Sisäpiiritiedon hyödyntäminen osakemarkkinoilla tarkoittaa sitä, että kun joku tietää jotakin listatusta yhtiöstä vielä julkaisematonta tietoa, hän operoi sen mukaisesti arvopaperimarkkinoilla. Tämä on lainvastaista, mutta hyvin suosittua. Huomattavaa on, että insider-tiedon käyttäminen kaupankäynnissä on kriminalisoitua varsinaisten yhtiön sisäpiiriläisten lisäksi kaikilta muiltakin.
Muistan kun yksi asiakkaistani soitti minulle 1990-luvun alkupuolella, että minun pitää ostaa huomenna hänelle Ensoa, koska se ilmoittaa ostavansa tehtaan parin päivän sisällä. Olin vähän epäluuloinen markkinareaktion suhteen, koska olimme vielä toipumassa lamasta ja markkina ei pääsääntöisesti suhtautunut suopeasti suomalaisten yhtiöiden ulkomaan seikkailuihin. Ilmoitin, että näillä eväillä en näe mitään järkeä ostaa osaketta. Hän palasi puolen tunnin päästä asiaan ja kertoi, että ei Enso mitään osta, vaan myy.
Seuraavana päivänä Enson kurssi nousi selvästi ilman mitään tiedotetta. Puolet muistakin asiakkaistani ilmoitti haluavansa Ensoa. Osa ei kertonut heti syytä, mutta minä sitten kerroin, että olet varmaan kuullut huhun Enson tehtaan myynnistä, ja nämä myönsivät. Selkeästi tieto oli karannut kaikkialle ainakin Helsingin, luultavasti koko Suomen sijoittajapiireihin.
Siitä seuraavana päivänä Enso sitten ilmoittikin yrityskaupastaan, ja kurssi nousi aavistuksen lisää. Varsinainen nousu oli kuitenkin tiedotetta edeltävänä päivänä. Selvää oli, että joku insider oli vuotanut tiedon kaverilleen, ja tämä oli sitten päättänyt jeesata paria kaveriaan ja nämä taas sitten muutamaa kaveria. Odotin poliisitutkintaa tai ainakin jotain kohua aiheesta. Tilasin tuohon aikaan Kauppalehteä Munkkiniemen Poste Restanteen, jotta saisin luettua sen kannesta kanteen ennen markkinoiden aukeamista. Kauppalehteen tai mihinkään muuhunkaan aviisiin ei tullut koskaan mitään juttua aiheesta.
Kolme vuosikymmentä Suomen osakemarkkinoita seurattuani olen nähnyt satoja vastaavia kurssireaktioita, joiden todennäköisin selitys on ollut sisäpiirikauppa. Jos osakkeen kurssi ennen osavuosikatsausta nousee, odotan tavallisesti analyytikkojen ennakoimaa parempaa tulosta. Tulos on jo vuotanut jollekin markkinaosapuolelle.
Sisäpiirikaupoista on tullut hyvin vähän tuomioita niiden oikeaan määrään verrattuna. Vain hönöimmät ovat jääneet kiinni. Jos ostaa yrityskaupan alla omiin ja vaimon nimiin toimitusjohtamansa yhtiön osakkeita, pitäisi toki antaa linnatuomio, mutta sen lisäksi pitäisi viedä oikeustoimikelpoisuus.
Vähänkään fiksummat käyttävät sisäpiirikauppoihinsa bulvaaneja, joilla ei ole yhtään mitään tekemistä kyseisen yhtiön kanssa. Toki bulvaanin kanssa on syytä olla hyvissä väleissä. Jos kumpikaan ei tunnusta mitään, on näytön hankkiminen haastavaa. Tosin Suomen oikeuslaitos ei tunnustusta tuomioon tarvitse.
Talousrikostutkijoiden määrän vähentäminen 540:stä 450:een on itkettänyt koko oppositiota ja tietysti poliiseja itseään. Tuottavat kuulemma 110.000 euroa per nenä ja maksavat vain 60.000 euroa, joten tämä on tyhmää. Hallitus tekee tämän kuulemma ihan vain siksi, että haluaa talousrikollisille helpompaa elämää. Tosin tähän tarkasteluun ryhtyvä kertoo samalla, että ei ymmärrä rajahyödystä yhtään mitään. Totta kai talousdekkarit tutkivat ensin ne jutut, joista on suurimmalla todennäköisyydellä palautusta tulossa. 451:s tutkija ei tuota likikään 60.000 euroa valtiolle tuloa.
Näppärä poika talousdekkarina voisi polttaa vuosittain melkoisen määrän sisäpiirikauppiaita tutkimalla kuka osti ja myi, kun kurssi reagoi epänormaalisti ilman mitään informaatiota. Epäillyt koppiin ja heikkohermoisemmat ainakin tunnustaisivat. Poliisin näytöt sisäpiirikauppojen kitkemisestä ovat kuitenkin varsin vaatimattomat. En muuten usko, että suoritustaso nollasta juuri heikkenisi, vaikka hallintarekisterilaki menisi läpi.
On muuten hyvin mahdollista, että jos osakastiedot oikeasti saataisiin internettiin eikä pelkästään Euroclearin päätteille, jäisi sisäpiirikauppiaita kiinni nykyistä enemmän. Ahkerat kansalaiset kaivelisivat työkavereidensa tietoja ja tekisivät ilmiantoja. Verottajan nettipalvelu ilmiantajille on osoittautunut hyvin suosituksi. Harva jaksaa vääntäytyä kuitenkaan kotoaan pois tekemään omaa tutkivaa journalismia.
Taloustoimittajat toki voisivat tehdä tätä ihan palkallisesti nykyisinkin. Mutta he vaikuttavat kelailevan lähinnä läpi poliitikkojen osakeomistuksia saadakseen otsikoita tyyliin: ”Ministeri Lärvätsalolla Sampoa 221 eurolla! Mitä tästä hyötyy Nalle?”
Talouslehdistö ei käytännön koskaan edes spekuloi sisäpiirikauppojen mahdollisuudella, vaikka markkinaliikut olisivat miten epäilyttäviä. Epäilen, että osakemarkkinoita ei oikeasti seuraa poliisin lisäksi juuri taloustoimituksetkaan. Siellä keskitytään copypasteamaan rivakasti pörssitiedotteita ja kääntämään ulkomaisia uutisia.
Suomen markkinoilla rehottava sisäpiirikauppa, johon kukaan ei koskaan puutu, oli yksi tärkeistä syistä, miksi hylkäsin aktiivitreidauksen ja siirryin pokeriammattilaiseksi. Pokeripöydässä jaetaan pitkällä juoksulla kaikille samat kortit, osakemarkkinoilla toiset tietävät enemmän kuin toiset. Ihmiset eivät yleensä koe sisäpiirikauppaa siinä määrin rikolliseksi kuin varastamisen, kun kaupat tehdään ”markkinoita” eikä yksittäistä ihmistä vastaan. Tämä nyt ei tosin kestä eettistä tarkastelua, kyllä siellä vastapuolellakin on ihan oikeita ihmisiä kauppaa käymässä. Kun kiinnijäämisriski itse tunnustamatta tai lörpöttelemättä on alhainen, houkutus insider-tiedon hyödyntämiseen on suuri. Tässä suhteessa epärehelliset ihmiset eivät ole mitenkään niukka luonnonvara.
Valitettavasti minulla ei ole ratkaisua, miten sisäpiirikaupoista päästäisiin eroon. Suhtaudun erittäin epäluuloisesti siihen, että poliisin lisämäärärahoilla tämä suttaantuisi. Mutta kehotan tarkastelemaan pörssikursseja siltä pohjalta, että kaikilla markkinaosapuolilla ei ole puhtaat jauhot pussissa. Selittämätön kurssinousu voi selittyä hyvinkin pian positiivisella tulosvaroituksella.
Pörssiyhtiö Liinoksen entiselle toimitusjohtajalle ehdollista vankeutta Yle 27.8.2008
