Helsingin pörssiin listautui viime vuonna 12 uutta yhtiötä. Tämä on vuosituhannen toiseksi suurin määrä. Teknobuumin aikaan vuonna 2000 listalle tuli peräti 20 narikkaa. Kun teknokupla puhkesi, ei ollut enää juuri listalle yrittäjiäkään. Rahoituskriisin 2007 jälkeen oli pitkään hyvin hiljaista, eikä esimerkiksi 2011 pörssiin tullut yhtään uutta yhtiötä. Mutta nyt on taas pörssiin imua.
Yleensä siinä vaiheessa kun listautumismarkkina on ollut kuumimmillaan, on eletty hypen viimeisiä aikoja. Melkein kaikista listautujista olisi tullutkin kivat pikatappiot. Reippaasti listaushintansa yläpuolella oli vuodenvaihteessa tänä vuonna listautuneista ainoastaan terveydenhuoltoyhtiö Pihlajalinna.
Minä vanhana IPO (=Initial Public Offering, listautumisanti) - spesialistina en ottanut viime vuonna osaa yhteenkään kotimaiseen listautumiseen. Olen lukenut esitteitä vähän matkaa, ja todennut listalla olevan valmiiksi halvempaa tavaraa. Useimmista esitteistä pystyi lukemaan rivien välistä ”vanhat osakkeenomistajat haluavat rahastaa nyt” listautumisen pääperusteluksi. Vaikka tämä on eettisesti täysin hyväksyttävää, ei se piensijoittajan kannalta ole kovin hauska tarina. Jos yhtiön hyvin tunteva pääomistaja on irrottamassa, miksi ulkopuolisen kannattaisi ostaa?
Pihlajalinna on terveydenhuoltoyhtiö, jonka liikevaihto on 150 miljoonaa euroa ja markkina-arvo 360 miljoonaa. Tulosta alkuvuodesta ei vielä tullut. Kyseessä on siis hypehinnoissa oleva terveydenhuoltoyhtiö. En todellakaan ennustanut, että tulossa oli päivä, jolloin hypetetetään Dextran lääkärikeskusta. Mikrotason havaintona voin muuten kertoa, että luulisi kilpailun vielä joku lämmin päivä laskevan Dextrankin hintoja.
Sen sijaan melko huoletta voi ennustaa, että listalle tulee lähiaikoina lisää terveydenhuoltopalveluita tarjoavia yrityksiä. Kun hinnat ovat hyvät, paikalle tulee entistä enemmän myyjiä. Näin osakemarkkinat toimivat.
Minä en aio osallistua terveydenhuoltoalankaan hypekarkeloihin. Tappiollisten yhtiöiden ostaminen kun on minulle yleensä aivan liian jännittävää puuhaa. Vaikka Pihlajalinna maksaisi pörssissä neljänneksen nykyisestä hinnastaan, en olisi kovin kiinnostunut ostamaan.
Minä suosittelen hypetettyihin toimialoihin sijoittamista vain kaikkien hyvähermoisimmille sijoittajille. Kun kuplat puhkeavat, huuhdotaan markkinoilta pois aina iso osa yhdestä sijoittajasukupolvesta. Esimerkiksi tunnen useita tapauksia, jotka lopettivat osakesijoittamisen kokonaan teknokuplan puhjettua. Teknot tosin jäivät yleensä salkkuun mätänemään.
Hypeosakkeiden holdaamiseen suhtaudun tässä tilanteessa siis hyvin skeptisesti. Kun osakemarkkinoilla tulee vastoinkäymisiä, ja eiköhän niitä ole tänä vuonnakin odotettavissa, eivät hypeosakkeet mitenkään ”vähän pehmene”, vaan syöksyvät suoraa pudotusta. Toki olen liian vanha shorttaamaankaan. Kallis kun voi osakemarkkinoilla helposti kallistua vielä paljon lisää.
Koko markkina taas ei ole kovin kummoisissa hinnoissa. Jos listalla on yhtiöitä, joilla on melko solidi P/E-näkymä kympin paikkeilla, viiden prosentin osingot ovat tulossa keväällä ja korot ovat nollassa, ei voi puhua mistään ylikuumentuneesta markkinasta.
Minä näen edessä turbulenssin sijoitusvuoden, joka tarjoaa sekä uhkia että mahdollisuuksia. Minä aion enimmäkseen pitää kiinni osakkeista ja luultavasti teen jotain kauppaa aina välillä. Olen lueskellut Erolan kolumneja uudestaan, ja minua aina hiukka hihityttää, miten ortodoksisesti siellä saarnataan, että mitään kauppaa ei saa tehdä.
Jos olisin vain pitänyt kiinni osakkeistani viime vuonna, olisi salkkuni tuotto ollut negatiivinen. Technopolis holdattuna esimerkiksi oli huono arpa vuonna 2015. Onneksi Nerolan ohjeista välittämättä olen tehnyt matkan varrella sillä paljon kaikenlaista kauppaa. Mie en harmittele Technopolikseen sijoittamista yhtään. Alan olla siinä iässä, että vaatimuksena ei enää voi olla, että aina nousee heti ostettaessa. Sama se milloin nousee, kunhan lopulta nousee.
Sen sijaan Saga Fursiin rahan laittamisesta ja kiinni pitämisestä olisi syytä ruoskia itseään. Kun lähdet purjehtimaan uusille vesille, kannattaisi kaikki karikot selvittää jo ihan etukäteen. Toisaalta en laittanut kiinni ihan koko omaisuutta ja opin uudesta toimialasta paljon. Tosin näyttää siltä, että kettutytöt voivat heitellä yläfemmoja, kun turkistuottajat tekevät tänä vuonna tappiota.
Huolimatta näistä pienistä vastoinkäymisistä minulla oli viime vuonna oikein hyvä sijoitusvuosi. Lisäksi olen tyytyväinen salkkuni sisältöön, enkä näe ensi vuotta omalle salkulleni mitenkään tavallista vaarallisemmaksi. Suorastaan päinvastoin. Eurokorot eivät ihan heti nouse, ja taloudesta voi tulla hyviäkin uutisia.
Ei siis pelätä tänä vuonnakaan, mutta tarkkaillaan vaaroja ympärillä. Jos salkussa sattuu olemaan jotain sikakallista lappua, harkitsisin ainakin keventämistä jossain vaiheessa vuotta. EKP ei nosta korkoja tänä vuonna joo. Mutta jos tulee näkymä, että edes joskus palataan maailmaan, jossa saa jotain korkotuottoja, tulevat hypeosakkeet alas varmemmin kuin Matti Nykänen Oslossa 1982.
P.S. Olemme keskustelleet indeksiin ja yksittäisiin osakkeisiin sijoittamisesta mm. Jensin päiväkirjassa. Tässä kolumnissa on osa selityksestä, miksi minulla ei ole koskaan ollut indeksirahastoja. Jos ostat indeksiä, mukana tulee aina muotiosakkeita, jotka voivat olla hinnoiteltu miten rivosti tahansa. Ostelemalla ”halpoja” osakkeita ja myymällä niitä sitten, jos niistä tulee ”kalliita” ei mitenkään välttämättä biittaa indeksiä. Mutta ainakin mie nukun näin paremmin.
https://www.sijoitustieto.fi/blogit/aki/kolumni-turkista-kiinaan-saga-furs
https://www.sijoitustieto.fi/blogit/sijoitustieto/technopolis-ja-ruusunpunainen-sijoittajaviestinta
