Kun Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisee Tuomas Enbusken kirjoittaman ”Ajatusten alennusmyynti” –pamfletin, maailmassa mikään ei muutu ainakaan välittömästi. Ilmaisen, uudistetun laitoksen lukevat vain jo valmiiksi samanmieliset, kuten mie. Ne, joille kirjalla olisi suurin tarve, kuten Ville Niinistö, Antti Rinne ja Li Andersson, eivät sitä lue. He nimittäin pelkäävät, että tulee huono omatunto käärmeöljyn kansalle kauppaamisesta.
Minun näkökulmastani taas Tuomas on nero, koska hän on kanssani markkinataloudesta täysin samoilla linjoilla.
Kirjan sisällysluettelon saattaisi pystyä koostamaan Villen, Lin ja Antin lausunnoista:
”Kapitalismi on kaiken pahan alku ja juuri”
”Markkinatalous on ahneutta”
”Kaikki ongelmat johtuvat tuloeroista”
”Kapitalismi luo työttömyyttä”
”Veroja pitää rakastaa”
”Sääntely parantaa talouden moraalia”
”Pienet yritykset ovat söpöjä, suuret pahoja”
”Kamala uusliberalismi pilasi kaiken”
”Talouskasvua ei tarvita”
”Raha paha, taide pyhä”
Nämä antikristusteni perusteesit Enbuske yksi kerrallaan todistaa todellisuuden ja logiikan vastaisiksi.
Erityisesti tykkäsin esimerkistä, joka kertoo mihin tarvitsemme taloudellista kasvua:
”Talouskasvu saattaa tuhlata luonnonvaroja, mutta ei välttämättä tee sitä. Väite, että kasvulla on rajat, on yhtä järkevä kuin että ihmisen mielikuvituksella on rajat.
Vähäistä kasvua on myös testattu. Eurokriisin aikaan Etelä-Euroopassa talouskasvu pysähtyi kuin seinään. Kreikkalaiset ja espanjalaiset innostuivat sen tuomasta downshiftaamisen mahdollisuudesta niin paljon, että intoutuivat kaduille riehumaan ja polttopulloja heittelemään.”
Huomattavaa on, että Tuomaksen teksti on hauskaa. Yleensä EVA:n julkaisuissa huumori nimittäin on erikseen kielletty.
Tätä huikeaa teosta on ajanhukkaa yrittää tyrkyttää tämän maailman palefaceille, jotka ylläolevia teesejä räppäävät. He ovat jo päättäneet haluavansa elää mielikuvitusmaailmassa, eivätkä siitä enää tokene. Uskovaisten käännytysyritykset ovat yhtä hyödyllisiä kuin minun ikuiset laihdutuskuurini. Jotain edistystä voi molemmissa kuvitella aina välillä näkevänsä.
Mutta sen sijaan kaikkien markkinataloususkovaisten pitäisi julkaisu lukea, koska meidän kuplaamme olisi perusteltua kasvattaa. On olemassa paljon neutraaleja ihmisiä, jotka ovat lähinnä kiinnostuneita Putouksen seuraavasta kaudesta, eikä heillä ole juuri seinään hakattuja kantoja harjoitettavan talouspolitiikan suhteen. Tällaista väkeä varten on hyvä olla argumentteja hallussa, jos joku heittää löysän heiton tyyliin ”Sijoittajan pitää olla isänmaallinen”. Tuomaksen teoksesta löytyy tälle vaikeasti kumottava vasta-argumentti: ”Järkevämpää isänmaallisuutta on sijoittaa sinivalkoiset rahansa hyvin”.
Erityisesti lapsia varten on hyvä olla perusteita uskonnolleen. Jossain vaiheessa lapset tulevat onneksi ikään, jossa he kyseenalaistavat vanhempiensa tarjoaman maailmankatsomuksen. Lestadiolaisilla tämä ikä on noin neljäkymmentä ja vähän vapaampaa kasvatusta harjoittavilla seitsemän. ”Koska mie sanon niin” ei ala-astetta käyville, kaapissa pitämättömille ja helvetin tulella pelottelemattomille, enää kelpaa.
Jos haluat siis lastesi jakavan markkinataloususkovaisuuden, kannattaa olla valmiina perustelemaan – ja lukea ilmainen lyhyehkö kirja. Lestadiolaisilla ei ole mitään järkiperusteita tarjota, mutta pahoin pelkään, että he saavat markkinatalousväkeä paremmalla prosentilla oman uskontonsa myytyä. Tämä siitä huolimatta, että markkinatalouden historialliset näytöt toimivuudestaan ovat aika paljon paremmat kuin esiaviollisen seksin kieltämisellä.
Tuomaksen ajatukset ovat alennusmyynnissä, koska pamfletti on tosiaan ilmaisena netissä. Tosin olen varma, että markkinatalousmiehenä Tuomas on kyllä EVA:n rahastanut ihan huolella.
P.S. Tuomas järkyttyi näköjään samasta asiasta:
”On järkyttävää katsoa esimerkiksi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ministereiden ja presidentinvaaleissa ehdolla olevien poliitikkojen omistuksia. Niitä ei juuri ole. Huippupoliitikkojen osakesalkut ovat tosi pieniä, vaikka heidän tulonsa ovat hyvät. Suurimmalla osalla on lähinnä asuntolainaa. Jos edes poliitikot eivät usko sijoittamiseen, niin miksi kansan pitäisi uskoa? Toki poliitikot saattavat myös mielistellä kansaa, joka voi suhtautua ”osakekeinotteluun” epäillen.”
Analyysimme tilanteesta on myös sama: Huippupoliitikkomme ovat sijoitustensa suhteen joko hönöjä, populisteja tai molempia.
http://www.eva.fi/blog/2018/03/08/tuomas-enbuske-veroja-pitaa-rakastaa-on-helppo-hokema-taloudesta/
