Yritysjohtajille maksetaan liikaa ja niiden osaamattomuus on syynä Suomen viennin huonoon vetoon. Valtio on parempi pörssiyhtiön omistaja kuin ahneet kapitalistisiat, jotka imevät veret irti työntekijöistään ja piilottavat näiltä riistämänsä rahat veroparatiiseihin. Näiden johtopäätösten vetäminen viime viikon Herlinien perheyritysten Koneen ja Cargotecin osavuosikatsauksista olisi vaatinut jopa vihervasemmiston lempiprofessoreilta Pertti Haaparannalta ja Heikki Hiilamolta tavallistakin suurempaa luovuutta.
Kone paransi tulostaan viime kvartaalilla, kuten on tehnyt käsittämättömät 46 kvartaalia peräkkäin. Tuohon ajanjaksoon mahtuu mm. yksi näpäkkä finanssikriisi, jonka pelättiin kaatavan koko pankkijärjestelmän ja sen myötä länsimaisen hyvinvoinnin. Antti Herlinin kasvollisesta omistuksesta ei ole Koneelle ollut ainakaan varsinaista haittaa.
Myös Pekka Herlinin loppujen lapsien omistama Cargotec teki odotettua paremman tuloksen hyvin haastavissa taloudellisissa olosuhteissa. Konepajayhtiölle, joka yrittää myydä kaikenlaista nosturintynkää maailman satamiin, on ollut parempiakin aikoja kuin nykyinen yskivä maailmantalous ja uhkaavat kauppasodat.
Minulla ei ole valitettavasti ollut Koneen osakkeita tällä vuosikymmenellä, koska en yleensä sijoita kaikkien kovasti arvostamiin ja siten myös korkeilla kertoimilla valuoituihin yhtiöihin. Tämä on ollut sijoittajastrategiassani systemaattinen heikkous 80-luvun lopulta asti. 1990-luvun alussa Nokian viimeisen päivän kurssinousu repäisi huolella rakennetun optiokakkuni yläreunan palasiksi monta kertaa. (Optiokakku = myytyjä osto- ja myyntioptioita. Jos kurssit päätyvät kakun keskelle, myydyistä optioista saa pitää rahat. Jos laita repeää, täytyy laittaa kättä taskulle ja maksaa nettoarvon tilityksessä tappiot). Eikä minulla tavallisesti ollut Nokiaa muuta kuin yksi taskussa. Kaikki arvostamani analyytikot tuolloin suosittelivat Nokiaa ”osta ja unohda” –lapuksi. Mie arvelin osaavani paremmin ja treidailin Nokialla pikkutilejä. Esimerkiksi Marttaliitto pärjäsi 20-luvulla lahjoituksena saamillaan Nokia Gummi Oy:n osakkeilla paremmin 90-luvun alussa kuin ammattisijoittaja Pyysing. Toisaalta teknokuplan puhkeamisen yhteydessä en sitten ottanut juuri mitään hittiä.
Cargoteciä olen treidaillut vielä tänäkin vuonna. Se oli minun näkökulmastani optimaalinen yhtiö veivata, koska uskoin omistajiin (Herlineihin) ja toimitusjohtajaan eli Mika Vehviläiseen ja lisäksi yrityksellä mielestäni olleeseen kilpailuetuun ja arvostus oli varsin alhainen. Jos ostettuani Cargotecin kurssi laski ilman suurempia mullistuksia, ostin lisää. Jos hinta vastaavasti pomppasi, kevensin ja jos nousu vielä jatkui, myin loputkin. Viisi hyvää kierrosta perinnönjaossa kaltoin kohdeltujen Herlinien kyydissä tuli parin vuoden sisään tehtyä.
Kone tekee liikevaihtoa alle kymmenen ja Cargotec alle neljä miljardia. Koneen markkina-arvo taas on 20 miljardia ja Cargotecin 2,25 miljardia. Tästä voisi ajatella, että vieläkin voisi olla Cargoteciä salkussa, jos arvostus menisi joku päivä vaikka konemaiseksi. Mutta nyt yhtiö alkaa olla hinnoiteltu sellaiseksi, että Donald Trumpin, Pertti Haaparannan ja Heikki Hiilamon pelossa en uskalla olla kyydissä. Voin muuten hyvin olla väärässäkin, ja toivottavasti olen. Toisin kuin vasemmisto väittää, putoilee Herlinien kakuista nimittäin isoja murusia suomalaiseen yhteiskuntaan.
Mitä mie sitten oikeastaan pelkään?
Donald Trump
Yhdysvaltain presidentiksi on tulossa 30 prosentin todennäköisyydellä huomionkipeä valehteleva pikkulapsi, joka ajaa protektionistista politiikkaa. Luettuani New Yorkerista Trumpin haamukirjoittajan haastattelun olen ollut kauhuissani. Minä luulin, että Trump on vain näppärä populisti, joka yrittää kerätä yksinkertaisten punaniskojen ääniä keinolla millä hyvänsä. Populistiosio pitääkin paikkansa, mutta en todellakaan ollut käsittänyt kyseessä oikeasti olevan keskittymishäiriöisen patologisen valehtelijan. On itsestään selvää, että kauppasota satuttaisi meitä kaikkia ja erityisesti Cargotecin kaltaisia maailmankaupan volyymista riippuvaisia yhtiöitä. Trump on uhannut kaataa vapaakauppasopimukset, ja olin tähän asti uskonut tämän olevan lähinnä läppää. Republikaanipresidentti, joka ajaa tulli- ja muitakin muureja? Ei pitäisi olla mahdollista, mutta maailma muuttuu, Akiseni.
Kerran kolmesta tulee muuten hirveän usein. Aika monet kärkisettini pokerissa ovat kräkkäytyneet vastassa olleelle raa’alle värinvedolle ja tämä tapahtuu vain kerran neljästä. Ja lisäksi olen kiskaissut monta kertaa yksiouttisella rivakasti kaverista ohi, ja tämä onnistuu kerran kahdestakymmenestäviidestä. Pokerinpelaajan silmin 30 prosenttia on aivan hirveä riski.
Otan salkussani huomioon Trumpin valinnan mahdollisuuden väistelemällä kaikkein syklisimpiä yhtiöitä, mutta en ole sijoittanut kultaan tai mihinkään muuhunkaan ”turvasatamaan”. Minä uskon osaan suomalaisesta yritysjohdosta, toisin kuin
Pertti Haaparanta
Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella toimii professorina vasemmistoliittolainen aseistakieltäytyjä Pertti Haaparanta. Aina kun tarvitaan lehdistölle arvovaltainen lausunto, jossa tuetaan verojen nostoa ja valtion menojen lisäystä kaivetaan esiin vanha kunnon Pertti.
Kolme vuotta sitten Haaparanta kertoi meille, että ”Suomessa on rakenteellinen kilpailukykyongelma, joka johtuu yritysjohtajien heikosta liiketoimintaosaamisesta” ja ”ei se kilpailukyky työmarkkinoiden säätelyä purkamalla parane”.
Yritysjohtajien osaamisesta olemme eri mieltä. Suomalaiset yritysjohtajat ovat yhtä hyviä tai huonoja kuin ulkomaiset kollegansakin. Kiistaa ei voida ratkaista mitenkään, mutta väitän seuranneeni suomalaisten yritysjohtajien onnistumisia ja toilailuja Haaparantaa enemmän. Lisäksi olisi hassua, että ilmaisen korkeakoulutuksen maassa ei löytyisi myös päteviä yritysjohtajia. On meillä toki tunareitakin ollut ihan omiksi tarpeiksi asti. Mutta Haaparannan väite suomalaisen yritysjohdon huonoudesta pohjautuu lähinnä siihen, että kunnon vasemmistoliittolaisen kuuluu haukkua yritysjohtoa, eikä juuri mihinkään muuhun.
Haaparannassa minua pelottaa se, että meillä on tarjolla aina ”asiantuntija” perustelemaan miten yritysten elämää kannattaa säännöstellä ja verotusta korottaa. Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä taloustieteestä yhtään mitään, ja kun oikein professori kertoo, että meillä menisi paremmin, jos veroja vain korotettaisiin ja valtion menoja lisättäisiin, tästä väestä suuri osa uskoo tarinan. Tämän seurauksena Suomeen voi tulla jonain päivänä hallitus, joka tyrkkää meidät Kreikan tielle.
Toimittajat tosin eivät tarvitse välttämättä taloustieteen professoria kommentoimaan talousasioita. Nykyisinhän on suosittua tehdä ”journalismia” kysymällä kymmeneltä vastaantulijalta mitä mieltä he ovat NATO:sta tai ydinvoimasta ja juttu onkin sitten tehty. Tällaisena kadulta revittynä pidän talousasioissa myös sosiaalipolitiikan professoria
Heikki Hiilamoa
Asuin samassa Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan asuntolassa Vaasankadulla 80-luvulla Heikin kanssa. En tunne ketään, joka olisi oikeasti tuntenut hänet tuolloin. Havaintojeni mukaan hän aggressiivisesti vältteli muiden nuorten kauppatieteen ylioppilaiden seuraa. Luettuani kirjoituksiaan pitkään ymmärrän hyvin miksi. Sittemmin hän on hankkinut tohtorinhatun sekä valtiotieteistä että filosofiasta.
Hiilamo kuuluu siihen ryhmään vihreitä, joiden vuoksi lopetin Vihreän Langan tilauksen 1990-luvulla. Talouden realiteetit sivuutetaan näitten vihertaistolaisten toiminnassa kokonaan tavoiteltaessa itse määriteltyä yleistä hyvää. Hiilamon tämän viikkoisen esiintymisen mukaan nykyinen marginaaliveroaste 55 prosenttia on liian matala. Veroasteen nousun taloudelliset vaikutukset hän sivuuttaa kokonaan. Uskon Ville Niinistön kuuntelevan herkällä korvalla tuplatohtori Hiilamon taloudellisia linjauksia, joita Heikki auliisti jakaakin kaikille halukkaille ja osalle haluttomistakin, kuten minulle.
Taloudellisesti vastuullinen vihreä puolue olisi oikein hyvä lisä puoluekartalle. Joskus Osmo Soininvaaran aikoihin luulin, että meillä sellainen jopa olisikin. Ville Niinistön ja Heikki Hiilamon vihreät ajavat linjaa, jossa otetaan reippaasti velkaa, suljetaan ydinvoimalat, leikataan puolustusmenoista ja toivotaan, että kaikki menee hyvin eivätkä rahat lopu tai Venäjä hyökkää.
En ymmärrä, miksi sosiaalipolitiikan professori hyväksytään mihinkään veropaneeliin mukaan, mutta ilmeisesti Heikki on vihreiden paras kyky selittämään sitä, miten verojen korotuksilla taloudellinen aktiviteetti lisääntyy.
Taloustiede
Taloustieteen perusteet tulisi opettaa peruskoulussa, jotta kaikilla olisi mahdollisuus ymmärtää, että Haaparanta ja Hiilamo puhuvat professorin arvovallalla lähinnä poliittista agendaansa. Tiedeuskovaisena minua ahdistaa aika paljon, kun ”tiedemiehet” lähtevät tutkimaan tulos valmiina.
Koska ekonomistien ennusteet menevät säännöllisesti pieleen, pidetään taloustiedettä osin pseudotieteenä. Mutta eivät ekonomistit perusteista oikeasti ole erimielisiä.
Taloustiede kertoo meille, että kaikki vapaaehtoinen kauppa lisää hyvinvointia. Tätä eivät kaikki luultavasti Hiilamo mukaan lukien hyväksy, vaikka se on itsestäänselvyys. Jos ei kauppa lisää molempien osapuolten tyytyväisyyttä, sitä ei tapahdu.
Lisäksi kaupan esteiden poistaminen lisää kauppaa. Tätäkään eivät kaikki TTIP-vastustajat ymmärrä, vaikka ei pitäisi olla ihan hirveän vaikea asia tajuttavaksi. Mutta tullimuurien purkaminen edistää yleistä hyvinvointia ja Suomi muuten elää vapaakaupasta. MTK ei tätä tietenkään myönnä, vaan vaatii suojaa kotimaiselle maataloudelle. Taloustieteen silmin katsottuna ruoantuotannon tukemisen Suomessa ja EU:ssa voisi muuten kannattamattomana lopettaa.
Verojen korotus taas vähentää aina taloudellista aktiviteettia. Tätä jos puolitäysipäinen hetkenkin miettii, niin ymmärtää. Hiilamolle tämä vaikuttaa kahdesta tohtorin tutkinnosta huolimatta olevan ylivoimainen tajuttavaksi, ja niin on monelle muullekin. Sen jälkeen kun yritysverokantaa laskettiin, on yritysverolla kerätty enemmän rahaa kuin ennen laskua. Emme ole muuten eläneet viime vuosina varsinaista nousukautta. Verojen lasku lisää taloudellista aktiviteettia. Tämä on fakta, jonka vasemmisto vihreät mukaan lukien sujuvasti kieltävät.
Trumpin valinta lisäisi protektionismia maailmassa ja Haaparannan ja Hiilamon edustamat voimat ajaisivat Suomen konkurssiin ja suomalaiset yritykset ahdinkoon.
Näiden poliittisten riskien vuoksi (USA:n seuraava presidentti ja Suomen seuraava hallitus) minulla on salkuissani enimmäkseen defensiivisiä osakkeita eikä enää Cargoteciäkään. Minä siis uskon kyllä Cargotecin suomalaiseen yritysjohtoon, mutta pelkään poliitikkoja – ja äänestäjiä.
