Sokoksen myyntijohtaja Juha Thilman pääsi vihreiden kansanedustajan Emma Karin suosioon tiedottamalla, että Sokos ei enää hyväksy valikoimiinsa aitoja turkiksia. Se jäi aluksi tiedottamatta, että Sokos ei turkiksia ollut myynytkään kymmeneen vuoteen. Emma kiitti S-ryhmää ylpeänä asiakasomistajana. Myyntijohtaja varmasti hetken ajatteli tehneensä näppärän vihreän julkisuustempauksen olemalla luopumatta juuri mistään ja kertomalla firmansa olevan tosi vastuullinen.
Mie ajattelin heti, että Juha Thilmanin tuskin jatkossa kannattaa Pohjanmaalla ainakaan nimilappu rinnassa paljon liikkua. Lisäksi epäilin, mahtavatko kettutytöt ostaa tulentekovälineensä bussien polttamiseen seuraavalla kerralla sitten Sokokselta. Yllättävää asiassa oli, että olin pitänyt S-ryhmää kepulaisena ja Suomen Keskustaa turkistarhauksen tukipuolueena.
En ollut aivan väärillä jäljillä. Keskustalaiset kansanedustajat Antti Kurvinen Pohjanmaalta ja Mikko Kärnä Lapista kehottivat samana päivänä kuluttajia jatkossa boikotoimaan Sokoksen vaateosastoja. S-ryhmä pelkäsi Pohjanmaan boikottia niin paljon, että tiedotti seuraavana päivänä melko suoraan Thilmanin puhuneen läpiä päähänsä:
”Valikoimapäätös on tehty puhtaasti asiakkaiden kysynnän ja ketjun itsenäisesti tekemän kaupallisen harkinnan perusteella. Kyse on normaalista valikoimaratkaisusta, johon moni muukin suuri muotialan toimija on viime vuosina päätynyt. S-ryhmällä ei ole linjausta kotimaista turkiselinkeinoa koskien eikä asiaa mainita S-ryhmän juuri julkaistussa vastuullisuusohjelmassa.”
Tämä nyt oli kaiken kaikkiaan varsin arvoton näytelmä. Jos joku kauppaketju haluaa poistaa valikoimastaan jotain ja yrittää kerätä siinä sivussa vihreitä irtopisteitä, ei tässä ole mitään ihmeellistä. Kansanedustajien puuttuminen yksittäisten yritysten liiketoimintapäätöksiin on hivenen arveluttavaa irtopisteiden keräilyä. S-ryhmän irtautuminen Sokoksen myyntijohtajan linjauksista oli sinänsä ymmärrettävää. Tunnen paljon pohjalaisia ja heidän vihaansa on syytäkin pelätä.
Minulla on salkussani iloisesti kuralla olevia Saga Fursin osakkeita. Niiden ostaminen ja holdaaminen on ollut tämän vuosikymmenen pahimpia virhearvioitani sijoitusrintamalla. Aliarvioin Kiinan tuontitullien merkityksen ja en ymmärtänyt, että kotimaiset rahastot eivät polttopullojen pelossa turkistuottajiin koske, vaikka osake vaikuttaisi miten halvalta. Yritin tehdä rivakan tilin, jota ei koskaan tullut. Kuralla olevat osakkeet jäivät salkkuun mätänemään. Marko Erola voisi kertoa meille, että huonot sijoittajat toimivat tyypillisesti näin. Animalian väki on varmasti sitä mieltä, että tämä oli minulle aivan oikein.
On minulla tosin Saga Fursista kiinnipitämiseen ollut muitakin syitä kuin ”osakkeet ovat tappiolla, en myy”. Olen arvaillut dollarin vahvistuvan. Minkit Pohjanmaalla nimittäin syövät euroja ja kiinalaiset ostavat ne dollareilla. Lisäksi olen kuullut kiinalaisten joutuneen hintojen laskettua sulkemaan omia tarhojaan oikein urakalla. Tarjonnan pieneneminen tuppaa taas nostamaan hintoja.
Turkiksia ostavat kiinalaisten lisäksi venäläiset. Öljyn hinnan nousun myötä rupla on vahvistunut selvästi. Tämä näkyy Lappeenrannan katukuvan lisäksi venäläisten ketunostomahdollisuuksissa. Siinä missä kiinalaiset himoitsevat minkkiturkkeja, itänaapurit taas haluavat kettua kaulaan.
Lisäksi olen lukenut turkisten olevan taas esillä Etelä-Euroopan catwalkeilla. Kun Sokos jättää pari turkissomisteista huonosti myyvää takkia pois valikoimistaan kyseessä on lähinnä pisara turkismarkkinoiden meressä. Suomen kysynnän merkitys turkisten hintoihin on käytännön olematon. Lähes kaikki Pohjanmaalla tapetut turkiseläimet päätyvät ulkomaille eli turkistarhaus Suomessa on vientiteollisuutta.
Tosin Saga Furs tekee vahvaa tappiota. Tältä tilikaudelta tappiota tullee suurusluokkaa kolme euroa per neljäntoista euroa maksava osake. Omaa pääomaa poltettavaksi yhtiöllä on vielä jäljellä 22 euron verran. Lisäksi Saga Furs Oyj on perinteisesti sijoittajavihamielinen yhtiö, joka ei juuri turhilla tiedotteilla meitä rasita. Siihen sijoittaminen ei siis ole lähelläkään indeksirahastoihin kuukausisäästämistä.
Viime viikkoina joku minulle epäselväksi jäänyt taho on ostanut Saga Fursia ihan keski-isoja määriä. Minä arvailen ja toivon, että ostajalla on minun tietojani vankemmalle pohjalle rakentuva arvaus nahkojen hintojen kehityksestä. Turkisten hinnat ovat historiallisesti menneet sykleissä, ja on mahdollista, että tämän syklin pohja on jo nähty. Jos yhtiön tulos paranee, nousee yleensä kurssi jo ennen kuin tulosparannus on paperilla. Mutta tämä tulosparannus on toistaiseksi Saga Fursin osalta enemmän toivon kuin tiedon varassa.
Faktaosastolta kerrottakoon eläinaktivisteille, että bussinpolttovälineitä on taas aika alkaa hankkimaan. Saga Fursin vähämerkityksinen, mutta ehkä suuntaa-antava joulukuun huutokauppa pidetään Vantaalla 20.-21.12.
http://www.profur.fi/Markkinanakyma_kirkastuu_8211_ehka
https://www.sijoitustieto.fi/blogit/aki/kolumni-turkista-kiinaan-saga-furs
