Findan yhtiökokouksen suurin jännitys meni ääniluetteloa vahvistettaessa. Yhtiökokouksessa oli paikalla 61,9 prosenttia äänistä ja Aurejärven veljeksillä näistä yli puolet. Lisäksi veljesten vieressä eturivissä istui vielä reippaasti Samia ja Tommia tukevia ääniä ja pari riviä taaempana (missä miekin istuin) vielä vähän lisää. Tämän vuosisadan ehkä suurin vihamielinen yrityskaappaus Suomessa oli päätymässä onnelliseen loppuun. ”Vihamielinen” tarkoittaa, että vallanvaihto tapahtuu vastoin toimivan johdon tahtoa.
Tämän jälkeen jäin jännäämään, että eivät kai veljekset myönnä vastuuvapautta vanhalle hallitukselle ja ketä he nostavat uuteen hallitukseen. Ensin oli kuitenkin kuunneltava Jarmo Leinon concession speech eli toimitusjohtajan katsaus. Tämä olikin mielenkiintoinen kertauskurssi Findan historiaan. Olin osakkeenomistajana seurannut kyllä tapahtumia matkan varrella, mutta aikajanalle siististi aseteltuna muisti virkistyi kummasti.
Ensimmäisen kerran joku virallinen taho muuten myönsi ääneen, että 2004-5 paikkeilla DNA oli kaatumisen partaalla. Muistan hyvin, kuinka tuohon aikaan pelkäsimme, että puhelinosakesijoituksemme päätyvät vielä arvottomiksi. Selvisi sekin, että kaiken hyvän Findalle ja DNA:lle oli neuvotellut Jarmo Leinon mukaan Jarmo Leino. Turhasta suomalaisesta vaatimattomuudesta ei Jarmoa voinut syyttää millään.
Kuulin esityksestä analyysin, jonka mukaan kyseessä oli narsistisin toimitusjohtajan katsaus, minkä erittäin kokenut yhtiökokouksissa kävijä oli koskaan kuullut. ”Mikseivät nämä Kekkoset ymmärrä koskaan väistyä ajoissa”, oli toinen kommentti. Joka tapauksessa katsauksensa lopuksi Leino heitti pyyhkeen kehään, ja ilmoitti eroavansa tehtävistään kuun lopussa eli seuraavana päivänä. Äänet oli selkeästi laskettu jo ennen kokousta.
Tämän jälkeen yksimielisesti vahvistettiin tilinpäätös ja hyväksyttiin hallituksen viiden euron osinkoesitys. Jarmon hallitus oli kuulemma ollut alun perin esittämässä kahta euroa, mutta tajutessaan olevansa ottamassa tulevassa yhtiökokouksessa pataan taipunut viiteen. Yhtiökokouksessahan ei voi päättää hallituksen esitystä suuremmasta osingosta, pienemmästä kylläkin. Tästä annan positiivista palautetta vanhalle hallitukselle, sillä muuten olisi tullut ylimääräisestä yhtiökokouksesta turhia kuluja yhtiölle.
Holding Oy Luurin edustaja esitti vastuuvapauden myöntämistä, koska ”esitetyt luvut kertovat hallituksen suoriutuneen erinomaisesti tehtävästään”. Mie katselin veljesten niskoja, tuleeko vastaesitystä. Sami nousi pystyyn, ja 500-henkinen kokousyleisö kohahti, kun Sami ilmoitti vastustavansa vastuuvapauden myöntämistä. Jos yhtiön tilikausi on mennyt hyvin, se ei muuten automaattisesti tarkoita, että mitään väärinkäytöksiä ei olisi ollut.
Äänestys kesti odotetusti pitkään. Aluksi joku pelkäsi, että josko joku toinen poistaa yleisön joukossa kiertäneistä äänestyskoreista lappuja. Tyyliin reippaan tunnin päästä tulos oli selvä. Aurejärveläiset ottivat selkävoiton 5,6 miljoonalla äänellä 4,1 miljoonaa ääntä vastaan. Tosin noin 90 prosenttia paikallaolijoista oli äänestänyt vastuuvapauden myöntämisen puolesta. Meillä oli siis selkeä miesalivoima, joten jäin odottelemaan tuleeko mitään mellakoita.
Tilaisuus ei kuitenkaan yltynyt väkivaltaiseksi kuten osa USA:n presidentinvaalikampanjan aikaisista tilaisuuksista. Sen sijaan käytettiin joitakin samanlaisia hilpeyttä herättäneitä puheenvuoroja. Parhaan palkinnon antaisin sille osakkaalle, joka kertoi ”Helsingissä myytävän parhaillaan DNA:n myyntioptioita, koska sen kurssi huomenna laskee”. Mainittakoon, että olen aikoinani myynyt paljonkin myyntioptioita - kun olen odottanut pörssikurssin nousevan tai pysyvän paikallaan. Jos olen odottanut kurssilaskua, olen myynyt osto-optioita. Seuraavana päivänä DNA:n kurssi sitten nousi vähän.
Hallituksen jäseniksi Tommi Aurejärvi esitti veljensä lisäksi Aurejärvi Varainhoidon toimitusjohtajaa Niko Palosta, saman konsernin sijoitusanalyytikkoa Riikka Karppista, yksityissijoittaja Timo Rautasta (Lakiasiaintoimisto Asiakasturva Oy) ja asianajotoimisto Aurejärven entistä osakasta Justus Könkkölää, joka vaikuttaa nykyisin asianajotoimisto Socrateksessa. Jeremiaan kirjaa mukaillen vihollinen oli saapunut kaupunkiin ja yksikään (vanhan hallituksen jäsen) ei ollut säästymässä tuholta.
Luurin Asmala teki vastaesityksen, jossa esitti hallitukseen Tomi Aurejärveä (korjattiin myöhemmin Tommiksi), Justus Könkkölää, Timo Rautasta ja ulkopuolisina asianajajia Jarkko Ruoholaa ja ex-kansanedustaja Sampsa Katajaa. Lista oli mitä ilmeisimmin revitty kasaan melko hätäisesti. Lisäksi sen puolesta pidettiin tilatun oloinen puheenvuoro, jossa pyydettiin voittajia olemaan armollisia voitetuita kohtaan ja ottamaan hallitukseen muutakin kuin omaa väkeään.
Olen ollut mukana yrittämässä saada entisten puhelinyhtiöiden hallituksiin yhtä pörssiyhtiöiden hallituskokemusta omaavaa sijoittajien edustajaa Findan lisäksi myös PHP:hen ja KPY:hyn. Sijoittajat ovat tyypillisesti edustaneet 20-30 prosenttia osakkeista, joten normaalissa yhtiössä tämä olisi taputeltu rivakasti. Aina on lupailtu ja aina on tullut lopulta kättä naamaan yhdelle edustajalle. Tästä muuten vedän johtopäätöksen, että Findan kammioista saattaa löytyä kaikenlaisia luurankoja. Yksi hallituksen jäsen kun ei pystyisi tekemään laillisesti toimivassa yhtiössä kunnolla edes kiusaa. Ja tarkoituksemme ei todellakaan ollut kiusan teko omistamallemme yhtiölle, vaan omistaja-arvon kasvattaminen kaikille osakkaille. Joten oli melkoisen tekopyhää ojentaa sovinnon kättä sen jälkeen, kun oli itse kieltäytynyt koko kuluvan vuosisadan ajan päästämästä hallitukseen ketään oikeiden omistajien edustajaa.
Sampsa Kataja piti puheen, jossa kertoi olevansa sijoituskokemusta Raision hyvistä ajoista asti omaava asianajaja Porista ja selitti auki osinkojen verotuksen ja kertoi olevansa käytettävissä hallitukseen myös ensi vuonna. Lisäksi hän yleisön riemuksi toivoi uuden hallituksen ottavan osingonjakopäätöksissään huomioon myös piensijoittajien verotuksen. Tästä esityksestä kuulin kiteytyksen ”Puhe oli tarkoitettu lähinnä asiakashankintaa varten ja sellaisena toimi varmasti hyvin.”
Puheenjohtaja oli hyvin kartalla tilanteesta ja ilmoitti, että äänestetään rivakasti, tosin kirjataan Aurejärvien esityksen voittaneen ja äänet lasketaan ja kirjataan pöytäkirjaan myöhemmin. Tämä sopi minulle erinomaisesti, koska Hamburger Börsin Strongbowta tai Turun Teerenpelin Lempi Omenaa tekikin jo kovasti mieli. Lopulta sain illalla molempia.
Ottaen huomioon, että Finda käyttää valtaa DNA:ssa, kuitattiin tapahtuma mediassa melko olankohautuksella. Ylen freelance-matkailutoimittaja sai aikaiseksi jutun ”Ammattisijoittajat kaappasivat vallan Findassa – yhtiötä uhkaa alasajo”. Tämä alasajo tarkoittaa siis osingonjakoa. Yleltä ei sitten löytynyt pätevää taloustoimittajaa näin vähäpätöiseen tapahtumaan.
Huomattavaa on, että DNA:n osakkaista valtaosa on entisiä lankaliittymien omistajia eli minun ikäisiäni tai vanhempia. Äkkiseltään tuntuisi heidän intresseissään olevan mieluummin etu- kuin takapainotteinen osingonjako. Lisäksi hyvin vähälle huomiolle on jäänyt, että sekä Lännen Puhelimen että Satakunnan Teletiedon ex-toimitusjohtajat tukivat jo ennen yhtiökokousta osakkeenomistajille aikanaan annettujen lupausten lunastamista. Heidän mielestään oli tullut aika palkita omistajien kärsivällisyys kasvavien ja veroneutraalien osinkojen muodossa.
Jarmo Leino olisi halunnut jäädä sijoittelemaan DNA-rahoja uusiin firmoihin. Minulla on paljon kunnioitusta Leinon hyväonnisille flipeille eli onnistuneille kaupoille DNA-järjestelyjen yhteydessä, mutta en nyt varsinaisesti olisi halunnut 65-vuotiaan pitkän linjan puhelinmiehen sijoittelevan minun rahojani erilaisiin kivoihin pikku kohteisiin.
Viimeisenä asiana kokouksella oli Aurejärvien esitys hallituksen antivaltuutuksien kumoamisesta. Tästä ei syntynyt kiistaa. Luurikaan tuskin kovasti kaipasi aurejärveläiselle hallitukselle antivaltuuksia.
Yleisön joukosta tuli kuitenkin kysymys, että onko hallituksella ollutta antivaltuutusta käytetty. Tähän Leino vastasi, että viime tilikaudella ei ole käytetty. Vielä tivattiin, että mitenkäs aiemmin. Jarmo Leino sanoi, että nyt hänen muistinsa pätkii, eikä pysty varmasti sanomaan. Väitän, että olisin pokeriammattilaisena nähnyt Leinon tässä kohtaa valehtelevan, vaikka en olisi tiennyt, että Finda suuntasi muutama vuosi sitten annin Aurejärvien yhdelle Rival-rahastolle. Ihmettelin vieläkin miten Leino kuvitteli selviävänsä muistikatkoksestaan 500 henkilön edessä. Mie en olisi sanonut mitään, vaikka tämä olisi mennyt yhtiökokoukselta ohikin. Mitä sitä lyötyä lyömään. Leino on sitä paitsi tehnyt pitkän ja hienon uran ja tuonut minullekin taloudellista hyötyä DNA:n arvonnousun myötä.
Eikä se tietenkään mennytkään ohi. Juuri Aurejärville suunnatusta annista sitten heti perään kysyttiinkin. Nyt Leino mutisi jotain tyyliin ”tarkoittaneensa, että ei muista suunnattiinko anti ennen vai jälkeen vuoden 2011”. Mitä luulette, muistaako Leino sen annin päivämäärän, hinnan ja ehdot pilkulleen, jossa suuntasi osakkeita tulevalle syrjäyttäjälleen? Hän halusi tukijoukoilleen erota väärin perustein sivuun kammettuna sankarina. Nyt hän sitten käytännössä viime töikseen toimitusjohtajana jäi kiinni valehtelusta.
Olen aina ihmetellyt historiasta, miten jotkut Kaarle Kahdennettoista lähtevät Venäjälle sokkailemaan yhden sodan voitettuaan. Jarmo Leinollakin oli useita erinomaisia tilaisuuksia erota sulassa sovussa ja vetäytyä voittajana hyvin ansaituille eläkepäiville. Mutta eihän sovussa vallasta luopuminen diktaattoreille ikinä kelpaa.
Keskustele kolumnista tässä ketjussa.
Aiheesta aiemmin:
Kolumni: Kuopion puhelimella ei voi soittaa - 28.7.2014
Kolumni: KPY näytti keskaria sijoittajille -17.4.2016
Kolumni: Loppuvatko toimivan johdon ikuisen vapun bileet Findassa? -26.2.2017
