Downshiftaus, enemmän, paremmin, kovempaa ja kauemmas… eikun mitä ihmettä? Mitä täällä nyt pitäisi tehdä. No ainakin vetää crossfittii, gluteiinitonta, raakaa, freetoxii, happoo, naksuu… vai mitä hittoo?
Olisiko mukavaa saada elämä balanssiin? Sillä tavalla, että duunia on sopivasti, rahaa riittävästi ja runsaasti vapaa-aikaa ilman kiirettä ja läähätystä? Vaihtaa vähemmän vapaalle tai rennosti kruisailla elämää eteenpäin?
Tuntuuko, että tavoitteellisuus ja eteenpäin pyrkiminen vaatii suuria uhrauksia, kynttilä palaa molemmista päistä? Aika paha.
Minulla on uutisia. Ihminen on luonnostaan eteenpäin pyrkivä ja rajoja rikkova. Katso vaikka lasta. Aivan varmasti on. Iän myötä kuitenkin tulee nielaistua muutama totuuden pilleri siitä millaista elämän kuuluisi omasta tai yhteiskunnan mielestä olla. Eteneminen ja tavoitteellisuus eivät ehkäpä enää ole tämän jälkeen sitä mitä haluaa elämäänsä. Se on muuten aivan ok, sillä on muurahaispesässäkin monenlaisia murkkuja. Kaikille on paikkansa. Jos kokee, ettei halua tai pysty eteenpäin ruohonjuuritason duunista tai korporaatiokupiikkelista, se on hyvä, jos se on oma päätös ja elämä tuntuu tyytyväiseltä sen ympärillä.
Moni kuitenkin haluaa eteenpäin ja kaikki kehitys maailmassa on peräisin ihmisistä, jotka haluavat ratkoa mahdottoman suuria ja vaikeita ongelmia enemmän tai vähemmän omalla riskillä. Käyttää ainutkertaista elämäänsä siihen. Älä nyt ainakaan tuomitse heitä, koska oma elämänlaatusi on peräsin tällaisten ihmisten ponnisteluista.
Seuraavaksi sitten työelämän ja saavuttamisen balanssiin. No sitä ei tietenkään ole. Silloin kun halutaan saada aikaiseksi merkittäviä asioita, tarvitaan kohtuuttoman suuria ponnistuksia. Kyse on siitä, tuntuuko tekeminen pakolta ja uhraukselta. Ajatus ei ole löytää tasapainoa elämän eri osa-alueille vaan luoda tekemisen ja olemisen yhteenliittymä (Work-Life integration). Palo elämässä ajaa ratkomaan ongelmia, luomaan uutta ja kasvattamaan. Kokeilemaan mihin asti on mahdollista päästä. Se on sellaista lapsenomaista innostusta. Siihen ympärille pitää vain suunnitella rakenteet, jotka mahdollistavat elämän eri osa-alueiden liittämisen mukaan jollain tavalla tyydytystä tuovalla tavalla. Elämää pitää tietoisesti rytmittää, sillä energia on syklistä.
Silloin kun tuntee, että työn sijaan elämässä on tarkoitus, tehtävä, missio, energiaa tuntuu pulppuavan. Jonkin suuremman kuin jokapäiväisen laskujen maksun eteen ponnistelu luo merkitystä. Tietysti ne laskutkin pitää maksaa, mutta elämässä kyse on muustakin kuin sinnittelystä ja tuskailusta. Me näemme elämämme sellaisena, millaisena tarinana me sen itsellemme kerromme. Palataan tähän syvemmin toiste, mutta tässä kohden voit ottaa tämän annettuna ja uskoa sen olevan oikeastikin näin.
Energiaa saa esimerkiksi rakentamalla aamusta tukevan jalustan päivälle (Prime). Aamukävely, jonka aikana on hyvä ladata päähän sopivaa tunnepatteristoa. Ensimmäiset minuutit kun miettii asioita, joista elämässä voi olla kiitollinen, kaikkoavat pelot ja kiukku. Tämän jälkeen mielessään näkee energian tulevan kehoon ja korjaavan kaikki paikat, tämän jälkeen mielessään näkee ongelmien ratkeavan yksi kerrallaan. (hymyile). Tässähän voi vaikka katsella kuinka kavereidenkin ongelmat ratkeavat. Siitä ei ole varsinaisesti ainakaan haittaa. Kolmas vaihe on nähdä ja tuntea kuinka omat tärkeät tavoitteet on jo saavutettu. Kolme, viisi, kymmenen innostavaa ja keskeistä määränpäätä. Intoa, iloa ja onnistumisen tunnetta. Tässä kohden ei mietitä miten ne saavutetaan vaan nähdään itsemme jo päämäärässä. Mitä vahvemmin tunnemme, sitä varmemmin kuva muovautuu mieleemme.
Ajatusharjotuksen tarkoituksena on luoda pohja päivälle. Siihen tarvitaan kymmenen minuuttia. Älä vain väitä, ettei sinulla ole kymmentä minuuttia päivässä sitä varten, että päivä sujuisi paremmin ja elämäsi olisi iloisempaa? Jos ei ole, sinulla ei ole elämää vaan jokin kummallinen määräaikainen vankirangaistusleirituomio ikuisuudesta. Tämä on tietenkin tarkoitettu sellaisille, jotka haluavat saada elämässä aikaiseksi etenemistä. Mikäli olet valinnut toisenlaisen tien, tätä ei tarvitse tehdä. Tietenkin saat. Se voi johtaa tyytyväisyyden kasvuun elämässä. Sivutuotteena voi olla, että vastaan tulevat ongelmat tuntuvat pienemmiltä ja mahdollisemmilta ratkaista.
Pienemmälle vaihteelle vaihtaminen ja elämänmuutoksen hakeminen downshiftaamalla tai muulla joogalentokurssilla on ihan ok. Haaveet tästä kertovat meille, että joko elämämme on tällä hetkellä jotenkin hanurista tai meidän tulkintamme elämästämme on berberistä. Toista tai molempia pitää muokata uuteen uskoon.
Keskustele kolumnista keskustelufoorumillamme.
Sijoitustiedon kolumnisti Matias Savolainen on yrittäjä, sijoittaja ja USA Asunnot hallituksen puheenjohtaja.
