Pyöreästi joka toisessa pörssiin liittyvässä artikkelissa näinä päivinä puhutaan keskuspankkien osakemarkkinoille puhaltamasta kuplasta. Osa on sitä mieltä, että ilman muuta olemme kuplassa ja osa näkee, että nollakorkojen maailmassa nykyiset osakkeiden hinnat ovat enemmän kuin perusteltuja.
Vuosituhannen vaihteessa elimme teknokuplan aikoja. Sen alkuvaiheissa minä sijoittajana otin suhteellista hittiä, koska pidin silloisia teknoyhtiöiden hintoja lähinnä humoristisina. Jokainen nättejä kotisivuja osaavasti tekevä nakkikioski ei mitenkään nähdäkseni voinut valloittaa maailmaa. Sen jälkeen, kun olin tähän näkemykseeni päätynyt, teknoyhtiöiden hinnat vielä moninkertaistuivat.
Teknokuplan aikaan olimme mielestäni siis itsestään selvästi kuplassa. Nykytilanteesta en tiedä. Olen sillä kannalla, että ei tiedä muuten kukaan muukaan. Osa toki esittää mielipiteensä hyvinkin vakuuttavan oloisesti.
Jos olisimme osakemarkkinoilla kuplassa, johtuisi se siitä, että sinne on työnnetty ”liikaa” rahaa, joka ei muualtakaan tuottoa löydä. Institutionaalisten sijoittajien onkin aina laitettava rahansa jonnekin. Marko Erola erinomaisessa kirjassaan ”Paras sijoitus” suosittelee suurelle yleisöllekin pienikuluisia indeksirahastoja. Nerola ei ole ainoa, joka näitä suosittelee, ja nähdäkseni osa kansasta on suositukseen tarttunutkin. Jos ”kupla” joskus puhkeaa, karkaa tämä raha Usain Boltia livakammin markkinoilta ja osakkeet tulevat iloisesti alas. Täältä ikuisuuteen sijoittajia ohjaa vuorotellen ahneus ja pelko.
Olen varautunut mahdolliseen osakemarkkinoiden laskuun sijoittamalla pyöreästi kaikki rahani osakkeisiin, mutta hyvin valikoidusti. Minulla ei ole juuri mitään isoja pörssiyhtiöitä, koska juuri ne ovat niitä, joihin ylimääräinen ostopaine kohdistuu, jos siis sellaista on olemassa. Kun joku ostaa indeksirahaston osuuksia, on rahastonhoitajan ostettava indeksin osakkeita niiden painojen mukaan. Raskaasti indeksissä painavat osakkeet kallistuvat tässä tilanteessa automaattisesti.
Kokonaan osakemarkkinoilta pois oleminen tuntuisi tietysti hyvältä vaihtoehdolta, jos oikeasti tietäisimme olevamme kuplassa. Mutta kun emme tiedä, on pelkän käteisen varassa oleminenkin riskipitoista. Jos kurssitaso nykyisestä esimerkiksi lähivuosina tuplautuisi, olisimme käytännön varmasti kuplassa. Mutta tämä tuplaantuminen voi myös tapahtua. Muistan hyvin teknokuplan ajoilta, miten katsoin pörssiruudulta kahdenkymmenen prosentin päivänousuja osakkeissa, joita minulla ei todellakaan ollut.
Joten on mielekästä edelleen sijoittaa osakkeisiin, mutta hyvin selektiivisesti ja tapahtumia seuraten. ”Osta ja unohda” on nykyisessä dynaamisessa maailmassa lähinnä laiskojen strategia. Kaikki yritykset pyrkivät tekemään vaikeissakin olosuhteissa kyllä voittoa, mutta olosuhteet ovat tällä vuosituhannella muuttuneet ja muuttuvat edelleen hirveätä haipakkaa. Jos on esimerkiksi ostanut ja unohtanut 40 prosentin globaaliin markkinaosuuteen aikoinaan pyrkinyttä suomalaista matkapuhelinjättiä teknokuplan aikoihin, on ainakin mielenterveyden kannalta toki parempi unohtaa siihen koskaan sijoittaneensakaan.
Eli minulla ei valitettavasti ole vastausta siihen olemmeko kuplassa. Itse pyrin tällä hetkellä sijoittamaan sellaisiin yhtiöihin, jotka ovat fundamentaalisesti edullisesti hinnoiteltuja, eivätkä ne mene ainakaan heti nurin, vaikka isojakin kauppasotia maailmalla käynnistyisi. Kauppasotarumpujen kumina Atlantin takana ja tälläkin puolella on itse asiassa sen verran pelottavaa, että joku määrä käteistä ei itse asiassa ole tässä tilanteessa ihan holtiton riski.
-Aki Pyysing
Kolumni on julkaistu myös uusimmassa Viisas Raha -lehdessä.
Keskustele mahdollisesta kuplasta Sijoitustiedon Markkina tänään -ketjussa.
