Sain eilen viideltä vihaisen viestin ”Täällä on jo muut töissä stana”. Kyseessä oli ”Pokerinpelaajat ja Helppi” -joukkueemme johtaja Sami Pulliainen, joka kaipaili minua ilmeisesti kahdelta alkaneeseen Kings of Tallinnin 550 euron turnaukseen.
En kuitenkaan luistanut töistä läpällä. Suunnittelin pelaavani tänään ensin tonnin pääturnauksen, joka alkaa puoliltapäivin ja siihen perään yhdeksältä alkavan 550 euron viiden kortin pottihilon. Tiistaiturnauksen toinen päivä alkaa tänään kahdeksalta, joten kaikkia kolmea ei voi ainakaan menestyksekkäästi pelata. Saimi tunnollisena soturina toki vetää kaikki, koska häntä ei kakkospäivään päässeiden listalla näkynyt.
Minulle oli tosin haastavaa selvitä matkan ensimmäisestä vaativasta siirtymätaipaleesta Kamppi-Länsisatama. Hyppäsin hyvissä ajoin ysin sporaan, jolla olen kymmenet kerrat tehtävästä suoriutunut. Matkan ajan räpläsin kännykkää, kuten nykykulttuuriin kuuluu. Kun saavuimme päätepysäkille, katsoin ulos ja totesin, että ei muuten olla Länsisatamassa. HSL on mitä ilmeisimmin vaihtanut ratikoiden reittejä.
Kello oli kahdeksan, eli melko pimeää. Google Mapsin avulla otin ensimmäisen suuntiman ja aloin hölkätä kaurismäkeläisissä maisemissa rakennustyömaiden ja parkkipaikkojen läpi. Suunnistusta helpotti, että valoja ei juuri ollut, maamerkkejä en pääsääntöisesti tunnistanut ja rakennustyömaa-aitaa pukkasi vastaan. Kun kävelymatkan piti viedä 12 minuuttia ja lautalla taas olla 10 minuutin päästä, painoin menemään puolijuoksua Rimowaa perässä raahaten ja läppärilaukusta kiinni pitäen.
Saattoi olla vuoden paras urheilusuoritukseni, että jäi ehkä minuutti aikaa porttien sulkeutumiseen, kun saavutin terminaalin. Hakeuduin keulabaariin tarkoituksenani ottaa seitsemän rauhoittavaa. Tilasin yhden Jim Beamin ja lärvisiiderin (Westons Vintage). Jimin otin ykkösellä ja istuin pöytään siiderin ääreen. Otin pari huikkaa, viestittelin kotiin sankarillisesta suorituksestani ja sitten heräsin, kun joku henkilökunnan jäsen koputti olkaan ja kertoi meidän olevan Tallinnassa.
Olin pitänyt optiona pelata satasen hyperturbon yhdeltätoista, mutta kun pääsin Hiltonin huoneeseeni, totesin olevani liian väsynyt. Päätin sen sijaan ottaa vähän viiniä ja levätä hetken. Heräsin aamulla sängystä puoli kahdeksan vaatteet ja Bloomberg päällä. Mitä ilmeisimmin en ole vielä ihan toipunut kengurujen kurkkaamisen aiheuttamista aikaero-ongelmista.
Herättyäni yskin oikein urakalla ja pelkäsin saaneeni flunssan uusimaan. Olo oli muutenkin aika kurja, vaikka olin itse asiassa nukkunut aika paljon ja ottanut lohtualkoholia aika vähän. Koska olen allerginen natsien ja nykyfeministien lisäksi muullekin eläinpölylle, olin heti huoneeseen tultuani rutiininomaisesti tarkastanut, että ovathan tyynyt toiveideni mukaiset ei-höyhentyynyt ja kyllä olivat. Koska oloni vastasi minulle hyvin tuttuja allergiaoireita, päätin tarkastaa myös peiton, vaikka olisihan se absurdia petata synteettiset tyynyt ja höyhenpeitto. Höyheniähän sieltä sitten löytyi.
Nyt alkaisivat sitten fasiliteetit olla kunnossa turnausviikon vakavaan aloittamiseen. Tallinnan Kurkojen turnausohjelma mahdollistaa todella kovan turnausvolyymin sisään laittamisen. Kahdeltatoista aloitetaan pääturnauspäivät ja yhdeltätoista illalla alkaa viimeinen pikkuturnaus. Mukana on taas kaikenlaista sököä ja Win the Buttonia, joten jokaiselle pitäisi olla jotakin. Toki joku valittaa, kun haluaisi neljän kortin Crazy Pineapplea kolmen kortin version sijaan. Mie en yleensä yksittäisten ammattivalittajien näkemyksille paljon anna painoarvoa.
Teresa Nousiaisen väsymätön spämmäys somessa näyttäisi tuottavan ennätysfieldit ainakin suomalaisia. Asiaan on toki voinut vaikuttaa myös tyytyväiset asiakkaat, jotka mie mukaan lukien palaavat vuosi toisensa jälkeen ja rummuttavat viidakkorumpua hyvistä peliolosuhteista.
Käväisin aamiaisen jälkeen käteispelihuoneessa, ja siellä oli kolme pöytää eilisen päivän silmillä veteleviä. Petteri Kalenius uhkasi heittää miuta rentoutuspallolla, joten pakenin paikalta. Itse asiassa ilman kolumnivelvoitteita olisin kyllä jäänyt valmistautumaan turnauksen alkamiseen sutimalla hetken käteistä. Pelaamaanhan tänne on tultu.
Täytyy jo etukäteen varoitella tiimikavereita (Saimin ja Helpin lisäksi Mikko Hirvonen), että turnauspelaamiseni volyymi riippuu pelikunnostani. Jos olen iltaturnausten alkaessa yhtä väsynyt kuin Laura Huhtasaaren evoluutioteoria, menen sovinnolla nukkumaan enkä jää turnauspöytään pilkkimään.
Valitettavasti turnauskestävyyteni ei ole enää Kings of Tallinnin täysimittaisen suorittamisen vaatimalla tasolla.
P.S. Osa tiimikavereistani aikoo luistaa myös iltaturnauksista. Jeesus-habituksella nykyisin huiskiva Mikko Hirvonen on viritellyt torstaiksi 100/200 Mixed-peliä, jossa pelit ovat:
2-7 TD PLO
Badeucey Stud
A-5 TD
Razz Badacey
Omaha 8/B (limit) Razz
Badugi
NL 2-7 single draw Super Stud
BigO (plo/8 5 cards) Razzdugi
Jos osaa kaikista näistä täydelliset nimet säännöistä puhumattakaan, on jo aika hyvin pokerisivistynyt. Teresa on kuulemma luvannut hoitaa diilerit kouluttamalla niitä joku päivä. Markkinatalous tuottaa kaikenlaisia kummallisia asioita, kuten erinomaista asiakaspalvelua.
Pelissä on kuulemma vielä ehkä yksi tai kaksi paikkaa, riippuen siitäkin, pelaanko mie. En ihan välttämättä halua rättiväsyneenä opetella uusia pelejä melko kookkaalla limiitillä. Sanoisin olevani neiti, ellei se olisi vastoin nykyisiä sukupuolineutraalisuuden vaatimuksia.
P.P.S. Ensimmäinen Viron lippuni on vuodelta 2003, joten uutta maapistettä ei ole tulossa. Mutta ensi viikolla yritän Unibet Open Lontoossa ensimmäistä Pyhän Yrjön ristiäni veren maku suussa.
