Suomi on globaalissa osakemarkkinassa täysin marginaalissa. 200 miljardia euroa markkina-arvoa ja 10 miljardia vaihtoa kuussa kuulostavat toki isoilta luvuilta. Esimerkiksi maailman 300 suurimmalla eläkerahastolla on kuitenkin varoja hoidossaan yli 15 biljoonaa (=15 000 miljardia) dollaria. Englanninkielisessä maailmassa ”trillion dollars” muuten vastaa Suomessa biljoonaa. ”Billion dollars” taas on vain vaivainen miljardi taalaa. ”Million dollars” on sitten ihan miljoona.
Dollari alkaa olla hyvin lähellä euron arvoinen, 1,09 dollaria tarvitaan euroon juuri nyt. Pitäisi siis olla helppo ymmärtää, että pieni allokaatiomuutos ulkomaisissa rahastoissa Suomen suuntaan tai poispäin heilauttaa markkinaa täällä enemmän kuin Suomen armeija pelottaa Vladimir Vladimirovitsiä.
Amerikkalaiset ja muutkin ulkomaalaiset instituutiot sijoittavat oikeasti aina silloin tällöin Suomeen. Havaintojeni mukaan ne eivät ole kovin hintasensitiivisiä. Jos ne haluavat rahaa kiinni tietyn määrän johonkin osakkeeseen, ne myös laittavat sen juuri hinnasta välittämättä. Toimeksiannot voivat olla tyyliin ”puolet päivän vaihdosta” tai parhaassa tapauksessa ”buy stock x for n million dollars - today”.
Samaten kun ulkomaiset instituutiot päättävät irrottaa, ne tekevät sen raskaalla kädellä. ”Sell all – today” –toimeksianto saattaa tupsahtaa täysin puskista Helsinkiin, kun joku New Yorkissa huomaa rahastonsa laittaneen rahaa maahan, jolla on pitkä itäraja Venäjän kanssa, mutta joka ei kuulu Natoon.
Nasdaq OMX Helsingissä (=”Suomen pörssi”) on aina välillä jänniä tapahtumia aivan pörssin sulkeutuessa, koska Wall Street aukeaa Suomen aikaa vasta puoli viideltä. Tämä jättää vain kaksi tuntia jenkeille aikaa operoida myös siellä, missä kateus voittaa kiimankin. Kello 18.25 loppuhuutokaupan hintaheilahtelut ovat välillä tosi isoja, kun ulkomaalaisten toimeksiannot toteutetaan vaikka väkisin.
Nämä ulkomaiset instituutiot sijoittavat toki lähinnä vain suuriin yhtiöihin, mutta niiden volyymit ovat Suomen ”suurille” vielä paljon isompia. Niinpä suomalaisittain raskaissa perusosakkeissa voi tapahtua yllättäviä isoja liikkuja ilman yhtään mitään uutisia.
Ulkomaanpellet ovat siis nopeita ja ei kovin hintasensitiivisiä.
Kotimaiset vastaavat taas ovat hitaita ja hyvin hintasensitiivisiä. Jos suomalainen eläkevakuutusyhtiö tekee allokaatiomuutospäätöksen, ei se päivässä todellakaan synny.
Niillä on kuitenkin salkuissaan käytännössä kaikkia vähänkään suurempia suomalaisyhtiöitä. Jos jonkun ison yhtiön hinta yllättäen nousee, syntyy kevennyspäätös rauhalliseen tahtiin, mutta usein lopulta syntyy. Onhan salkussa sitä paitsi nousseen osakkeen paino jo noussut, joten allokaatio pysyy ennallaan, kun keventää juuri sitä.
Tappiolla myymään instituutiot ovat yhtä hanakoita kuin piensijoittajatkin. Instituutio myy sijoituksiaan tappiolla lähinnä silloin kun salkunhoitaja vaihtuu ja syyn tappiollisesta sijoituksesta voi sälyttää edeltäjälle.
Optimitilanne myydä osaketta olisi juuri silloin, kun ulkomaalaiset lopettavat ostot. Kotimaisten myynnit sitten painavat hintaa ainakin hetkellisesti vähän alas. Tämän pisteen tietäminen onkin sitten lähinnä arvailutiedettä. Toki ulkkareiden hovivälittäjät ovat aiheesta hyvin kartalla ja varmasti hyödyntävätkin tätä. Eivät tosin myönnä hyödyntävänsä.
Vastaavasti hyvä tilanne ostaa olisi, kun tällä kertaa asialla oleva rahasto on dumpannut koko hivakkansa menemään. Valitettavasti tätäkin on hankala seurata, kun myyjästä ei ole selvyyttä ja tavaratkin ovat hallintarekisterissä. Mutulla joutuu vetämään, ellei joku meklari esimerkiksi juovuspäissään Kaarle XII:n torstaissa lavertele. En ole mennyt kallelleen torstaisin sitten 90-luvun alkupuolen, joten en tiedä, saako sieltä nykyisin ikinä mitään irti tai käyvätkö meklarit enää edes siellä.
Itse asiassa pienissä yhtiöissä ja suomalaisen myyjän ollessa kyseessä olen monta kertaa laskenut, kauanko jollain selkeästi koko salkun tyhjennyspäätöksen tehneellä lappua riittää, ja sitten kun ovat loppuneet, olen kopannut.
Parasta viihdettä minunlaiselleni tavallisesti keskipitkän ajan sijoittajalle on myydä hyvää osaketta ja ostaa sitä sitten halvemmalla takaisin.
Projektin onnistuessa tulee sivutuotteena biitattua ainakin saman osakkeen pitkäaikaissijoittajat. Edelleenkään en tosin yritä biitata ketään, vaan vain tienata elantoa markkinaliikkeiden kustannuksella.
Tässä täytyy olla kuitenkin hyvin varovainen. En mielelläni treidaa (=käy lyhytaikaista kauppaa) ”alihintaista” osaketta lainkaan. Riski siitä, että hinta karkaa ja minulla ei ole tavaraa sisässä on liian iso, vaikka teknisesti näyttäisi hyvältä myynniltä.
Vastaavasti jos minulla on ”ylihintaista” osaketta, etsin ajankohtaa lopulliseen ratkaisuun, enkä treidausmahdollisuuksia. Ylihintaistakin osaketta voin holdata (=pitää salkussa), koska osakemarkkinoille tyypillisiä ovat ylilyönnit myös ylöspäin. Ennestään kovasti nousseet osakkeet tuppaavat kallistumaan vielä lisää. Onhan niillä hienon näköinen nouseva käyrä tukenaan.
Itse asiassa nykypäivänä myyn mielestäni ylihintaiset osakkeet useimmiten erissä. Nuorena sijoittajana painoin kaikki laitaan, kun tuntui siltä. Nykyisin jo ymmärrän, että en muuten tarkalleen ottaen tiedä, mihin asti joku osake nousee tai laskee. Tämä on saanut tekemään myös osittaispäätöksiä.
Optimiosake treidaukseen on sellainen, joka on lähellä ”oikeaa” hintaa mutta jota pitäisi myös mielellään pitkässä salkussa. Toki voi käydä niin, että tulee myytyä hätäisesti, ja osake jatkaa nousuaan. Mutta täysihintaisen myyminen ei ole kovin vaarallista, ja aina markkinoilta löytyy alihintaista lappua, kunhan jaksaa etsiä.
Ei ole ollenkaan vaarallista, jos ottaa tällaisen osakkeen halvemmalla takaisin ja sitten hinta laskee lisää. Tämähän oli yhtiö, jota pidän hyvänä pitkäaikaissijoituksena. Olen tehnyt pienet välitilit ja annan yhtiön tehdä lisää tulosta ja jään odottelemaan joskus toteutuvaa kurssinousua.
Kun ulkomaalaiset instituutiot eivät hinnoista kovin paljon välitä, ja kotimaiset taas ovat hitaita, on pienen salkun operoijalla Suomessa paljon mahdollisuuksia tehdä rahaa näiden kustannuksella.
P.S. Tekniseen analyysiin luottavat yrittävät näitä osto- ja myyntipisteitä etsiä käppyristään kaivelemalla. Toki minäkin käyriä katson, kun kerran katsovat muutkin. Se ei kuitenkaan myyjää hirveästi lohduta, vaikka käyrästä osake näytti yliostetulta, jos seuraavana päivänä saapuu uusi dollarilaiva Eteläsatamaan.
