Kauppakorkeakoulun finanssikerhossa oli 80-luvulla kaveri, joka lupasi asiakkailleen 20 prosentin takuutuoton optiokaupasta. Tästä ylimenevästä tuotosta hän sitten otti puolet, muita palkkioita ei ollut. Tuohon aikaan optiokaupan kulut olivat suuruusluokkaa 10 prosenttia suuntaansa, lisäksi osto- ja myyntikurssien väliset erot olivat isoja. Ostokurssi 13 ja myyntikurssi 14 oli hyvin tavallinen spreadi. Optiokauppa itsessään on nollasummapeliä miinus kulut, joten markkina olisi täytynyt biitata noin 20 prosentilla, jotta olisi pysynyt edes omillaan.
Toki jokainen itseään kunnioittava finanssikerhon jäsen arveli pystyvänsä biittaamaan tämän markkinan vaikka vasemmalla kädellä. Paitsi vasenkätiset, jotka arvelivat pärjäävänsä oikealla.
Tätä takuutuottoa kauhistelin heti kuullessani. Kahdenkymmenen prosentin varman tuoton saavuttaminen sijoitetulle pääomalle Suomen optiomarkkinoilla oli nähdäkseni mahdotonta. Ainakaan mie en sellaista koskaan uskaltanut luvata, vaikka kuvittelin vielä tuolloin itseni tosi näppäräksi pojaksi.
Takuutuottomiehen optiokaupat eivät sitten sujuneet ihan suunnitellusti. 1989 ”Maken” firma oli konkurssikypsä, kuten varsin monen muunkin velkarahalla rakennetut sijoitusyhtiöt. Miekin nukuin tuohon aikaan yöni tosi huonosti, mutta eipä ollut tullut mieleeni samaa ratkaisua kuin minkä Make teki.
1980-luvulla pankkien lähetit vielä kävelivät pitkin Aleksia salkuissaan miljoonien markkojen arvosta osakekirjoja ja muita arvopapereita. Emme vielä eläneet paperittoman arvopaperikaupan aikoja. Hesari ystävällisesti teki aiheesta jutunkin, jotta sivistymättömätkin ryöstöhalukkaat tulisivat asiasta tietoiseksi.
Kolme viikkoa Hesarin ryöstömainoksen jälkeen Make kolkkasi Arctosin lähettitytön tajuttomaksi pankkiiriliikkeen oven edessä olevassa porttikongissa ja vei osakekirjat Tornion Osuuspankkiin uusien sijoituslainojen vakuudeksi. Siellä tosin tultiin epäluuloisiksi, kun osakemäärät eivät täsmänneet ja otettiin yhteyttä poliisiin. Make ei koskaan tunnustanut, mutta käräjäoikeus, hovioikeus ja HKKK:n Finanssikerhon toverituomioistuin olivat kaikki yksimielisiä siitä, että kyllä Make sen Arctosin typsyn kolkkasi.
Tämän tarinan opetus on siinä, että jos joku tarjoaa sinulle törkeän korkeaa takuutuottoa, jossakin on jotain pahasti vialla. Asiaa ei tarvitse tutkia yhtään enempää, ellei jostain syystä tule uteliaaksi siitä mikä siinä yhtälössä oikeasti mättää. Mie en yleensä jaksa vaivautua.
Minulle tarjotaan viikoittain useampia mahdollisuuksia sijoittaa yhtiöihin, jotka ensi vuonna tekevät voittoa miljoonakaupalla, tänä vuonna eivät vielä edes liikevaihtoa. En yleensä jaksa lukea edes koko esitettä läpi, jos näen liikevaihtokäyrän, joka lähtee nollasta, mutta ensi vuonna osoittaa koilliseen kuin nuorella miehellä.
Kerran sanoin yhdelle rahanpyytäjälle, että tuo teidän käyränne olisi uskottavampi, jos se nousisi vähän vähemmän jyrkemmin. Tämä sanoi vakavalla naamalla, että hän voi kyllä maltillistaa ennustettaan ja toimittaa minulle uuden esitteen. En sijoittanut, ja hyvä niin, koska tuo firma on ollut laudat ovissa jo vuoden pari.
Minä tosin tiedän, miksi näitä fiktiivisiä tuottokäyriä piirrellään. Tietyt sijoittajat hakevat käsittämättömiä tuottoja ja haluavat uskoa satuihin ja tarinoihin. Osalle sijoittajista ei riitä edes 20 prosentin takuutuotto. Sen sijaan vaikka liikeidea olisi miten huono, jos myyntimies kertoo, että voi tulla tuplat, sijoituskohde tulee näille tapauksille heti kiinnostavaksi. Olen välillä pohtinut, että haluavatko nämä oikeasti hävitä kaikki rahansa vai haluavatko he vain kovasti uskoa Joulupukkiin.
Jos minulla olisi viritys, jolla nollakoron olosuhteissa saisi vähintään 20 prosenttia ilman mitään riskiä, en pyytäisi siihen keneltäkään rahoitusta ainakaan julkisesti. Sijoittaisin kaiken oman ja vieraan rahan, mitä kasaan saisin raavittua, enkä kertoisi kenellekään, koska tuollaiset ylituotot markkinoilta häviävät heti, kun sijoitusrahat ne haistavat.
Kun sinulle tarjotaan ”tilaisuutta” sijoittaa mihin tahansa, mieti, onko kyseessä kaverisi tekemässä palvelusta, vaiko myyntimies myymässä tuotetta provisiopalkalla. Ja oli niin tai näin, jos tarjolla on korkeaa, mutta varmaa tuottoa, älä turhaan hukkaa aikaasi edes prosareiden lukemiseen.
Maken haastattelu City-lehdessä 1989:
