Toistakymmentä vuotta sitten selvittelin, olisiko mitään valoa alkaa käyttämään veroparatiisiyhtiötä. Panamakin esiteltiin paikaksi, johon sellaisen voisi perustaa. Hyvin selväksi tehtiin, että Suomen verottaja katsoo tällaiset yhtiöt ns. väliyhtiöiksi, joten mitään laillista verohyötyä ei olisi saatavissa. Päädyin tutkimuksissani tulokseen, että jatkan kaidalla polulla. Tämä muistui mieleeni, kun katsoin viime maanantain MOT:ia, jossa kerrottiin seuraavana maanantaina tulevan paljastuksia suomalaisista nimistä. En siis odottele jännityksellä, tuleeko minun nimeni esiin. Ihan kaikilla ei ole näin kivaa ohjelmaa odotellessa.
Päätökseni ei johtunut poikkeuksellisen korkeasta moraalistani. Kyseessä oli ihan klassinen panos/tuotos-analyysi. Suomessa saa ehdotonta linnaa vain taposta tai pahemmasta, kuten veropetoksesta. Panamalaisen väliyhtiön tapauksessa olisin joutunut luottamaan väliamerikkalaisten toimijoiden rehellisyyteen ja tietosuojan pitävyyteen. Suomen yhtiö- ja pääomaverojen tason kanssa olen pystynyt elämään ainakin toistaiseksi. Yhtälö ei houkutellut oikeastaan yhtään. Tällä hetkellä varmasti jotkut toivovat, että olisivat tehneet saman ratkaisun.
Veroparatiisipaljastukset ovat tuoneet aihetta kommentoimaan tavanomaiset rikolliset. Li Anderssonissa on selkeästi ainesta vasemmistoliiton puheenjohtajaksi, niin sujuvasti hän valehteli, että poliittinen eliitti (= muut kuin vassarit) ei halua tehdä veroparatiiseille mitään. Lin kolumnista selviää myös, että hän ei tiedä, mitä eroa on veroparatiisilla, verosuunnittelulla ja vakuutuskuorella.
Joskus kauan sitten ihmettelin, miksi poliitikot kommentoivat säännöllisesti aiheista, josta eivät oikeasti ymmärrä juuri mitään. Melko pian minulle selvisi, että politiikassa totuudessa pysymisedellytys vähentäisi kovasti lausuntoja. Anderssonin kaltaiselle poliitikolle on ihan sama, vaikka asioihin perehtyneet tahot analysoisivat sanomansa höpönlöpöksi. Kunhan riittää tarpeeksi sellaisia, joilla kriittisen lukemisen kurssi jäi tarpeettomana väliin.
Veroparatiiseihin karanneiden ”verotulojen” ja julkisen talouden leikkausten rinnastaminen on ystävällisesti sanottuna tarkoituksellista harhaanjohtamista. Veroparatiiseista ei ole odotettavissa mitään miljardiluokan pelastuksia julkiselle sektorille. Lisätyövoiman palkkaaminen harmaan talouden torjuntatyöryhmään ei maksa itse itseään, uuden tutkijan kustannukset ylittävät saatavat tulot. Myös poliitikot tietävät tämän, mutta sanomaa julkisen sektorin leikkausten tarpeettomuudesta on hankala myydä totuudella. Heikki Pursiainen kirjoitti ansiokkaan kolumnin verojen ja totuuden välttelystä, tosin saavutti vain marginaalisen näkyvyyden Anderssoniin, Ville Niinistöön, Timo Harakkaan ja Sirpa Pietikäiseen verrattuna, jotka kaikki kertoivat EU:n menettämistä fiktiivisistä biljoonan euron verotuloista.
Panamaltakaan siis ei valitettavasti tule mitään merkittävää verorahaa Suomeen. Minun nähdäkseni suomalaisen täysipäisen kaverin kannatti siirtää rahansa Panamaan vain, jos oli tarvittaessa halukas karkaamaan ulosoton tavoittamattomiin. Joten sellaisia, jotka nyt kiinni jäätyään sovinnolla veronsa tulevat maksamaan, löytyy hyvin harvoja. Tai edes sellaisia, joilta pakolla saataisiin rahat otettua.
Hufvudstadsbladet oli kaivanut päivän lehteen filosofi Joel Bacströmin selittämään, miten politiikka kärsii alhaisesta moraalista ja Tukholma-syndroomasta, kun tuhoava verokilpailu ei ole korkeimmalla kansainvälisessä päiväjärjestyksessä. Kaikenlaista höpisijää sitä lehtiin kaivetaankin. Veronmaksumoraali pysyy korkealla, kun verotus on kohtuullisella tasolla, ja veropetoksista on riittävän suuri kiinnijäämisriski ja ankarat rangaistukset. Suomessa työn verotus ei ole kohtuullisella tasolla, mutta kovat rangaistukset pitävät vielä pääsääntöisesti rivejä ojennuksessa. Siperia opettaa ja moraalifilosofiaa voi käyttää lehdentäytteeksi.
Tosin verotulojen menetyksiä tulee jatkuvasti siinä muodossa, että lisäarvoa ja siten verotuloja eniten generoiva väki karkaa pikku hiljaa Suomesta. Tätä ei huomata, koska kehitys tapahtuu hitaasti. Tosin vasemmistoliitto esitti tähänkin ratkaisun: Säädetään maastapoistumisvero alhaisen verotuksen maahan siirtyville verovelvollisille. Isoille veronmaksajille olisi itse asiassa hyvä laittaa jalkapanta, että tiedetään heti, jos yrittävät karata.
Vasemmistoliiton esitykset olivat pääsääntöisesti joko toteuttamiskelvottomia tyyliin ”säädetään EU:ssa 35%:n minimiyhteisöverokanta” tai sitten edellisen esityksen kaltaisia aprillipiloja. Mutta oli siellä kaksi sellaistakin, missä oli jotain valoa: Porsaanreikien poistaminen korkojen verovähennysoikeudesta ja vakuutuskuorilla hankittavien veroetujen poistaminen olisivat ihan tutkittavia asioita. Mutta kun esittää 10 kohtaa paskaa ja kaksi ehkä toteuttamiskelpoista ideaa, ei kyseessä ole poliittinen aloite, vaan pelkkää populismia.
Valitettavaa on, että esimerkiksi talouden realiteeteista iloisesti kujalla olevat filosofit ottavat tällaiset vakavasti. Filosofi Bäckström käytti tänään ”Keisarilla ei ole vaatteita” vertausta liittäen sen lähinnä Alexander Stubbiin. Valtionvarainministerin vaatteista en tiedä, mutta Paavo Arhinmäki jää kyllä munasilleen Vasemmistoliiton keinojen veroparatiisien sulkemiseksi kanssa.
Totta kai veroparatiisien aiheuttamia veromenetyksiä vastaan tulee taistella. Keinojen ja odotusten vain täytyy olla realistisia. Mitään atsteekkien kulta-aarretta sieltä ei ikävä kyllä löydy.
