Odotin paljon Holkerin vuonna 1987 aloittaneelta sinipunahallitukselta. Arvelin aseveliakselin lopettavan rahan dumppaamisen maaseudulle ja verotuksen kevenevän. Maatalouteen poltettiin rahaa kuitenkin vanhaan malliin, etteivät Varsinais-Suomen kolmekymmentä kokoomuslaista maanviljelijää vain äänestäisi seuraavissa vaaleissa keskustaa. Verotus keveni lähinnä kotiin jaetun lehtisen otsikossa. Hallitusta rakennemuutoksesta tuli hallitsematon syöksykierre. Isopää-Eki tuskin Suomen Pankin saunaillassa ylpeilee suorituksistaan Holkerin hallituksen valtiovarainministerinä. Talousasioihin harvinaisen hyvin perehtyneenä demarina Eki ymmärsi lähteä valtiovarainministerin pallilta EY-suurlähettilääksi ja jätti uppoavan laivan Matti Louekoskelle, joka porasi lisää reikiä pohjaan. Vastuusta pakeneminen Brysseliin tunnettiin siis jo ennen Jyrki Kataisen aikaa. Demarit sitten hylkäsivät jo upoksissa olevan hylyn eli Suomen talouden Esko Ahon oikeistohallitukselle.
Tämän jälkeen en ole paljon mitään hallituksilta odottanut. Odotukseni ovat pääosin täyttyneet. Näköjään sinipuna ei pysty leikkaamaan maataloudesta, oikeistohallitus poistamaan ay-liikkeen veroetuja tai edes punamulta leikkaamaan yritystukia.
Sipilän hallituksen suhteen odotukseni olivat lähes yhtä korkealla kuin ne 1987 Holkerin hallituksen suhteen olivat. Oikeistohallituksen ja keskustan johdossa oikea menestynyt markkinataloushenkinen yrittäjä oli jotain aivan uutta. Uskoin Sipilän sanomaan siitä, että hänen projektinaan on saattaa Suomen talous nousuun. Tosin vähän olin huolissaan lestadiolaisuudestaan. Olen nimittäin ennakkoluuloinen kaikkia uskovaisia kohtaan. Jos uskoo satuolentoihin, voiko olla oikeasti kovin fiksu? Havaintojeni mukaan itse asiassa voi. Tunnen siis joitakin uskovaisia, jotka ovat muuten täysipäisiä. Korkeakaan älykkyys ei näköjään aina riitä hylkäämään sylivauvasta asti tuputettua hölynpölyä.
En ollut yksin odotuksissani. Kuuntelin mm. nuoren investointipankkiirin esitelmää siitä, miten meillä on nyt hallitus, joka voi vaikka luopua rahapelimonopolista ja tehdä siitä Suomelle vientituotteen. Mie kehotin kaveria ottamaan hetken happea ja keskittymään toivomaan Sipilältä esimerkiksi verotuksen ja työllistämisen varovaista yksinkertaistamista. Ei nyt sentään kuuta taivaalta kannata ihan toivoa. Tosin järjellinen verouudistuskin taitaa meiltä jäädä saamatta.
Hallitus tosin aloitti ärhäkkäästi ja vapautti kauppojen aukioloajat. Edes uudistuksen jyrkästi etukäteen tuominnut PAM:n Ann Selin ei hiljan televisiossa pystynyt haukkumaan uudistuksen vaikutuksia kokonaan, kun kaupan alan työllisyys on lisääntynyt. Ei nyt Selin sentään myöntänyt, että ihan hyvinhän tämä meni. Ennen lainmuutosta Selin nimittäin manasi aukioloaikojen vapautuksen ilmestyskirjan pedoksi sekä kauppiaille että työntekijöille. Nyt ainakin 94 prosenttia kaupan alan työntekijöistä työllistävät kauppiaat ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Luultavasti lisätunteja saaneet työntekijät ovat myös ihan sinut tapahtuneen kanssa.
Hyvän alun jälkeen Sipilä ajoi ilmeisesti kokemattomuuttaan kiky-sopimuksellaan hallituksensa ay-liikkeen panttivangiksi ja tämän hallituksen rakenteelliset uudistukset on sitten tehty. Kaikenlaista temppuilua ja näpertelyä on toki vielä jäljellä.
Hallitus on siirtynyt perinteiseen kepulaiseen ”omille intressiryhmille etuja”–politiikkaan. Minä en olisi uskonut olevani SDP:n kansanedustajan Timo Harakan kanssa koskaan yhtä mieltä mistään verouudistuksesta. Harakalle valtion näkyvä käsi on se, jonka pitää ohjata ihmisen kulkua mahdollisimman huolella kehdosta hautaan. Mie taas edustan paljon parjattuja markkinaliberaaleja, jotka ovat sitä mieltä, että voisi sitä ihan itsekin saada menemisistään päättää. Mutta nyt joudun tunnustamaan, että olen Harakan kanssa hyvin paljon samaa mieltä sekä perintöveron keventämisestä että yrittäjävähennyksestä. Ne ovat lähinnä kannattajille suunnattuja lahjoja, jotka eivät taloutta juuri eteenpäin potki. Jos samalla rahalla leikattaisiin työnantajien sivukuluja, minä kyllä kannattaisin. Harakka luonnollisesti vastustaisi, kuten kunnon demarin kuuluukin.
Sinänsä perintöveron alentaminen pitäisi sopia minulle ihan hyvin. Olen tulevaisuudessa luultavasti sekä saamassa että jättämässä perintöä. Mutta hallituksen lässytys siitä, että perintöverotuksen keventämisellä edistetään yritystoiminnan jatkamista samassa perheessä, on lähinnä lässytystä. Jos jotain voidaan verottaa ilman kovin suuria haitallisia sivuvaikutuksia talouteen, niin se on juuri perintöjä.
Minun tosin kannattaisi ajaa runsaita ennakkoperintöjä kaikille 18-vuotiaille. Olen nimittäin nähnyt aika monen juuri täysi-ikäistyneen menevän iloisesti sekaisin päästyään käsiksi nuorella iällä isoihin rahoihin. Onpa heitä hakeutunut rulettipöytien lisäksi pokeripöytiinkin. Raha-automaattiyhdistys ja minä kiitämme. Minun lapseni eivät sen sijaan luultavasti kiitä näkemystäni, jonka mukaan rahansa olisi lasten hyvä itse tienata, että oppisivat terveen suuntautumisen rahaan ja kantamaan vastuuta omista päätöksistään.
Yleensä en juuri verotuksen keventämistä vastusta. Yrittäjävähennys tosin on esimerkki siitä, miten sen voi tehdä mahdollisimman huonosti. Perustettiin sitten uusi pistevähennys entisestäänkin sotkuisen yritysverotukseen. Mutta pakkohan kokoomuksen oli antaa apteekkareille vähän lahjaa, koska Leevi ajaa vielä hallituksen purkamaan apteekkisäännöstelynkin. Täälläpäin herätti muuten aika paljon myötähäpeää, miten nimellisesti markkinatalousmyönteisen hallituksen jotkut edustajat perustelivat apteekkikartellin säilyttämisen puolesta.
Arvioisin jo tässä vaiheessa, että Sipilän hallitus jää historiaan varmasti parempana suorittajana kuin Holkerin tai Kataisen hallitukset. Mutta siinä ei tarvitse sitten kovin korkean riman yli hypätä. Alkaa näyttää siltä, että minun odotuksilleni Sipilän hallituksesta käy kuin Pietarille, kun Jeesusta seurasi. Pietari nimittäin ristiinnaulittiin pää alaspäin.
