Kyvykkyys valheentunnistamisessa on sekä sijoittamisessa että pokerissa elinehto. Kyvykkyys valehteluun taas on politiikassa hyvin suosittu keino valituksi tulemiseen. Aina välillä viinaan menevällä pokeriammattilaisella, joka yrittää hoitaa sijoituksiaankin iltapäivisin ammattimaisesti tulee mukin reunat vastaan poliitikkojen valehtelussa.
Tämä tapahtui taas viime viikolla. Luin Sanna Marinin twiitin Juha Sipilästä. ”Päivä päivältä näyttää enemmän siltä, ettei Sipilä ole politiikassa edistämässä isänmaan vaan lähipiirinsä etua”. Vihervasemmiston vähälahjaisimmat yksilöt kehuivat twiittiä, oikeiston mielensäpahoittajat syyttivät Sannaa populismista. Eduskunnassa on kiellettyä syyttää toista kansanedustajaa valehtelijaksi. Onneksi Sijoitustiedon ”pääkolumnistilla” on enemmän vapausasteita. Sanna Marin vaikuttaa täysipäiseltä ja pelottavan sanavalmiilta nuorelta demaripoliitikolta. Olen vakuuttunut, että Sanna ei syyllistynyt populismiin vaan hän valehteli omasta mielestään hyvän asian puolesta. Tässä tapauksessa hyvä asia oli Sanna Marinin oman uran edistäminen.
Mie suoritin taas mielipidetiedustelun kylässä käyneen demarinuorison keskuudessa. Edellisellä kerralla kysyin seitsemänkymppisiltä vanhemmiltani uskovatko ne Antti Rinteen oikeasti olevan feministin. Iskä, joka sisukkaasti jäkättää siitä, että kaikista kolmesta pojasta tuli porvareita, ei vastannut mitään. Tunnen miehen hyvin, käymme ahkerasti poliittisia keskusteluja, jotka päättyvät kerran kerrasta epäsopuun. Jos se olisi ollut kanssani eri mieltä, se olisi kyllä kertonut. Ei vain halunnut myöntää, että puheenjohtajansa valehtelee tässä asiassa silmät suut täyteen. Äiskä, joka on umpiliberaali demari (sellaisiakin on olemassa) ja kamppaillut tasa-arvoasioiden puolesta demarinuorissa 50-luvulta asti sanoi, että ei kai sitä nyt tuollaisesta sössönsössöstä kukaan usko. Olen kyllä varma, että tätä lausuntoa ei ollut tarkoitettu varsinaisesti julkisuuteen. Mutta lehtimiehille lausuntojen antamisen kanssa kannattaisi olla hyvin varovainen.
Kysyin tällä kertaa uskovatko ikidemarit Sipilän olevan politiikassa edistämässä lastensa bisneksiä. Taustaksi mainittakoon, että 70-luvun lappeenrantalaisdemarit suhtautuivat kepuun lähes yhtä vihamielisesti kuin kommunisteihin. ”Kepu pettää aina” on hokema Kalevi Sorsan ja Paavo Väyrysen punamultayhteistyön ajoilta. ”No en mie kyllä yhtään usko, että hää lastensa asioita politiikassa ajais”, tuli välitön vastaus. ”Mutta et sitten kyllä kirjoita, mitä mie sanoin.” En luvannut mitään…
Minä tiedän, että vanhempani ajoivat aikoinaan demareina omasta mielestään hyviä asioita. Sen sijaan tämän päivän sannamarinit ja lianderssonit lähinnä kalastelevat suosiota vähän vähemmän taloudesta ymmärtävästä kansanosasta. Mie alan olla kauhuissani, miten esimerkiksi trumpetistit selittävät hymy naamalla, että eihän sen vaaleja edeltäneitä juttuja nyt ollut tarkoituskaan ottaa tosissaan. Julius Caesar tosin sanoi tyyliin, että ensin täytyy voittaa keinolla millä hyvänsä vaalit ja sitten tehdä järkevää politiikkaa. Mutta reippaat kaksituhatta vuotta myöhemmin toivoisi suuren yleisön olevan pikkaisen sivistyneempää.
Mediamme harjoittamaa Sipilän ajojahtia seuratessani olen ollut hyvin tyytyväinen päätökseeni olla koskaan lähtemättä politiikkaan. Heikohkot korvaukset ja hivenen epämiellyttävää esimerkiksi pilkkiä baarissa ja löytää itsensä seuraavana päivänä lööpeistä.
Mitä ilmeisimmin mediamme haluaa politiikkaan vain poliittisia broilereita, jotka ajavat omaa etuaan rehellisesti eivätkä todellakaan ala avautumaan toimittajille. Poliittiset broilerit ovat tähän liian fiksuja. Tosin saattavat lähetellä Johanna Tukiaisen kaltaiselle eroottiselle unelmalle pikkutuhmia tekstiviestejä, mutta eivät sentään maileja Salla Vuorikoskelle.
Pokeri- ja sijoitusmaailmassa totuudella on aika paljon väliä. Jos olet näillä aloilla epärehellinen itsellesi, päädyt kannattamaan sosiaaliturvan kohentamista. Sipilän väitetystä nepotismista sanon vain sen verran, että jos minun demarivanhempani kaikkine kepukammoineen eivät usko Sanna Marinin ja Li Anderssonin sanomaan, ei siihen kukaan muukaan täysipäinen usko. Mutta maailmassa on valitettavan paljon vähän vähemmän täysipäisiä, jotka haluavat selittää ja uskoa poliittisista vastustajistaan kaikenlaista kaiken logiikan ulkopuolella olevaa.
Sijoittajan on syytä olla huolissaan poliittisesta kehityksestä. Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat saaneet selitettyä talouspolitiikan realiteetit Antti Rinnettä lukuun ottamatta kaikille demarivaltiovarainministereillekin. Nyt kun kepulainen elinkeinoministeri Mika Lintilä selittää tietävänsä taloudellisen kehityksen VM:ää paremmin, olemme tulleet pelottavaan maailmaan. Edellisellä hallituskaudella demareiden vaatimuksesta käytettiin ”optimistisia” ennusteita eli sellaisia, jotka kelpasivat demareiden puoluekentälle. Kun Jutta Urpilainen alkoi ymmärtää, mitä virkamiehensä hänelle selittivät, Antti Rinne tyrkkäsi Jutan alas puheenjohtajapallilta. Meillä on hyvin potentiaalisesti tulossa seuraavaksi punamultahallitus, jossa ei ole Juha Sipilää, vaan Mika Lintilä (toivottavasti ei sentään piilokorko-Pekkarista), joka vähät välittää juuri muusta kuin omasta suosiostaan.
Pohdimme yhtiökumppanini kanssa optioitamme, ja totesimme olevamme ajautumassa Antti Rinteen panttivangeiksi. Meillä on kotimaiset sijoitusyhtiöt, ja olemme liian vanhoja muuttamaan ulkomaille. Tosin meille on melko sama, mihin tuleva punamultahallitus osinkoveron korottaa. Jos osingonjakaminen on verollista, emme yksinkertaisesti jaa niitä. Toimimme kuten kaikki muutkin ihmiset, eli minimoimme oman veronmaksumme. Kun juppikuunareita aletaan verottaa, niiden lukumäärä vähenee rivakasti. Tämä tuntuu olevan monille liian monimutkaista matematiikkaa, vaikka luulisi ihan maalaisjärjellä olevan ymmärrettävissä.
Kysyin parilta vihertävältä naiselta Heidi Hautalan omistajaohjaussekoilujen aikaan, kuinka paljon hyvän asian puolesta niiden mielestä saa valehdella. Vastaus oli pelottava, eli ”aika paljon”.
Koska mitä ilmeisimmin nykyinen asenneilmapiiri suhtautuu valehtelemiseen minua suvaitsevammin, kehotankin kaikkia sijoittajia suhtautumaan sekä poliitikkojen että yritysjohtajien lausuntoihin epäluuloisesti. Omia valheenpaljastuskykyjään ei voi liikaa kehittää. Jos tajuat webcastistä, että toimitusjohtaja ei usko itsekään omiin ennusteisiinsa, ja onnistut hyppäämään uppoavasta laivasta ennen kuin pelastusveneille on jonoa, olet tehnyt sijoituksillesi merkittävää lisäarvoa.
Mie edustan ilmeisesti vähemmistössä olevaa mielipidettä, että huonotkin uutiset pitäisi kertoa rehellisesti. Jos olen saanut vajaat kolmekymmentä vuotta jatkuneesta nuuskan käytöstä suusyövän, haluan lääkärin kertovan sen heti. Jos pelasin huonon pokerisession, toivon kavereiden kertovan siitä – ja jotkut ovat joskus vastoin omia etujaan kertoneetkin. Jos omistamani yrityksen markkinanäkymät ovat huonot, haluan toimitusjohtajan kertovan sen ja lisäksi mielellään mitä yrittää asialle tehdä.
Kuinka paljon saa valehdella hyvän asian puolesta, on mielipide. Sivistyneiden ihmisten pitäisi sen sijaan totuudesta päätyä yksimielisyyteen. SaiPa hävisi JYP:ille 1-5, on fakta. Miksi näin kävi, on mielipide. Faktojen erottaminen mielipiteistä on sijoittajalle elintärkeää. Nykypoliitikoille asialla ei tunnu olevan kovin paljon väliä.
https://www.sijoitustieto.fi/blogit/aki/kolumni-toimitusjohtajan-silmanvalkuaiset
