Minulla on ollut Nordean ja edeltäjiensä osakkeita useissa eri sykleissä. Tällä hetkellä salkussa ei ole yhtään, myin viimeiset alkuvuodesta.
Olen ollut Nordean (alun perin Kansallis-Osake-Pankin) asiakas jo pitkään. PK-yritykselle Nordea on nykyisin aika raskas paikka operoida. Laskuja ei saa ilman raskaan ja kalliin pankkiohjelmiston hankintaa suoraveloitukseen eikä tililtä pysty siirtämään yli puolta miljoonaa markkaa eli noin 80.000 euroa pankissa käymättä. Kovat palvelumaksut taas menevät tililtä kyllä sujuvasti.
Ellei minulla olisi ollut erinomaisen hyvin toimivaa yli 20 vuoden suhdetta yhteen pankinjohtajaan, olisin nostanut kytkintä jo useaan otteeseen. Tosin olen laiska säätämään, mutta etsin kyllä vihreämpää aitaa ruohon takaa, kun luottomieheni siirtyy vaihtoaitioon.
Se, että pankki laskuttaa asiakkaitaan raskaalla kädellä ja pyrkii ohjaamaan entistä maksullisempien palvelujen käyttöön ei tietysti ole sijoittajan kannalta huono asia. Onko pitkällä aikavälillä hyväksi suututtaa hyvin maksavia asiakkaita, jää nähtäväksi. Mutta toistaiseksi Nordean strategia on tuottanut parempaa tulosta kuin olisin odottanut.
Ykköskvartaali toi osakekohtaista tulosta 0,27 euroa. Kurssi päättyi perjantaina 11,46. Osinkoa jaettiin tänä keväänä 0,62 euroa. Osakekohtaista omaa pääomaa Nordealla on 7,07 euroa. P/E 2015 12 paikkeilla ja osinkotuotto ensi keväänä 6,5 prosenttia 75 sentin osingolla ovat haarukassa. Tämä ei tee osaketta ainakaan kalliisti hinnoitelluksi.
Huomattavaa tosin on, että nollakoron olosuhteissa korkokatteen puolustaminen on haastavaa. Nordealla se on pysynyt vielä 1,03 prosentissa, kun se vuosi sitten oli 1,08. Ilmassa on pientä luottokysynnän virettä, mutta myös kiristyvää pankkikilpailua. Korkokatteen kasvattaminen loppuvuodesta on epätodennäköistä, hyvä jos pystyvät nykyisen tason pitämään.
Luottotappiot ja järjestämättömät luotot Nordealla ovat suorastaan naurettavan alhaisella tasolla. Riskiä ei ole tosiaankaan luotonannossa hirveästi otettu, kun yli 300 miljardin luotoista saadaan lama-aikana vain 122 miljoonan euron luottotappiot kvartaalissa.
Tuottojen kasvu on Nordealle tullut varallisuudenhoidosta. Tämä on sinänsä luontevaa, kun omaisuusarvot ovat kiihdyttäneet koilliseen jo useamman vuoden ajan. Tämä puu ei kyllä tässäkään syklissä kasva taivaaseen asti.
Tuloksen kasvuun on auttanut kova kulukuri. Pystytäänkö vielä leikkaamaan lisää, kuten Nordea sijoittajille lupaa, jää nähtäväksi. Joku konttori, mistä saa vielä käteistä rahaa, on kai Nordeankin pidettävä. Onneksi asun Helsingin keskustassa, mistä sellainen vielä löytyy.
Osake on hinnoiteltu edulliseksi, koska muutkin sijoittajat näkevät Nordealla hyvin vähän mahdollisuuksia kasvuun. Asiakkaista ja henkilöstöstä on vaikea puristaa lisää tulosta irti. Tosin esimerkiksi minä en uskonut näin hyvään tulokseen Q1, ja Björn Wahlroosin kyvyt puristaa tulosta kivestä irti ovat kiistattomat.
Jos minulla olisi Nordeaa, pitäisin siitä tiukasti kiinni. Minä en näe kasvavan tulostrendin jatkuvan ikuisesti, mutta ehkä Nalle vetää jonkun kanin hatustaan loppuvuodesta.
Eikä tällä hinnalla tarvitse tuloksen kasvaakaan perustellakseen osakekurssia. Kunhan Nordea kykenee puolustamaan nykyistä tulosta, on kaikki mitä tarvitaan. Kyllä tällaista osaketta kelpaa mieluummin pitää salkussaan kuin makuuttaa rahoja nollakorkosijoituksissa. Varsinkin kun yrityksen ylimmällä johdolla on kiistattomat näytöt osaamisestaan.
Minä pidän toistaiseksi pankkisijoitukseni Ålandsbankenissa, mutta tilanne voi pörssikurssien kehityksen myötä muuttua nopeastikin. Aktiivisen sijoittajan salkussa on aina kaikki kaupan, jos hinnoista sovitaan.
P.S. Tämä kirjoitus oli tilaustyö. Kummipoikani 16 vuotta pyysi nimittäin kirjoittamaan Nordeasta kolumnin. Kristillinen kasvatukseni ei ole vielä johtanut aivan täysin toivomaani lopputulokseen (minimitavoite agnostisismi), mutta sijoituksiani on poika kuulemma vähän peesaillut.
