Sijoittaminen on minulle tarjonnut muutakin kuin pelkästään rahaan liittyviä kokemuksia. Sijoittajana olen aivan kuin vahingossa päässyt näkemään maailmaa hyvin toisenlaisten lasien läpi kuin mitä olisi tapahtunut, jos olisin valinnut polkuni toisin.
Kontrastin kautta todella vasta ymmärtää asioiden suhteellisen tilan. Kurkistamalla parempaan menestykseen voi kirvoittaa meitä uudelle tasolle. Samalla tavalla vierailu itseä heikommin menestyvien elämässä asettaa arvotaulua uuteen järjestykseen.
Minulla on ollut lukuisia sijoitusasuntoja Suomessa, joissa on asunut reilun vuosikymmenen aikana monenlaisia elontarinoita. Useimmat ovat kulkeneet rankempaa polkua, toiset ovat olleet elämän alkutaipaleella ja ponnistaneet eteenpäin.
Vasta siirryttyäni USA:n puolelle päätoimisesti, olen nähnyt miten suuri merkitys sillä on, miten sattuu sijoittumaan elämän asuinpaikka- ja geeniarpajaisissa. Sitä sanotaan, että omalla asenteella ja ahkeruudella pääsee kuka tahansa eteenpäin. Tutkitusti omaa perhettä ja kasvatusta suurempi merkitys on sillä, kenen kanssa viettää aikaansa 12-18 ikävuoden välillä - kaverit ja ympäristö.
Jos on sattunut syntymään USA:ssa kaupungin pienituloisten tummaihoisten omakotialueelle, on käynyt onnellisen ja menestykään loppuelämän kannalta aika kurja flaksi. Viikkovuokran kerää “Darrell" käteisellä ja jos sitä ei maksa, saa reiän kinttuun tai kuulaan. Riippuu vähän siitä, miten monta kertaa vuokra on päässyt jäämään rästiin. Ympäröivä pienyrittäjyys on kemikaalialan myyntityöhön keskittynyttä ja lukutaidosta riippumatta alueella ei paljon kirjoja lueskella. Koulussa kavereina on pikkurikollisia ja niiden lapsia. Lähes jokaisessa perheessä joku on tai on ollut vankilassa, useimmiten vielä toistamiseen. Alueet ovat suuria, koulut huonoja ja köyhyys on todellista. Ymmärrän aivan hyvin, miksi nuori ryhtyy käyttämään huumeita.
Sieltä on todella pitkä matka päästä kiinni elämään, jossa rikollisuus ei ole ensisijainen vaihtoehto ja päihteet tapa selvitä päivästä toiseen. Kunnollisiakin ihmisiä siellä asuu. Ahkeria ja aikaansaaviakin. Nuori pyrkii töihin ketjuravintolaan ja saattaa päästäkin. Mikäli käy hyvin, eikä teiniraskaus katkaise koulunkäyntiä, on mahdollista ehkä päästä ponnistamaan yhteiskuntaluokassa eteenpäin. Seura tosin tekee kaltaisekseen ja kaverien mielipiteet ja ympäristö ohjaavat valtaosan kulkua. Satunnaiset sisukkuuden perikuvat ponnistavat saatuaan tarpeekseen. Jokin heissä on toisin. Toivon, että useampi onnistuisi.
Nähtyäni todellista luokkajakoa ja sitä kuinka vaikeaa on nousta luokasta toiseen, saa Suomi pyörittämään päätäni. On todella harvinaista, että luokkayhteiskunnassa pääsee kipuamaan yhtä tai kahta pykälää lähtötasoaan korkeammalle. Se johtuu siitä, että matka pohjalta on todella pitkä. Suomessa kaikkein huonoimminkin geeeniarpajaisissa pärjännyt terveenä oleva on aivan superhyvässä tilassa. Sillä ei ole väliä, onko sattunut saamaan avaimet Länsimäen Kuulakujalle vai Jakomäentielle. Molemmissa vuokrat maksetaan tilisiirtona ja jos omaa rahaa ei ole, sitä saa tukiluukulta. Vaikka keskitulotaso alueella olisi osin yhteiskunnan alemmassa kvartaalissa, on jokaisesta talosta pääsy maksuttomaan kouluun, jossa tarjoillaan ruokaa. Jokainen Suomen oppivelvollisuuden läpi käyvä oppii lukemaan, laskemaan ja yleissivistyksen tasolle, joka ei ole mikään itsestäänselvyys. Tämän jälkeen aivan jokaisella on mahdollisuus keskiasteen opintoihin ja vielä eteenpäinkin. Jos joku ei tätä ole vielä tajunnut ja ruikuttaa, sietäisi saada selkäänsä.
Suomessa on erittäin toimiva sosiaaliturva, terveydenhoito ja tukiverkosto. Aivan sama mitä sossun rahoilla ostetulla pleikkarilla pelaava patalaiska Jonnejaakko sanoo. Suomi on maa, jossa jokaisella on aito mahdollisuus. Täällä se on enemmän asenteesta kiinni. Jos oikein haluaa ja on ahkera, pääsee eteenpäin. Lukee ihan vähän muutakin kuin koulukirjoja, vaikka muutaman omanelämäntaidon opuksen ja ottaa jotkut jutut niistä tosissaankin sen sijaan, että mollaa ne muka paremmin tietävänä. Minulle tulee toisinaan sellainen olo, että laiskoja yhteiskunnan tukiverkossa tarkoituksella kelluttelevia voisi lähettää vaihto-oppilaaksi jonnekin jossa ollaan oikeasti vereslihalla. Kyllä siinä aika pian tulisi järkiinsä ja kiitolliseksi siitä mitä on eikä vain ahneesti ja aiheetta vaatisi itselle lisää. Ei kännykkä, pleikkari tai asunto ole kenenkään absoluuttinen synnyinoikeus. Jos ne sattuu olemaan eikä niitä ehkä ole hankittu omilla palkkarahoilla, on syytä ristiä kädet ja kiittää siitä, minne on syntynyt tai päätynyt.
Suomessa kohahdetaan kun lapsilisää leikataan 8 euroa kuukaudessa. Ei kenenkään elämän pitäisi siitä olla kiinni. Ei se ole siellä Darrellvillessäkään. Tai no joo on, siellä voi tulla ammutuksi, jos sitä ei ole. Tiedän, että ei elämä ole koskaan helppoa. Siitä tässä ei nyt ole kyse vaan siitä, että jos parempi elämä ja pärjääminen ovat henkisesti kymmenen metrin päässä sen sijaan, että ne ovat sadan kilometrin päässä. Jostain syystä Suomessa vain hyssytellään ja hössötellään. On ok olla vähän reppana ja kolossa. On ok yrittää lyödä päätä seinään tekemällä edelleen niin kuin aina ennenkin on tehnyt eikä yrittää toisella tavalla. Perusturva ja turvallisuus ovat niin hyvät, että ei välttämättä kannata antaa kaikkeaan, jottei tule sitten paha mieli kun vähän epäonnistuu.
Olen ihan varma, että se Darrellvillen Diana vaihtaisi kenen tahansa kanssa paikkaa Suomessa, vaikka sen vankilassa olevan. Suomessa on mahdollista saada ihan ok elämä ja tulotaso vain olemalla ahkera ja yrittämällä pysyä poissa typeryyksistä. Asia on sitten aivan toinen, jos kivutaan kohti rikkauksia, se on Suomessa vaikeampaa kuin monessa muussa paikassa, mutta ei sitä kannata sotkea tähän ajatteluun, jossa yritetään päästä ylös maakuopasta.
Hyvinvointivaltion vitsaus on se, että sellaisia asioita aletaan pitämään itsestäänselvyyksinä, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä vaan siunauksia. Yleisen keskustelun ja ajattelun taso sumentuu ja aletaan keskittymään jotenkin kummallisiin asioihin. Julkinen sektori pöhöttyy, ihmiset laiskistuvat ja politikoinnista tulee tuloksia tärkeämpää.
Toivon kovasti, että kesä on kaikille rentouttava ja syksyllä lähdetään liikkeelle kiitollisin mielin. (Kiitollisuus palaa mieleen helposti, kun meditoi toisten kärsimystä). Meistä jokainen on lottovoittaja (Loton päävoitto oli tällä viikolla murto-osa EuroJackpotista), vaikkei ehkä eurojaskavoittaja olekaan. Ahkeruus ja työn tekeminen ovat osa hyvää elämää ja itseisarvoisen tärkeitä. Kiitetään niistä ja painellaan eteenpäin!
Näin hyvästä paikasta käsin kuin Suomi, luulisi olevan päivän selvää, että rahataitoja opiskellaan koulussa ja jokainen kynnelle kykenevä alkaisi sijoittaa edes pieniä summia heti kynnelle kyetessään. On ollut hienoa nähdä miten sijoittaminen ja säästäminen ovat kasvattaneet laaja-alasesti suosiotaan vuosien varrella. Paljon voitaisiin vielä kulkea eteenpäin ja kansakuntana vaurastua, mutta suunta on on hyvä.
Tällaisia asioita tulee toisinaan mieleen, kun katsoo silmästä silmään sitä, joka on ravintoketjun toisessa päässä. Asunto- ja kiinteistösijoittajana tulee helposti leimattua riistäjäksi, hyväksikäyttäjäksi. Olen kuitenkin ajatellut, että kyllä niiden ihmisten on parempi asua niissä ehjissä, kauniissa ja turvallisissa taloissa kuin toisaalla. Asunnot ovat kohtuuhintaisia ja laadukkaita. Mitä parempaa tuottoa näistä saadaan, sen suuremmalle joukolle asuntoja voidaan tarjota. Tässä kohden kapitalismi ja hyvän tekeminen kietoutuvat yhdeksi köydeksi, jolla voidaan vetää suonsilmässä olevaa kuivalle maalle.
Keskustele kolumnista keskustelufoorumillamme.
Sijoitustiedon kolumnisti Matias Savolainen on yrittäjä, sijoittaja ja USA Asunnot hallituksen puheenjohtaja.
