Kolme markkinasoturia -julkaisusarjassamme kysymme kolmelta aktiiviselta eri sijoitustyylin asiantuntijalta, mikä heille on ajankohtaista juuri nyt.
Elokuun hämärtyvien iltojen keskeltä näkemyksiään antoivat OP:n varallisuudenhoitoasiakkaista vastaava Kai Kalajainen, Nordean rahastoyhtiön toimitusjohtaja Tanja Eronen sekä Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala.
Kai Kalajainen, johtaja, OP Ryhmä, varallisuudenhoitoasiakkaat
Missionamme on auttaa suomalaisia varautumaan ja vaurastumaan yli sukupolvien.
On ollut ilahduttavaan huomata, että suomalaisten kotitalouksien kiinnostus säästämisen ja sijoittamisen on jatkunut talouden ja markkinoiden epävarmuuksista huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi. Neljän vuoden aikana kotitalouksien rahastovarallisuus on kasvanut peräti 54 %. Suurin osa rahastovarallisuudesta on sijoitettu osakerahastoihin. Tämä viestii siitä, että kotitaloudet suuntaavat sijoituksensa pidemmän tähtäimen suunnitelmilla kohti omia tavoitteitaan ja hyödyntävät hajauttamisen tuomia etuja.
Suurin osa kotitalouksien sijoitusvarallisuudesta on sijoitettu noteerattuihin osakkeisiin, joiden osuus sijoitusvaroista on 36 %. Suomen pankin tilaston mukaan kesäkuun lopussa kotimaisten osakkeiden osuus oli 88 %. Suomen pörssin heikon kehityksen vuoksi osakevarallisuuden arvo on kasvanut neljässä vuodessa 26 %.
Seuraavan kymmenen vuoden siirtymän aikana on odotettavissa merkittävää varallisuuden siirtymistä seuraaville sukupolville. Nuorten sijoittajien määrä on ollut kovassa kasvussa. Onkin mielenkiintoista seurata, miten suomalaisille jo kertynyt varallisuus karttuu nuorempien sukupolvien hoidossa. Lähtökohdat tähän ovat varmasti hyvät, sillä talousosaaminen on selvästi lisääntynyt ja vaurastumisen polulle päätyy yhä useampi suomalainen.
Tanja Eronenon Nordean rahastoyhtiön toimitusjohtaja, neljän tyttären äiti ja sijoittaa mielellään osakkeisiin, rahastoihin ja asuntoihin. Vastuullisuus ja ilmastonmuutoksen hidastaminen on niin Nordean rahastoissa kuin omassa sijoitussalkussa fokuksessa.
Tällä hetkellä puhuttaa inflaatio ja nousseet korot, sekä kalliimman rahan aiheuttama haaste osakearvostuksille. Jotta korkean inflaation aikana ei menetä omaisuuttaan, on tärkeää ajatella omia sijoituksiaan reaalituottojen kautta eli paljonko sijoituksen tuotto on inflaation jälkeen.
Heinäkuussa vuosi-inflaatio oli 6,5%, siksi rahojaan ei kannata laittaa sellaisiin kohteisiin, joissa tuotto on alle tämän. Talletukset tässä tilanteessa tarjoavat noin 3,5% negatiivista reaalituottoa.
Historiallisesti korkean inflaation aikana kiinteistöt ja osakkeet ovat olleet parhaita sijoituskohteita. Tällä hetkellä kiinteistöt kuitenkin kärsivät liian isosta velkavivusta ja koronapandemian aiheuttamasta toimistojen vajaakäytöstä, joten mielenkiintoisin omaisuuslaji on osakkeet. Erityisesti pienivelkaisten kasvuyhtiöiden pitäisi korkea koron aikana tarjota suhteessa hyvää tuottoa.
Maailmanlaajuisesti myös sääntely hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on kiihtyvällä uralla. Siksi pitkällä aikavälillä tuottopotentiaalia voi etsiä myös saastuttavan perinteisen teollisuuden yhtiöstä, mutta niistä, jotka ovat jo aloittaneet siirtymän kohti vähäpäästöisempää liiketoimintaa ja jotka näin sopeutuvat muita paremmin, nopeammin ja pienemmin kuluin muuttuneeseen liiketoimintaympäristöön.
Timo Vesala, pääekonomisti, Kuntarahoitus
Markkinat uskovat teflonpintaisen USA:n välttävän taantuman ja euroalueellakin matalasuhdanteen odotetaan jäävän suhteellisen lieväksi. Kiinan talous jarruttaa ikävän näköisesti, mutta vaikutuksia länsimarkkinoihin ei toistaiseksi pidetä käänteentekevinä. Inflaation jatkaessa hidastumistaan Fed olisi jo koronnostosyklinsä huipulla ja EKP:kin ainakin hyvin lähellä sitä.
Markkinoiden odotukset vaikuttavat sinänsä kohtuullisen realistisilta ja ovat varsin hyvä peruslähtökohta. Talouksien erkaantuminen stagflaatiosta olisi sekä osake- että korkosijoittajille hyvä uutinen. Työmarkkinoiden kireys ja hintapaineet palvelualoilla voivat silti edelleen yllättää, jolloin koronnostoja voitaisiin nähdä odotuksia enemmän. Tässä suhteessa ”pettymyspotentiaalia” on erityisesti USA:n osakemarkkinoilla, jotka ovat kallistuneet ”soft landing” -skenaarioon luottaen.
Euroalueella negatiiviset inflaatioyllätykset voisivat johtaa rahapolitiikan ”ylikiristykseen” ja ennakoitua syvempään taantumaan. Euroalueen pitkät valtionlainat voisivatkin toimia salkussa vakuutuksena kasvuriskejä vastaan. Fedin osalta ylikiristys on epätodennäköisempää. Sen sijaan USA:ssa odotus pitkän aikavälin neutraalista korkotasosta voi edelleen nousta. Sikäläisissä pitkissä koroissa saattaa olla jäljellä nousupotentiaalia eivätkä USA:ssa valtionlainat ole sijoittajalle yhtä kiinnostavia kuin euroalueella.
Keskustele ja toivo vieraita
