myös meille ja tietenkin myös sille kaikkein tärkeimmälle asialle eli pörssikursseille.
Pankit ovat ongelmissa, koska korot pysyvät nollassa. Lisäksi niitä painavat kiristyvä säätely ja nousevat vakavaraisuusvaatimukset. Niiden rahanvälitysapajillekin on tulossa kilpailevia kalastajia. Tähän loogisesti olen ostellut vähän pankkeja. Pankit vaikuttavat vähän ylimyydyiltä ja arvelen ”kaikkien” tietävän edellisen. Nordeaa ostin, koska uskon enemmän von Koskullia (kysykää suomenruotsalaisilta miten tämä äännetään) kuin ruotsalaisia analyytikkoja. Pankkien ostaminen on tässä tilanteessa iso riski, eikä sitä voi suositella ainakaan heikkohermoisille. Lisäksi hiuspussipäät voivat hyvin olla oikeassa ja mie väärässä. Ei olisi ensimmäinen pörssiyhtiön toimitusjohtaja, jota olen erheellisesti uskonut.
Pitkään holdaamani UPM-Kymmenet myin perjantaina, koska kulut euroissa ja puntamyyntiä ei ole kovin kiva tilanne juuri nyt. Metsäyhtiöt voittivat käräjäoikeudessa kartellioikeudenkäynnin ja niiden kurssit nousivat kautta linjan. Tämä juttu katsotaan loppuun kuitenkin vasta korkeimmassa oikeudessa. Osake tosin on fundamentaalisesti halpa ja yhtiö hyvin johdettu, joten saatan jossain vaiheessa kopata takaisin.
Minulla on hyvin limiittejä käytössä, jos markkina notkahtaa. Toisaalta jos kurssit nousevat, keventelen luultavasti positioitani. Pyysingin sijoituskioskin ikkunassa on sama lappu leaven voiton jälkeen kuin Lontoon liikkeissä oli Luftwaffen pommitusten tauoilla: ”Business as usual”.
P.S. Koska kehotin olemaan naureskelematta, on loogista naureskella vähän:
Boris Johnson Hitlerinä on aika vahva.
