En ole vuoden 1995 jälkeen tehnyt mitään vuosianalyysejä siitä, olenko biitannut jotain indeksiä. Tämä ei johdu siitä, että kun vielä 1995 toimin omaisuudenhoitajana, tuli muistaakseni osassa salkuista pataan. Minua vain ei kiinnosta niin paljon, että jaksaisin väännellä jotain käppyröitä, jotka eivät tuota mitään hyödyllistä informaatiota. Teen sijoituksia tarkoituksenani saada tuottoa, eikä niinkään biitata jotakin tai jotakuta. Lisäksi olen tilivelvollinen ilahduttavasti lähinnä itselleni.
Olen yrittänyt livenä selittää tätä filosofiaani usealle hyvinkin sofistikoituneelle sijoittajalle ja noin yksi kymmenestä on mielestäni ymmärtänyt mitä tarkoitan. Vielä kerran pojat, sanoi Kariluoto juuri ennen kuin sai neuvostoliittolaisesta luodista. Tällä kertaa koitan kirjallisesti. En odota parempaa menestystä kuin Suomella jatkosodassa. Jotain torjuntavoittoja voi toki tulla.
Muistan keskustelun pokeripöydästä vuodelta 1998. Toisella kaverilla oli puhelinosake, jolla ei tehnyt mitään, ja toisella halua ostaa se. Potentiaalinen myyjä kysyi, että luuletko, että hinta nousee. Ostajakandidaatti sanoi, että ei, ostan niitä siksi, että luulen hinnan laskevan. Kaupat syntyivät, vaikka myyjä ymmärsi sarkasmin vastauksessa.
Minäkin ostan vain kohteita, joista luulen saavani tuottoa
Miten suureksi se tulee muodostumaan, en ostaessa tiedä. Myyn kohteita, joiden arvelen jatkossa joko laskevan tai kehittyvän huonommin kuin joku muu, jota olen ostamassa.
En ole koskaan ostanut mitään indeksirahastoa. Jos olisin esimerkiksi sijoittajaurani alkuvuosina joulukuussa 1989 ostanut kaikilla rahoillani Nikkei-indeksirahastoa, olisi sisukkaasti pitämällä vielä melkein puolet rahoista jäljellä. Jos siis olisi ollut omia rahoja. Minun tapauksessani olisi pankillekin pitänyt maksaa matkalla aika äreitä korkoja. Tuskin olisin pystynyt pitämään, vaan luotot olisi irtisanottu jossain vaiheessa ja velkasaneerausohjelmani saattaisi olla jo loppunut. Nikkei225 oli joulukuun lopussa 1989 lukemassa 38.915 ja viime perjantaina 17.459.
Minulla, toisin kuin monella rahastonmyyjällä, on vaikeuksia sanoa naama peruslukemilla, että indeksisijoittaminen on oikotie onneen. En minä tiedä, miten indeksit jatkossa kehittyvät. Toivottavasti nousevat.
Indeksien sijaan ostan esimerkiksi sellaisten yhtiöiden osakkeita, joiden arvelen pystyvän tekemään voittoa jatkossa ja joiden hinta ostaessa ei ole kovin hypetetty. Jos arveluni ovat oikeat, kallistuvat ne tavallisesti jossain vaiheessa. Jos arveluni osoittautuvat toiveajatteluksi tai hinta kovasti nousee, myyn ja etsin parempaa. Jos en löydä mitään, pidän rahat tilillä.
En mitenkään voi tutkia kaikkia maailman osakkeita. Tuskin löydän maailman tähtiosaketta ensi vuonnakaan. Joku jossakin osuu varmasti paremmin kuin minä sijoituksissaan. Mutta tämä ei ole varsinaisesti minulta pois.
Olen tyytyväinen, jos saan sijoituksilleni nollakoron ja nollainflaation olosuhteissa jotain tuottoa
Ostamalla yhtiötä, joka tekee tasaista tulosta, ja jonka P/E on 10, tämä tuotto muotoutuu teoreettisesti kymmeneksi prosentiksi, mikä olisi oikein hyvä. Käytännössä tietysti ”tasainen” tulos on olemassa vain teoriassa. Lisäksi jos oikeasti tällainen varmaa tulosta tekevä yhtiö olisi olemassa, nousisi sen hinta jossain vaiheessa siten, että P/E olisi ihan jotain muuta.
Olen muuten hämmästellyt kovasti joidenkin pääomasijoittajien melko viimeaikaisiakin lausuntoja, että rahaa sijoitettaessa täytyy tuotto-oletuksen olla vähintään 15 prosenttia. Samasta tuottovaateesta puhuttiin myös viiden prosentin koron olosuhteissa. Ehkä he eivät ole kiinnittäneet huomiota korkojen muutoksiin tai sitten olen ymmärtänyt jotain väärin.
Ostan vain yhtiöitä, joiden toimialasta ja johdosta sekä tietysti hinnoittelusta minulla on joku näkemys. Toki sentään kurkkaan ainakin saman markkinan ja toimialan yhtiöiden arvostuksia, jos olen jotain ostamassa.
Hiljan ostin Ålandsbankenia. Perusteena lähinnä toive siitä, että kolmannen kvartaalin tulostahti olisi jotenkin pysyvä ilmiö. Minulle sanottiin, että minun sitten täytyy myöhemmin verrata sen tuottoa muihin pankkiosakkeisiin, jotta tiedän oliko se hyvä sijoitus.
Tuskin jaksan tarkistaa, sitten kun irrotan. Uskalsin ostaa Ålandsbankenia, ja olen tyytyväinen, jos tulee jotain tiliä. Muita en juuri nyt uskalla ostaa. Jos ne kehittyvät Ålandsbankenia paremmin minun sijoitusperiodillani, entä sitten? Joka vuosi mädäntyy metsään paljon mustikoitakin, jotka olisin voinut käydä poimimassa.
Indeksin tai jonkun muun biittaaminen ei siis kiinnosta. En tiedä pärjäänkö tulevina vuosina Omxille, Dow Jonesille tai Nikkeille. Yritän vain sukkuloida markkinoilla rajallisten kykyjeni ja resurssien puitteissa tavoitellen jotain tulosta. Jonka toki toivon olevan mahdollisimman hyvä, mutta tuskin tulee olemaan maailman tai edes kylän paras.
P.S. Oletan kyllä biitanneeni indeksin lähinnä onnekkailla osumilla sijoitusperiodillani, mutta 30 vuotta on liian lyhyt aika osoittamaan minun riskiprofiilillani sijoitusmaailmassa yhtään mitään.
