Suunnitelma, elämänfilosofia tai miksi sitä ikinä kukin haluaa kutsua, ohjaa elämämme suuntaa. Toisilla tietoisesti, useilla tiedostamattomasti. Se auttaa päivittäisissä valinnoissa ja tunnemme tyydytystä kun tiedämme eläneemme oikeaan suuntaan.
Minulla on vahvasti elämän prioriteetteja ohjaava suunnitelma, joka auttaa valitsemaan päivittäisessä työnteossa ja suuremmassa kuvassa niitä hankkeita, asioita, joihin valitsen aikaani käyttää.
Suunnitelma on yksinkertainen. Tarkoituksena on rakentaa bisneksiä, joista syntyy kassavirtaa, jolla hankitaan kassavirtaa tuottavia sijoituksia ja näiden tuotoilla taas voidaan hankkia muita, spekulatiivisempia sijoituksia.
Minun kohdallani tämä on tähän asti tarkoittanut sitä, että työstä saadaan palkkaa, jonka turvin eletään sitä normaalia elämää. Työtä tehdään bisnesten keksimiseksi, luomiseksi ja kasvattamiseksi. Osingot eivät ole elämiseen tarkoitettuja rahoja vaan ne ohjataan sijoittamiseen. Omassa taloudessa on siis kahdenlaista rahaa, elämiselle kuuluvaa rahaa ja sijoituksiin kuuluvaa rahaa. Ne eivät saa mennä koskaan sekaisin.
Minulle asunnot ja kiinteistöt ovat olleet luontainen kiinnostuksen kohde. Niissä on mahdollista toimia sisäpiirisijoittajana tavalla, joka ei olisi sallittua arvopaperimarkkinoilla toimittaessa. Kukaan ei kiellä hankkimasta tietoa ja käyttämästä sitä hyväkseen. Markkinoiden epätehokkuus luo mahdollisuuksia. Asunnot ovat tarjonneet lisäksi erittäin hyvän mahdollisuuden käyttää lainavipua apuna sekä rakentaa yhteishankkeita, joissa liittoutumalla toisten sijoittajien kanssa saadaan kaikki parempaa tuottoa, kuin kukaan yksinään.
Vuokratulot on tarkoitettu pääosin uudelleensijoitettaviksi. Pieni osa taloista on korvamerkitty tuottamaan kassavirtaa unelmien toteuttamiseen. Vuokratuloja sijoitetaan joko asuntoihin, osakkeisiin, arvometalleihin tai missä ikinä mielenkiintoisen tuntuisia mahdollisuuksia ilmeneekään. Saaduista tuotoista osa pudotetaan turvallisiin sijoituksiin, toiset spekulatiivisempiin ja osa menee vuosittain unelmien rahoittamiseen.
Viinilasin ääressä joku on joskus kysynyt, että mihin tämä oikein tähtää? Miksi niitä leluja ja unelmia ei makseta sieltä osingoista, jos bisnes kulkee kivasti? Miksi pitää tehdä niin vaikeasti ja pitkän kaavan mukaan?
Todella hyviä kysymyksiä ja olenkin miettinyt kovasti, miksi olen valinnut pitkän tien. En varmastikaan jaa kovin monen kanssa tätä rahanvirtojen filosofiaa, mutta minulle syyt tähän ovat täysin itsestään selviä.
1. Uteliaisuus ajaa eteenpäin. Minua kiinnostaa mikä kaikki voikaan olla mahdollista vielä. Yksinkertaisesti tykkään pelistä ja pelaan sitä pelaamisen ilosta, en niinkään tulostaulun takia. Toki tämän pelin menestys lasketaan helpolla ja yhteismitallisella tavalla, rahana.
2. Mitä vähemmän veroja joutuu maksamaan ennen kuin voi rahat uudelleen sijoittaa, sen paremmin on varaa tehdä sijoituksia. Yrityksen voittovarojen uudelleensijoittaminen sekä osinkojen ohjaaminen sijoitusyhtiöön mahdollistavat nopeammin pääsyn askel askeleelta suurempiin sijoituksiin.
3. Todella mielenkiintoinen peli alkaa oikeastaan vasta kun on melko merkittävällä tavalla rahaa ja varallisuutta. Silloin aukeaa pääsy todella kiehtovaan maailmaan.
4. Pelissä ei ole käytännön ylärajaa. Aina on mahdollista päästä uudelle tasolle, oppia uutta ja tehdä isompia asioita. Älyllinen haaste pitää virkeänä, eli saappaat tuntuvat jatkuvasti ihan vähän liian suurilta. Perusidea on suoraan Monopolipelistä. Ostetaan neljä vihreää taloa ja yritetään saada ne vaihdettua punaiseksi hotelliksi.
5. Haluan varmistaa, että kaikki munat eivät ole yhdessä korissa, eli jos yritystoiminnalle käy jotain ikävää, kuten niin monesti on jo käynyt, ei kaikki rahat ja tulonlähde katoa samalla kertaa. Tämä olisi varmasti ihan hyvä idea aivan palkkatyössäkin käyvälle, puhumattakaan yrittäjistä laajemmassa mittakaavassa.
6. Lelut ovat palkinto tavoitteiden saavuttamisesta. Ne ovat muistutus siitä, että olen elänyt omien itse itselleni asettamien suuntaviivojen mukaisesti. Jos ostan Porschen perus liiketoiminnan osingoilla, tiedän rikkoneeni omia arvojani vastaan, enkä nauti autosta lähellekään niin paljoa kuin jos tiedän ensin hankkineeni tuottavan omaisuuserän, joka maksaa minulle auton. Kun auto on vanha ja arvoltaan murto-osa alkuperäisestä hinnasta, sillä ei ole väliä, koska alkuperäinen raha on vielä tallessa ja jauhaa tuottoa vielä pitkään kun autosta aika jättää.
Kaikkein vaikein palikka tässä kaavassa on ensimmäinen eli hyvän bisneksen rakentaminen ja kasvattaminen. Loppu onkin melko helppoa. Bisnes on tämän koko sijoitusorganismin sydän, se pumppaa rahaa, joka on talouselämän veri, eteenpäin muihin elimiin, eli sijoituksiin. Jollain toisella se voi olla hyväpalkkainen ammatti.
Minulle bisneksen lopullinen tarkoitus on mahdollistaa sijoittaminen. Sijoittamisen tarkoitus on antaa älyllisiä haasteita ja lopulta rahoittaa kaikki elämän mahdottoman suuret ja kalliitkin unelmat.
Keskustele kolumnista keskustelufoorumillamme.
Sijoitustiedon kolumnisti Matias Savolainen on yrittäjä, sijoittaja ja USA Asunnot hallituksen puheenjohtaja.
