Osakemarkkinat usein lyövät yli suuntaan ja toiseen. Tämä on ollut vuosikymmenten varrella minulle hyvä asia. Pitkällä aikavälillä ne taas käyttäytyvät varsin rationaalisesti. Tästäkin on ollut paljon iloa.
Kirjoitin kolme vuotta sitten kolumnin ”Neljä miljardia euroa on harvoin väärässä”. Tämä oli lähinnä vastaukseksi vikisijöille, jotka valittivat siitä, että Nokia myi kruunujalokivensä eli matkapuhelintoiminnot liian halvalla. Minä edustin kantaa, jonka mukaan jos yhtiön markkina-arvo kaupan seurauksena nousee neljä miljardia, ei siinä kaikki mennyt ihan pieleen. Microsoftin tehtyä ostetuilla toiminnoilla Suomen taloushistorian isoimmat kurat, voitaneen todeta, että sillä kertaa markkinat ja Aki olivat oikeassa.
Brexit-äänestyksen jälkimainingeissa olen vähän seuraillut äärioikeistomme oikean nuorisolaidan tuulettelua siitä, miten hieno homma on, kun Euroopan Unioni nyt dominoefektinä hajoaa. Onnea vaan sinne Brexit-bileisiin. Toivottavasti juhannuksen jälkeinen krapula iskee kuin Korkeajännitys. Valitettavasti nuorilla miehillä eivät kankkuset tunnu vielä juuri missään.
Koska oikeistossa pitäisi olla ymmärtämystä myös rahoitusmarkkinoista, tarkastellaan vähän markkinareaktioita. Minulle ymmärrettävistä syistä pörssit Euroopassa ja punta ottivat raskasta iskua. Mutta USA:ssakin pörssikurssit laskivat neljän prosentin suuruusluokkaa. Jos olisi mitään ymmärrystä pörssikursseista, tajuaisi tästä, että maailmantalous ottaa rajun iskun Brexitin myötä. Tässä ei varsinaisesti ole Texas eroamassa USA:sta, vaan Iso-Britannia EU:sta. Muuta tutkimusta tai pohtimista ei oikeastaan tarvittaisi. Maailma on erilainen osakesijoittajan silmin.
Koko maailman osakemarkkina on markkina-arvoltaan vajaat 70 biljoonaa euroa. Maailma menetti varallisuutta reilusti yli biljoona euroa, kun brittinuoret eivät jaksaneet uurnille asti. Tämä on paras mahdollinen arvio taloudellisista menetyksistä, eikä mitään väliaikaista markkinoiden heiluntaa, kuten oikeistolainen heikompi aineksemme asiaa perustelee. Kun osakkeet halventuvat, ihmiset muuten käyttävät rahaa vähemmän, koska kokevat itsensä köyhemmiksi. Pörssikursseilla on kiistattomia heijastusvaikutuksia ”oikeaankin” talouteen.
Minä ymmärrän miksi Antti Rinne, Ville Niinistö ja Li Andersson ottavat ryhmähalin joka kerta, kun pörssikurssit kyykkäävät. Hehän myyvät ajatusmaailmaa, jossa kapitalistisioilta poisotetut rahat koituvat työläisten hyväksi. Mutta oikeistolaisnuorten pitäisi ymmärtää, että pörssikurssien lasku on loppupeleissä kaikilta pois, eikä sitä ole syytä tuuletella. Ellei nyt sitten satu istumaan shorttiposition päällä.
Lisäksi hämmästelen kovasti näkemystä, jonka mukaan Iso-Britannia tai Suomi neuvottelisi itsenäisenä paremmat kauppasopimukset kuin mihin EU pystyy. Ei ole taidettu oikeissa neuvotteluissa sitten turhaan käydäkään, jos kuvittelee, että painoarvoltaan pienempi neuvottelija saa aikaan parempia tuloksia.
Lisäksi huomautan, että protektionistiset voimat nostavat päätään aina matalan talouskasvun aikana, ja USA:n presidentinvaalien toinen pääehdokas ainakin esittää isolationistia - ja vaikuttaa pelottavan suositulta. Viikonlopun läppä oli, että yhden räkänokan mielestä Brexit edistää vapaakauppaa. Kauppaliitosta irtoaminen edistää vapaakauppaa siinä missä Vladimir Putin edistää maailmanrauhaa. Eli voihan sitä niinkin visioida. Tosin en tällaiselle visiönäärille suosittele uraa pokerissa tai arvopaperikaupassa.
Ymmärrän kyllä EU-kammoisuuden perusteet. Jos minä olisin EU:n diktaattori, tukkisivat ranskalaiset maanviljelijät moottoritiet Ranskassa moneksi vuodeksi, mutta eivät saisi tukiaan takaisin. Suomalaisetkin piipahtaisivat Senaatintorilla kerran pari. Mihinkään Strasbourgiin ei parlamentti todellakaan välillä muuttaisi ja budjetti tulisi muutenkin alas huminalla. Uusia sääntelydirektiivejä esittelevät kahlehdittaisiin Manneken Pissiin vaatteitta niin pitkäksi aikaa, että niidenkin olisi pakko pissata julkisesti. Mutta kun en ole, täytyy koittaa sietää nykyistä hallintoa. Arvostella EU:ta toki saa - ja pitääkin. Vähän vähemmällä Brysselin byrokraaattien kukkahattutäteilyllä olisivat britit voineet äänestää toisinkin.
Mutta muistan myös ajan ennen EU:ta. Kotimaisen maatalouden tekohengittämiseen käytettiin suhteellisesti enemmän rahaa kuin nykyisin. Ruoan hinta tippui muuten tammikuun ensimmäinen 1995 radikaalisti. Kansa jaksaa jänkätä siitä, miten euro nosti hintoja, vaikka tämä on lähinnä muistiharha tai suora valhe. Olimme omin avuin onnistuneet viemään maan jyrkkään lamaan, vaikka meillä oli vielä rakas oma markkammekin. Ja se 90-luvun alun lama oli oikea lama, eikä tällainen läppätaantuma, joka meillä nyt on menossa. Työ- ja muuttohaluistenkin oli todella vaikea päästä töihin.
Vapaa liikkuvuus on luonut mielettömän määrän hyvinvointia, mutta tätä ei vaan tajuta. ”Rajat kiinni”-väeltä olen aina yrittänyt kysyä, että kuinka paljon hyvinvointihittiä he ovat valmiita ottamaan vastaan, kun rajat suljetaan. Olen tosin yleensä lopettanut keskustelun lyhyeen, koska en ole juuri saanut aikaan ymmärrystä siitä, että globaalisti kilpaillussa maailmassa ja syrjäisessä maassa kuljetusten hidastuminen olisi katastrofaalista.
Voin onnitella myös toisia hörhöjä, eli TTIP:n vastustajia. Eiköhän se mennyt nurin viimeistään nyt. Tosin Donald Trump ja Bernie Sanders käytännössä hautasivat sen jo puoli vuotta sitten, kun pakottivat Hillaryn reivaamaan vapaakauppakantaansa. Lisääntyvä kaupankäynti luo aina hyvinvointia. Tämäkin on monelle sekä oikealla että vasemmalla liian vaikea asia ymmärrettäväksi.
Jos on sitä mieltä, että Brexit on hyväksi taloudelle, ja biljoona euroa väärässä, kannattaa sitten lyödä osakemarkkinoilla kunnolla rahoiksi. Yleensä tosin idealistiset hörhöt kuolevat jostain syystä köyhinä.
P.S. Suomen biljoona on nykyenglanniksi trillion. Tämä on tuhat miljardia tai miljoona miljoonaa. Suomen valtion budjetti on 54,9 miljardia, eli Brexitissä poltettiin ainakin kaksikymmentä kertaa valtion budjetin verran rahaa.
P.P.S. Olen joskus pohtinut, että äänestämiselle pitäisi ehkä säätää myös yläikäraja, tai länsimaiset demokratiat kaatuvat velkojensa alle. Brexitin äänestystuloksia tutkiessani ajatus tuli taas kerran mieleen.
