Kävin ensimmäisen viikon kauppakorkeakoulussa kaikilla luennoilla, koska en varsinaisesti tiennyt mitä siellä edes opiskellaan. Toisella viikolla tiputin markkinoinnin ja hallinnon pois portfoliosta, koska 19-vuotiaan lauritsalalaisen itsevarmuudella tuomitsin ne kertaluentojen perusteella pseudotieteiksi ja lisäksi luennoitsijat tylsiksi.
Sen sijaan ilmoittauduin valtiotieteen perusteiden kirjatenttiin, johon valmistauduin kuin lukion kokeisiin eli lukemalla kirjan läpi kaksi kertaa lukemisen painottuessa tenttiä edeltävään yöhön. Sain kurssista Pyrrhoksen voiton, sillä tulokseksi sain erinomaiset tiedot koulun parhaalla pistemäärällä.
Olin ollut nimittäin hivenen epävarma pärjäämisestäni Helsingissä, koska en ollut lukenut englanniksi kuin Rolling Stonea ja Lappeenrannassa huhuttiin koulun olevan jotenkin vaativan. Ketään koulua oikeasti käynyttä tosin en tuntenut. Kuukauden opiskelun jälkeen oivalsin olevani varajeesus ja valmistuvani nopeammin kuin kukaan muu tai ainakin kolmessa vuodessa.
Laskentatoimen massaluennoilla kävin sentään koko ensimmäisen syksyn. Minulle oli sanottu, että laskentaekonomeille löytyy aina töitä, joten tämä oli alustava pääainevalintani. Rahoitusta ei vuonna 1986 Arkadiankadun suomenkielisellä puolella voinut pääaineeksi valitakaan. Keväällä sitten kävin ensimmäisillä luennoilla lähinnä naureskelemassa kilteille tytöille, jotka sisukkaasti aikoivat istua kalvosulkeisissa ja tehdä kaikki harjoitustehtävät. Minä etsin hyväkäsialaisen typsyn, jolta kopioida luentomuistiinpanot ja menin suoraan tenttiin. Tällä metodillani pääsinkin sitten keväälläkin kaikista kursseista läpi liikevenäjää lukuun ottamatta. Venäjän kaupan vastoinkäymisenikin johtuivat mielestäni siitä, että opettaja halusi rankaista minua tavastani olla tekemättä mitään muistiinpanoja tunneilla. Varmaan minulla jotain pehmeämerkkivirheitä hylkäämisen perusteeksi teknisesti riittävästi tentistä löytyikin.
Naureskelemani tytöt, joilta kopioin sekä laskentatoimen että venäjän muistiinpanot valmistuivat pääsääntöisesti suunnitellussa neljässä vuodessa. Kahdeksan vuotta vihreiden haalareiden ostamista myöhemmin heräsin meille syötettyyn silloiseen todellisuuteen ja luulin tenttien vanhenevan. Minun valmistumisajassani oli jo keskimääräisestä kahdesta tunnollisesta opiskelijasta tullut kauppatieteen maistereita. Kiltit tytöt sisukkuudellaan jyräsivät meidät rennolla otteella opiskelleet mennen tullen.
Osakesijoittamisessakin suositellaan yleisesti pitkäjänteisyyttä. Jos laitat amerikkalaisten ohjeiden mukaisesti työajastasi 99% oman kassavirtasi maksimoimiseen ja sen viimeisen prosentin ajan sijoitat sisukkaasti hajauttamalla osakemarkkinoille ylijäämän, vaurastutkin käytännön auringonvarmasti. Tätä olen minä aina välillä leikkisästi kutsunut kilttien tyttöjen osakestrategiaksi. Amerikkalaiset osakegurut sukupuolineutraaleina puhuvat kilttien tyttöjen sijaan kilpikonnista, jotka biittaavat tarinoiden mukaan osakemarkkinoilla jänikset, oravat ja laiskiaiset possunnotkeasti.
Tarina ”kilpikonnat voittavat aina” pääsääntöisesti onkin tosi. Kilpikonnat siis ostavat osakkeita pikkuhiljaa ajan myötä. Buumin aikaan vähään maltillisemmin ja silloin kun veri virtaa sijoituskaupunkien kaduilla vähän aggressiivisemmin ja jopa pienellä vivulla. Osinkoja he eivät käytä samppanjaan ja kaviaariin, vaan uudelleensijoittavat ne. Osakesalkussaan he vaihtavat hevosta vain todella vahvoilla perusteilla, jotka eivät liity verotusta lukuun ottamatta mitenkään siihen, onko osake voitolla vai tappiolla.
Oravat ovat osakemarkkinoilla jännityksen vuoksi ja sinkoilevat sinne tänne. He realisoivat voitot hätäisesti eivätkä myy tappiolla kuin äärimmäisessä paniikissa. Sijoituspäätöksensä he pohjaavat lankomiesten, veljenpoikien ja taksikuskien vinkkeihin. Kauppaa oravat sohraavat jatkuvasti, kunnes laman pohjalla hylkäävät koko osakesijoittamisen kannattamattomana.
Jänikset haluavat kaiken nyt ja heti. He sijoittavat kovaa ja korkealta kaikella rahalla mitä mistään saavat käsiinsä. He tekevät osto- ja myyntipäätöksiä omasta mielestään rationaalisesti melko rivakkaan tahtiin. Minä muuten olin 80-luvun loppupuolella tällainen, ja lähinnä sunnuntaina syntymiseni ansiosta vältin 90-luvun alussa luottotietomerkinnät ja teknisesti varattomana elämisen.
Laiskiaiset taas sijoittavat osakkeisiin silloin harvoin kun sattuvat asiasta riittävästi kiinnostumaan jaksaakseen vaivautua ja jättävät ostoksensa salkkuun ikuisiksi ajoiksi. Toisin kuin jänikset ja oravat, laiskiaiset eivät mene koskaan poikki ja tulevat osakemarkkinoiden kilpajuoksussa maaliin ainakin itsensä voittaneina.
Lievähkö taipumukseni sarkastiseen huumoriin sai minut aikoinaan nimeämään kilpikonnien tavan sijoittaa kilttien tyttöjen strategiaksi. En nimittäin tunne yhtään naista, joka sijoittaisi aktiivisesti suoriin osakkeisiin. Marko Erola on paras esimerkki kiltistä tytöstä, jonka tiedän. Kiltit tytöt eivät kuuntele pahojen poikien sankaritarinoita osakkeilla tekemistään messevistä tileistä, vaan luottavat virallisiin neuvonantajiinsa. He tyypillisesti ovat ostaneet pankkien luotettavilta sijoitusneuvojilta tarinan siitä, että pörssikurseilla on hirveän vaikeaa ja vaarallista. Parempi osakesijoittamisen sijaan on kuukausisäästää pankkien kovakuluisiin rahastoihin. Nämä sitten pahimmillaan sijoittavat rahat toisiin rahastoihin näin maksimoiden pankkien tuotot.
Osakesijoittaminen ei ole teoreettista fysiikkaa. Osakerahastot ovat ihana asia, koska niiden on pakko painaa rahaa markkinoille, kun kansa niihin rahaa työntää ja pakko taas myydä, kun massat paniikissa vetävät rahojaan pois. Internet ja tekoäly ovat valitettavasti tehneet markkinoita vähän tehokkaammiksi, kun tietoa on tarjolla suhteellisen tasaisesti kaikille vähänkään ahkerille ja robotit ovat vieneet liki kaikki arbitraasimahdollisuudetkin. Tämän tehostumisen vastapainona osake- ja eläkerahastot sijoittavat selkä seinää vasten ja pidän oikeastaan nykyisiä olosuhteita spekulatiiviseen sijoittamiseen parempina kuin koskaan. Kaupankäyntikulutkin ovat tänä päivänä 80-luvun prosentin palkkioilla aloittaneen silmin täysin mitättömät. Tarinat kaupankäyntikuluihin poikkimenevistä treidereistä ovat enemmän talvisodan muisteloita kuin tämän päivän todellisuutta.
Kiltit tytöt jyräisivät osakemarkkinoilla useimmat meistä, jos heille tyypillisellä uutteruudella perehtyisivät vähän yhtiöihin ja laittaisivat rahansa osakkeisiin rahastosäästämisen (sisustamisesta puhumattakaan) sijaan.
P.S. Kolumniin inspiraation sain tiedosta, että vain 17 prosenttia Sijoitustiedon Facebook-seuraajista on naisia.
