Sosialistisista maista tulevat pelurit ovat yleensä hyvin suosittua peliseuraa. Jos he nimittäin pääsevät matkailemaan kotimaastaan pois, on heillä yleensä mukanaan enemmän irtorahaa kuin ymmärrystä sen käyttämiseen kilpailluissa olosuhteissa. Kun on tottunut siihen että kaikki saavat tarpeidensa mukaan, ja asema hallitsevassa puolueessa määrittelee tarpeet, on omia ongelmiaan sopeutua markkinatalouteen.
Venezuelalainen peluri Barcelonassa ei vähän aikaa sitten ollut kuulemma tuottanut pettymystä. Hän oli työnnellyt pottiomahassa merkkejä keskelle siihen tahtiin, että jopa katalaanit olivat ymmärtäneet kyseessä olevan poikkeusyksilön. Pöytään muodostui jonoa, joskaan se ei liikkunut mitenkään vauhdikkaasti.
Aikaan oli kuitenkin saatu hyvä hässäkkä, kun Caracasin sankari oli ensin painanut viiden kilon pottiin neljä kiloaan keskelle, kun jäljellä oli vain yksi vastustaja. Hän myös onnistui näyttämään korttinsa, ennen kuin vihu ehti tehdä mitään. Kortit eivät olleet mitkään tavoittamattomat saletit, mutta vastapuoli jäi kuitenkin hetkeksi arpomaan maksua. Jakaja keskeytti pohdinnan ilmoittaen, että lyöjän käsi on kuollut.
Tämä aloitti kunnon katalonialaisen hässäkän. Kahdeksan peluria lyöjä mukaan lukien olivat luonnollisesti sitä mieltä, että ei se mitään kuollut ole. Vastustajaa lukuun ottamatta kukaan ei kokenut erityisen tarpeelliseksi suututtaa tähtipelaajaa ja tuomita tätä häviämään kätensä showdownista riippumatta. Jakaja taas pysyi näkemyksessään. Brush kutsuttiin paikalle antamaan lopullinen tuomio, ja tämä taipui lopulta tuomitsemaan enemmistön toiveen mukaan.
En tiedä, mikä on Barcelonan oikea sääntö kyseiseen tapaukseen. Siitä olen tietoinen, että Barcelonan sääntötulkinnat vaihtelevat brushista, päivästä ja kuun asennosta riippuvista syistä. Joissain korttihuoneissa on ainakin ollut olemassa sääntö, jossa etukäteen näytetyt kortit tappavat käden automaattisesti, kun actionia on vielä jäljellä.
On myös itsestään selvää, että korttien näyttäjä ei tässä saanut itselleen mitään erinomaista etua, päinvastoin. Jos joku haluaa näyttää korttinsa ennen minun vuoroani toimia, saa minun puolestani ihan vapaasti näyttää ja käsikin saa elää eikä edes lyöntikieltoa tarvita. Sääntö on siis huono, jos se nyt sitten oli Barcelonassa edes olemassa.
Meinasin vuonna 2003 Tallinnassa ottaa pahasti iskua silloisesta kireästä korttien tapposäännöstä. Pelasimme pienen pottiomahaturnauksen semifinaalia. Paikallinen kaveri avasi potin lyönnillä, mie kurkkasin hoolista ässät ja sanoin all-in sekä työnsin merkit keskelle. Kaveri maksoi empimättä vähän isommalla stäkillä. Näytin käteni, kuten turnauksissa yleensäkin tehdään. Vastustaja taas ei näyttänyt korttejaan.
Tarkistuslaskennassa todettiin, että stäkkini riitti täyden potin lyöntiin ja lisäksi oli vielä yksi ylimääräinen chippi. Niinpä kättä oltiin tuomitsemassa kuolleeksi. Itse asiassa tiesinkin typerän silloisen paikallissäännön, joten kyseessä oli enimmäkseen oma vikani.
Muut suomalaiset mekkaloivat enemmän kuin mie, koska tunsivat lähinnä suomalaiset pokeripykälät. Lopulta sovellettiin kohtuullisuusnäkökohtaa eikä sääntöjen kirjainta, ja minut tuomittiin vain lyöntikieltoon. Vastustaja sökötteli riveriin asti, ja voitin potin sekä tulin turnauksessa lopulta toiseksi.
Helsingissäkin voidaan tuomita käsi kuolleeksi, jos näyttää korttinsa tarkoituksellisesti, kun on itsellä vielä maksamista jäljellä. Tämä on ihan hyvä sääntö, koska kaikenlaiset temppu-Einarit aina välillä tykkäävät pitää showta, esitellä osaa korteistaan ja jarruttaa samalla peliä. Einarit luulevat olevansa ovelia ja hauskoja, joskin yleensä aiheuttavat lähinnä hässäkkää ampuen samalla itseään jalkaan. Joka tapauksessa Helsingissä kortit etukäteen näyttämällä pääsee lyöntikieltoon.
Doyle Brunson kehotti Super Systemissä tiukassa paikassa maksua miettiessä näyttämään omat kortit samalla vastustajan reaktiota tiukasti tarkkaillen. Yksi Brunsoninsa lukenut nuori suomalainen 90-luvun pokeriammattilainen päätti kerran soveltaa tätä käytännössä. Hän näytti kärkiparinsa Matti Kuortille ja tuijotteli all-in lyönnin tehnyttä Mattia minuuttitolkulla. Lopulta hän maksoi ja Kuortti näytti settinsä. Meillä muilla, jotka olimme lopen kyllästyneitä miettimiseen, oli hyvin hauskaa. Luultavasti Matillakin, joskaan hänen ilmeensä ei nähdäkseni värähtänytkään. Hassisen Koneen sanoin: Me seisoimme Führerin puolesta ja oikeus oli voittanut taas.
Nykyisin korttien esittely ja readien ottaminen on Suomessakin kielletty. Amerikassa sitä vielä harrastetaan, kuuluu kulttuuriin kuten sunnuntaikirkko ja yksityisautoilu.
Vaikuttaa siltä, että tänään alkavaan Tallinn Summer Showdowniin on lähdössä valtaisa porotokka mie mukaan lukien. Enää ei tarvitse Etelä-Helsingissäkään pelätä Neuvostoliiton ajalta peräisin olevia ohjekirjoja. Turnauksessa sovelletaan TDA-sääntöjä, joiden mukaan käsi tapetaan vain äärimmäisessä hädässä. Jos joku tuntee tarvetta näytellä kortteja kesken jaon, hän saa kyllä kiristyviä rangaistuksia, mutta enimmäkseen päätyy kierrokseksi tai pariksi puhisemaan reilille. Tämä sääntö toimii hyvin, jos on erittäin pätevät tuomarit. Tarkkaillaan kimpassa, miten Teresa Nousiainen & Kätyrit suoriutuvat tehtävästä.
Käteishuoneessa toimitaan korttien vilauttelemisen suhteen käsittääkseni enimmäkseen Suomen sääntöjen mukaan. Olympicin nettisivun mukaan päätöksen tekee aina pokeripäällikkö, eikä siis jakaja. Lyöntikieltoa napsahtaa aina, ja käsi voidaan tarvittaessa tappaakin.
Joten pidetään ne kortit Tallinnassakin piilossa showdowniin asti, jolloin kyllä näytetään kortit reippaasti. Vain kaikkein paatuneimmat kyylät haluavat vastustajien tappavan käsiään vahingossa, eikä näistäkään kukaan yleensä nauti muiden hitaasta pelistä.
