Kolumni: Kylvä, kypsytä ja korjaa

Sijoittajan elämässä on vuoroin aika mennä kyykkyyn ja kylvää, on aika odottaa tuottojen kypsymistä, on aika korjata satoa ja on aika olla kärsivällinen uuden tilaisuuden löytämiseksi. Tämä elon kierto on toistunut useaan otteeseen elämässäni. On ollut aikoja, jolloin on omasta mielestä ollut aivan liian vähän rahaa ja on ollut hetkiä, jolloin ei tiedä mihin varat kannattaisi sijoittaa. 

Kylväminen on nöyrtymisen aikaa, jolloin kulutusta ja elämisen kustannuksia on mietittävä vakavasti. On kenties luovuttava saavutetuista mukavuuksista ja oltava valmiita tinkimään nykyhetkestä tulevan odotetun kasvun ja tuottojen uskossa. Omassa elämässäni on ollut kaksi sellaista muita selkeästi suurempaa ponnistusta, jotka ovat koskettaneet koko perhettä ja asettaneet pohtimaan valintojen tärkeysjärjestystä ja mahdollisia vaikutuksia. 

Ensimmäinen kerta oli vuosituhannen ensimetreillä päätettyämme todenteolla antaa kaikkemme asuntosijoittamiselle ja sen ympärille rakennettaville liiketoimille. Myimme oman kodin, sijoitimme kaikki omat, lainatut ja pankilta lainatut rahat pieniin kerrostaloasuntoihin. Silloin oli vielä sen verran nuori ja omasta mielestä oli vain voitettavaa, jotta oli valmis nojaamaan melko kevyin perustein kohti tuntematonta. Elämää ohjaavana ajatuksena oli ostaa kassavirtaa tuottavia sijoituksia ja hankkia mahdollisimman paljon lainaa. Mielikuva oli, että eihän se ole mies eikä mikään, jolla ei ole vähintään miljoonan pankkilainoja. Tuolloin miljoona oli vielä jollain tavalla merkittävä raha, toisin kuin nyky maailmassa, jossa keskuspankit painavat rahaa tyhjästä ja tukiostavat  arvopapereita tavalla, jota olisi pidetty vielä hetki sitten markkinamanipulaationa ja rikollisena toimintana. 

Vuosia heräsin aamuin miettimään, miten saisin hankittua sen seuraavan asunnon. Kuka lainaisi seuraavan satatuhatta. Asuntosijoittaminen oli arjen keskiössä. Rakensimme asuntosijoituspalveluita, evankelisoimme asuntosijoittamisen ihanuutta, ostotoimeksiannolla hankittiin sopivalta vaikuttavia sijoitusasuntoja asiakkaille, vuokrattiin niitä ja viitoitettiin polkuja vaurastumisen suunnitelmiin. Kuukausittain asiakkaan lukuun ostettiin useita kymmeniä asuntoja. Aina silloin tällöin saatiin itsellekin ostettua jokunen asunto lisää. Kaikki liikenevä bisneksestä saatu raha sijoitettiin asuntoihin ja pankista puhuttiin omien rahojen jatkeeksi lisää lainaa. Elimme ja hengitimme asuntosijoittamista sen eri muodoissa ammusta. Se mahdollisti sormen pitämisen nousevan trendin pulssilla ja muutoksen näkemisen läheltä katsottuna. 

Elettiin investointien ja kasvun aikaa. Vuokratuotot olivat mukavia, korot melko alhaalla ja asuntojen hinnat nousivat mukavasti. Paperilla vaurastuminen näytti todelliselta vaikka arjen käytettävissä varoissa siitä ei ollut aavistustakaan. Ruokaa metsästettiin tarjouksista ja mieli oli jollain tavalla lukkiutunut asentoon, jossa piti elää säästeliäästi. Tätä kesti lähes puoli vuosikymmentä. Paikoin tuli välähdyksiä, jolloin valoa pääsi mielen suljettuihin nurkkiin ja arjen elämään pullahti hieman enemmän käytettävää rahaa, jota ei sijoitettu suoraan. Autot ja asunto vaihtuivat kalliimpaan, perhe kasvoi. Tuli finanssikriisi. Korot nousivat ja bisnes sakkasi. Samaan aikaan muutamat menestyksenhuumaiset sijoitukset osoittautuivat suoranaisiksi katastrofeiksi ja rahaa lensi joka henkäyksellä ikkunasta ja ovista ulospäin. Rulla pyöri hetken aivan väärään suuntaan.

Tuli jälleen aika pysähtyä, nöyrtyä ja aloittaa ponnistus kyyristymällä. Oli tullut kevät ja kylvön aika. Tällä kertaan se järjettömän suurelta tuntunut mahdollisuus ei löytynytkään enää omalta takapihalta, vaan oli aika lentää toiselle mantereelle. On vaikea kuvailla sitä hetkeä kun katsoo suurta mahdollisuutta suoraan silmiin. Syvällä sisimmässään ymmärtää, että tästä on otettava kiinni ja jos tämä sutturoidaan, voi ketutukseen vaikka kuolla. Ensin kaavitaan kaikki helposti irtoava raha ja sijoitetaan parhaan arvauksen mukaisesti. Kuristetaan kulut mahdollisimman pieniksi, vaihdetaan paremmat seppälät halvempiin ja makkara tarjoustuotteeseen, myydään kaikki mitä järkevästi kaupaksi saadaan. Tehdään töitä valkohekuisessa hurmoksessa.

Asunnot ovat kuin kylväisi omenapuun siemeniä puutarhaan. Kestää vuosia ennen kuin ne minun sijoitustyylilläni kantavat hedelmää. Jos hyvin käy, siemenet alkavat itää ja taimi nousee pintaan, ajan saatossa nuoresta puutarhasta tulee pienen pieni sato. Aivan kuin kuiskaava lupaus siitä, että vielä kannattaa jaksaa odottaa. Palkinto on tulossa, nyt ei pidä luovuttaa. Hellän huolenpidon, pitkäjänteisyyden ja hyvän tuurin myötä hedelmätarha voi kantaa kypsään ikään tultuaan  runsasta satoa, josta koko perhe voi nauttia vuosia.

Yhtä lailla kuin kyyristyminen uuteen koitokseen koettelee mieltä, toisinaan tulee vastaan aikoja, jolloin sopivia sijoituskohteita on vaikea nähdä. Hämmennys on päällimmäinen tunne. Sopivalta tuntuvia riittävän hyvän riskituottosuhteen kohteita ei tunnu löytyvän. Nämä ovat niitä aikoja kun pitää joko kaivaa entistä kovempaa tai vaihtoehtoisesti odottaa vain hyvin kärsivällisesti. Uusi mahdollisuus aukeaa aivan varmasti jälleen jossain kohden ja silloin on parempi olla riittävästi pääomia sen hyödyntämiseksi.

Olen havainnut erityisen hyödylliseksi katsella välillä mennyttä aikaa ja etsiä erilaisia aikakausia omasta elämästä. Pyrkiä ymmärtämään syklisyys ja miettiä mitä haasteet ja onnistumisen ovat opettaneet ja mitä niistä voisi vielä oppia. Suurimpia oivalluksia on ollut ymmärtää, että on aika kylvää, on aika odottaa tuottojen kypsymistä, on aika korjata satoa ja on aika olla kärsivällinen uuden tilaisuuden löytämiseksi.

Keskustele kolumnista keskustelufoorumillamme.

Sijoitustiedon kolumnisti Matias Savolainen on yrittäjä, sijoittaja ja USA Asunnot hallituksen puheenjohtaja.