Olin kaksi viikkoa sitten Olympic Casinon 23-vuotissyntymäpäivillä Tallinnassa. Bileet olivat paljon paremmat kuin monopolikasinon tapahtumat Suomenlahden pohjoispuolella. Kasinon pääomistajan Armin Karun kerrottiin jääneen jumiin lentokentälle Riikaan, mutta taikuri taikoi hänet kuitenkin paikalle. Ainakin mie alun perin ostin tarinan suorasta videolähetyksestä Olympic Casino Riikasta, luultavasti melkein kaikki muutkin. Suomen kasinon pikkujouluissa esimerkiksi odotan Ismon tulevan joulupukkina jossain vaiheessa paikalle, ja niin se aina on tullutkin.
Koska yhtiö on pörssinoteerattu, päätin hyvistä pirskeistä vaikuttuneena kurkata vähän arvostustaan. Käyn nimittäin säännöllisesti Tallinnassa pelaamassa pokeria, joten olisihan siinä viihdettä kerrakseen jatkossa generoida reikkiä omalle kasinolleen. Tosin näinä aikoina gamingyhtiöt ovat konservatiivisen sijoittajan makuun aika raikkaasti hinnoiteltuja. Alustavat tutkimukseni yllättivät minut kovasti. Kasino-osakkeen P/E vaikutti heiluvan kympissä ja osinkotuotto 8,5%:ssa.
Tässä oli kasassa hyvät eväät ostosreissulle Etelä-Helsinkiin. Pääomistaja vaikuttaa täysipäiseltä, tunnen kasinon henkilökuntaa, joka on antanut ammattimaisen vaikutelman ja osake on fundamentaalisijoittajan silmään edullisesti hinnoiteltu. Toimialastakin on muutakin kuin kutitustuntumaa.
Ihmettelin kuitenkin, miksei Olympic Entertainment Group AS ilmoita mitään tulevaisuuden näkymiä. Ymmärrän, että ennustaminen on vaikeaa, siis erityisesti tulevaisuuden ja pelialallakin on omat suhdanteensa. Mutta ei mitään johdon arviota loppuvuoden tuloksesta on vähän poikkeuksellista. Päätin kysyä asiaa toimitusjohtajalta. Vajaat kaksi viikkoa olen odotellut vastausta ja kerran huudellut peräänkin. Tällä hetkellä olen tyytyväinen, että täytän ensi vuonna viisikymmentä enkä kaksikymmentä. Kaksikymppisenä olisin nimittäin ostanut OEG1T.TL:ää ensimmäisten tietojen pohjalta ja nyt mököttelisin. Porojen posteihin ei tallinnalaisen pörssiyhtiön toimitusjohtaja katso tarpeelliseksi vastata.
Olen vuosikymmenten varrella ollut osakkaana monissa yhtiöissä, joissa minua ei ole sinne todellakaan kaikki kaivanneet. Paikallispuhelinyhtiöiden toimitusjohtajat olisivat mieluummin leikkineet osakkaiden rahoilla kaikessa rauhassa ilman, että kukaan rääväsuinen karjalaispoika tulee yhtiökokouksiin mukisemaan kavalluksistaan. Epäilen vähän, että Technopoliskin optimoisi eläkevakuutusyhtiöiden toimihenkilöiden hyvinvointia mieluummin minun analysoimatta aiheesta. Olympicille kerroin tarjoavani näkyvyyttä suomalaisille sijoittajille ihan ilmaiseksi. Kerroin tykkääväni yhtiöstä ja osakkeenkin vaikuttavan edulliselta.
Koska en saanut mitään vastausta kyselyyni päättelen, että Olympic Group ei ulkomaalaisia sijoittajia kaipaa. Jos yhtiö on välinpitämätön sijoittajajulkisuudesta ja ulkomailla, mie en jaksa askarrella. Reippaammat ja nuoremmat saavat halutessaan juosta Olympic Entertainmentin hyvän osinkotuoton perässä.
Kerron kuitenkin vähän taustaa kasinobisneksestä, koska minua nuorempia ja reippaampia löytyy maailmasta joka päivä entistä enemmän. Viime vuoden tulos on tällä alalla tavallista parempi ennuste seuraavan vuoden tuloksesta, ellei ole mitään lainsäädäntömuutoksia. Toki pienempien kasinoiden tulos saattaa riippua hyvin paljon paikallisen gangsterin tai rakennusyrittäjän taloudellisesta hyvinvoinnista. Mutta kun on kymmeniä hooleja ympäri Eurooppaa, on bisnes aika leppoisaa. Jos yksittäinen laitos ei kannata, voi sen aina laittaa kiinni. Olympickin on tänä vuonna laittanut lapun luukulle Puolassa ja Valko-Venäjältä, silti yhtiö näyttää kivaa plussatulosta.
Mie oon kuitenkin hakannut päätäni varsin pitkään seinään Technopoliksessa, jossa hallitus ei ymmärrä sijoittajien ajatusmaailmaa vähäisimmässäkään määrin. En kaipaa yhtään uutta projektia, jossa joudun tavoittelemaan yrityskulttuurin muutosta. Jos yhtiön toimitusjohtaja ei jaksa kuitata lauseellakaan saadakseen ilmaista näkyvyyttä toimintamaan näkökulmasta varakkaamman maan sijoittajapiireissä, jossain on jotain mätää. Onko kyse halun, ymmärryksen vai oman arviointikykyni puutteesta, en jaksa kovin pitkään pohtia. Kuten RTK:n kurssini johtaja sanoi, kyllä te tiedätte mikä on kiellettyä. Ja sijoittajavihamielisen yhtiön ostaminen ulkomailta on juuri sellaista, mitä Seppo Saario, Vesa Puttonen ja mahdollisesti jopa Kim Lindströmkin paheksuisi, vaikka osingonjakopolitiikastaan ehkä tykkäisikin.
Minä en tosin mitenkään paheksu, jos joku näillä eväillä Olympicia ostaa. Minunkin tarkoitukseni oli viime viikolla ostaa osakkeita ja kirjoittaa sitten tänään ensimmäinen suomenkielinen analyysi Olympic Entertainment Group AS:stä ostosuosituksella varustettuna. Jatkan kuitenkin Technopoliksen yhtiökokouksissa mukisemista ja annan Olympicin toimia omalla tavallaan ihan rauhassa.
P.S. Tämän kolumnin perimmäisin tarkoitus on kertoa suomalaisille julkisille yhtiöille, miten sijoittajasuhteita ei todellakaan kuulu hoitaa.
