Goldman Sachs ennusti vuonna 2008, että öljyn hinta nousee 200 dollariin barrelilta. Sinne asti ei toistaiseksi ole päästy, vaikka se esimerkiksi itä- ja pohjoisnaapurillemme hyvin kelpaisi.
Tällä viikolla Morgan Stanley varoitti, että kolmenkympin haminoissa pyörivä öljyn hinta saattaa kyykähtää 20 dollariin. Royal Bank of Scotland nokitti alemmas, ja kertoi, että 16 dollaria on näköpiirissä. Standard Chartered piti tätä ylioptimistisena ja sen tutkimusraportin mukaan hinta voi romahtaa 10 dollariin. St1:n hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen sanoi aiheesta pistämättömästi, että eiköhän saman tien ennusteta hinnaksi nollaa.
Minä en valitettavasti tiedä mihin öljyn hinta menee. Eivätkä muuten tiedä nuo pankitkaan. Sen sijaan tiedän, miksi tällaisia ennustuksia julkaistaan. Lapa jäähän ja nimi lehteen on homman nimi. Öljyn, kullan ja pörssikurssien hintojen ennustajia on rapakon takana ja tällä puolella enemmän kuin NHL:ssä on pelipaikkoja. Jos ennustat, että minkä tahansa hinta nousee tai laskee ihan vähän, eivät CNN tai Bloomberg julkaise ennustuksesta mitään uutista.
Vain ääripään ennustukset pääsevät mediaan. Jos tällainen arvaus osuu kohdalleen, on kyseessä olevan meedion ovella jatkossa jonoa kyselemässä apua kultasijoituksista syöpähoitoihin ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi kyselijät antavat mielellään rahansa sellaisen tahon hoitoon, joka näkee tulevaisuuteen. Jos uskoisin jonkun näkevän varmasti tulevaisuuteen, minäkin antaisin. Tosin toistaiseksi en ole vakuuttunut kenenkään ylivertaisista ennustajan kyvyistä.
Toki joitain asioita voi ennustaa täydellä varmuudella. Jos pörssikurssit jatkavat laskuaan, julkisuuteen astuvat Erkki Sinkko ja Kim Lindström, jotka kertovat ostavansa lisää, kun kerran halvalla saa. Mistä rahat lisäostoihin tulevat on ollut minulle ja Jorma Vuoksenmaalle, jonka yllä olevan ennustuksen kolumniin varastin, ikuinen mysteeri. Koskaan kun kumpikaan ei ole myymässä mitään.
Tämä johdanto kannattaa pitää varoituksena mielessä, kun luette kolumnin loppuun. Minä nimittäin uskon osan Helsingin pörssin osakkeista nousevan ihan merkittävästi viimeistään silloin kun lumet sulavat. Tosin uskoin niiden nousevan tammikuun alussakin, ja tankkasinkin niitä joulukuun lopussa ihan kivasti. Nyt joko pidän niistä kiinni tai ostan lisää. Hinnanlasku on Erkin ja Kimin lisäksi minunkin mielestäni peruste ostolle eikä myynnille.
Näkemykseni pohjautuu hyvin yksinkertaiselle pohjalle. Mistään korkosijoituksista ei edelleenkään saa mitään tuottoa. Yritykset eivät uskalla investoida maahan, jonka ay-liike aikoo nostaa neljän vuoden taantumasta lakkoilemalla syksyllä. Niinpä ensi keväänä jaetaan ennätysosinkoja, kun yrityksillä ei ole rahalle käyttöä. Viiden ylittävät osinkotuottoprosentit alkavat olla jo jokaisen mökin mummonkin ymmärrettävissä ja hyvin houkuttelevia kun vertaa niitä alle yhden prosentin oleviin määräaikaistalletustarjouksiin. Jossain vaiheessa ennen kevään osingonjakoja kansa alkaa ostaa osakkeita välittämättä seitsemän vuoden syklin päättymisestä ja tuomiopäivän ennustajista.
Näistä osingoista tulee nousemaan melkoinen poru poliittisessa vasemmistossa. Ville Niinistö tulee tuomitsemaan jyrkästi sen, että omistajille jaetaan heidän omia rahojaan. Onhan se toki väärin, että kun yrityksellä ei ole rahalle järkeviä käyttökohteita, se jaetaan omistajille uudelleensijoitettavaksi tai kulutukseen.
Silti en aio ostaa mitään indeksitermiiniä tai –rahastoakaan. Käynnissä olevassa maailmanpoliittisessa myllerryksessä voivat tähän asti hyvinkin pärjänneet yritykset ottaa yllättävää iskua. Jos tällä hetkellä P/E:llä 20 treidaava yhtiö antaa tulosvaroituksen, voi se yhtäkkiä muuttua pienemmällä tuloksella P/E kympin yhtiöksi. Tämä tarkoittaa kurssin enemmän kuin puolittumista.
Niinpä pidän nykyisen salkkuni ja kenties ostan jotain omasta mielestäni solidia lisää ainakin jos hinnat vielä laskevat. Minulla on hyvin tilaa salkuissani vivuttaa vielä vähän enemmän. Jorma tuomitsisi tämän hengenvaaralliseksi average downiksi eli keskihinnan laskemiseksi. Mie nostelen keväällä osinkoja ja toivon kurssien joskus nousevan. Osingoilla hoitelee sijoituslainojen korot kevyesti ja vielä jää paljon yli.
Lisäksi odotettavissa on varmasti paljon turbulenssia. Osakemarkkinat ovat harvoin niin herkkiä liikkumaan suuntaan ja toiseen kuin ne ovat nyt. Hyvin todennäköisesti teen jotain pientä puolilyhyttä kauppaa iltapäivieni ratoksi. Kolme prosenttia päivässä on tuhat prosenttia vuodessa. Tällaiset liikut ovat tällä hetkellä arkipäivää.
Tosin laitan vielä varoituksen sanan positiivisuudestani mahdollisesti innostuville: näille markkinoille voi iskeä vielä oikea paniikkikin. Vielä ei varsinaista pakokauhua ole nähty kuin lähinnä Kiinassa, jossa se tosin on ihan aiheellistakin. Kun sijoittajasopulit alkavat vetää rahojaan pois markkinoilta, eivät siinä osinkotuottoprosentit paljon kiinnosta. Markkinat toipuvat sitten kun toipuvat.
Joka tapauksessa elämme sijoitusmarkkinoilla hyvin mielenkiintoisia aikoja. Minäkin olen alkuvuodesta ottanut osakkeissa paljon enemmän pataan kuin viime vuonna pokerista voitin. Parin sijoittajatuttuni kanssa olemme pyöritelleet päätämme, että tulipahan tällainenkin tammikuun alku nähtyä. Mutta positioissamme on vähintäänkin toivo jäljellä.
Öljyn hinnasta vielä muistutan, että useimmille suomalaisille yhtiöille öljyn hinnan lasku on positiivinen asia. Siinähän menee sinne kymppiin, jos on mennäkseen.
