Helsinki Midnight Sun oli osaltani floppi. Pelasin yhdestätoista mahdollisesta turnauksesta yhdeksän, ja en anna yhdenkään turnauksen kokonaissuorituksestani tyydyttävää arvosanaa. Kolme viimeistä huidoin auttavasti, kun viimein ymmärsin keskittyä pelaamiseen enemmän ja surffailla netissä vähemmän.
Viime keskiviikkona kehuin turnausbuffettia, ja sain palautetta torstaina, että sehän oli sinä päivänä aivan paska. Mie tosin väistin currykanan ja kävin Fennia-korttelin sisäpihan keskinkertaisessa kiinalaisessa buffetissa. Jos aikoo kolmen vartin turnaustauolla käydä jossain läheisistä a la carte – ravintoloista, kuten Mount Everestissä tai Mayassa, pitää tilaus laittaa sisään puoli tuntia ennen tauon alkua, jos haluaa varmistaa ajoissa takaisin ehtimisen.
Lisäksi lupasin antaa jotain rakentavaa kritiikkiä turnausjärjestelyistä. Niistä en kuitenkaan löytänyt mitään varsinaista mutkutettavaa. Tosin yleistä viihtyvyyttä kasinolla meille puhelimenräplääjille lisäisi toimiva Wi-Fi. Yritän aina Mikonkadulle tullessani muistaa laittaa Wi-Fin pois päältä, koska kasinon netti soveltuu lähinnä akun polttamiseen. Puhelimen oma netti yleensä toimii, joskin alakerran pokeripöydissä, erityisesti kutosessa ja seiskassa, pätkii sekin.
Viikon kohokohta oli käydä kommentoimassa pääturnauksen finaalipöydän loppuvaiheet. Melko suomalaista on, että tunnettu rahapelimonopolikriitikko kelpaa Veikkaus-TV:hen kommentoimaan. Luulen näiden nettitelevisiolähetysten tuovan vielä lajille lisää suosiota. Ne ovat nimittäin monopolin toteuttamiksi käsittämättömän laadukkaita.
Vellu Markkasen seksikkään käheä ääni lisää vielä lajin suosiota naistenkin keskuudessa ja Kimmo Aron asiantunteva säestys kelpaa meille hifisteillekin.
Aion joku päivä vielä katsella jälkilähetyksiäkin. Pelaan nimittäin noiden samojen jamppojen kanssa vielä toivottavasti monta vuotta, joten sen voi laittaa viihteen lisäksi opiskelun piikkiin. Lisäksi MNS-finalistien peli on yleensä hyvin laadukasta pokeria, joten voi suositella muillekin.
Aussie Millionsissa oli hauska systeemi, jota voisi yrittää Suomessakin. Siellä oli televisiopöydän lähetyksessä sama puolen tunnin viive, mutta se näytettiin screeniltä myös pelureille. Tässä olisi yleisölle hupia, eikä finalistien tarvitsisi yrittää vilkuilla puhelimestaan tai pyytää kavereita seuraamaan ja antamaan raporttia. Tilanne olisi tasainen myös niille, joilla on puhelimesta akku loppu tai ei ole sopivia päivystäjiä tarjolla.
Suunnittelen pelaavani Midnight Sunit jatkossakin, kaikkiin olen käsittääkseni osallistunut. Ellen sitten joku vuosi lämpene lähtemään heti WSOP:n alkuun
Las Vegasiin
En ole moneen vuoteen käynyt Vegasissa, koska nykyään selviän jet lagista aikaisintaan viikossa, jos siinäkään. Pelaan varmasti paremmin pienessä hönössä kuin huonosti nukkuneena. Lisäksi pöydässä pilkkiminen on äärimmäisen noloa, tästä miulla on vanhana unihäiriöisenä paljon läheisempää kuin kutitustuntumaa.
Mutta nyt menen kerralla sitten kuukaudeksi. Suunnitelma on aloittaa pappaturnauksella ja sitten pelata niin monta, että joku rahastus tulee. USA:n lippua (=Hendon Mobiin merkittyä turnausrahastusta) ei miulla nimittäin vielä ole, vaikka olen viisi turnausta rapakon takana pelannutkin. Näistä kolme on ollut WSOP:n Maineja, eli 10.000 dollarin pääturnauksia. Kerran olen tainnut selvitä ruokatauolle, mutta en koskaan toiselle päivälle.
Näistä kahdesta olen kirjoittanutkin 2008 Akin Vegaspäiväkirjassa ja 2013 luovasti nimetyssä Akin toisessa Vegaspäiväkirjassa. Kolmatta ei ole kyselyistä huolimatta tulossa, koska yritän keskittyä pelaamiseen paremmin kuin nykyisin yleensä osaan. Jotain päivittelen varmaan twitteriin, jossa kirjoitan salanimellä @AkiPyysing. Muutama pikku twiitti ei pelaamista häiritse, eihän?
Mitä ilmeisimmin ikä tuo mukanaan hermoheikkoutta, koska miulla on selvää matkajännitystä. Laukku on melkein pakattu jo tiistai- iltana, vaikka lento on huomenna iltapäivällä ja kirjoitan keskiviikkokolumniakin päivän etuajassa. Olen elänyt elämäni optimistisena aikabudjetoijana, mutta useimmiten ollut sovittuna aikana sovitussa paikassa. Sunnuntaina olin lasten kanssa dinnerillä, ja nekin ihmettelivät mihin maailma on mennyt, kun olin paikalla viisi minuuttia etuajassa.
Olen pakannut mukaan paljon vaatteita, koska kaikki Nevadan autiomaassa kortilla olleet tietävät, että siellä on helvetin kylmä. Ulkona on toki +40, mutta sisällä ilmastoinnit huutavat ilmastonmuutosta tulevaksi erittäin tehokkaasti. Pelaa päivä Las Vegasissa shortseissa ja T-paidassa ja sairasta loppumatka.
Allergialääke on myös tarpeen, koska pölyä riittää sisälläkin. Amerikkalaiset kun tykkäävät kovasti kokolattiamatoista. Kun alan Las Vegasissa niiskuttamaan, toivonkin aina ”Ole allergia, ole allergia.”
Jännittävä on nähdä, lasketaanko käteiset Los Angelesin tullissa vai ei. Jenkkeihin saa viedä miten paljon rahaa haluaa, mutta jos on yli 10.000 dollarin arvosta, pitää tullata. Miulle kerrottiin, että siellä menee tolkuttomasti aikaa. Samat kaverit kertoivat, että he ovat vain laittaneet rastin ruutuun ”Over 10.000 USD” laskematta itse nippujaan. Mie taas olen aina laskenut hivakat tarkasti ja tullimiehet eivät ole vaivautuneet kertaakaan tarkastamaan. Tosin otantani ei ole kovin iso, olisinkohan tullannut kuudesti tai jotain.
Vegasiin pystyy nykyään myös wirettämään rahaa melko sulavasti. Mutta ohjeiden mukaan piti lisätä Caesars Rewards #, enkä muista oliko miulla sellainen ja ainakaan en tiedä sen numeroa. Joten menen niillä käteisillä mitä löytyy ja selvittelen tarkemmat speksit paikan päällä.
Takaisin voi tuoda myös käteistä, ellei sähköinen rahansiirto syystä taikka toisesta maistu. Sivistyneellä ihmisellä on muuten hyvä olla dollaritili olemassa. Tullata pitäisi, jos on yli 10.000 USD ja ylärajaa ei ole. Tosin McCarranilla olen pari kertaa epähuomiossa mennyt dollareiden kanssa läpi turvatarkastuksen ja tajunnut, että tullausmahdollisuus meni jo. Tätä en varsinaisesti suosittele kenellekään.
Keskeltä Suomen kesää on vähän nihkeää lähteä huitsin Nevadaan palelemaan. Lienen poikkeuksellisen tärinöissä, koska rationaalisinta kokonaisonnellisuuteni kannalta tällä hetkellä olisi keskittyä salilla orastavan nousukunnon ruoskimiseen ja pudottaa hiukan eli joku 20 kg painoa. Päässä olevassa treeniohjelmassa WSOP-olosuhteissa pysymisen puolesta en löisi kovin pieniä vetoja.
Lisäksi epäilen vähän osaamistani nykynuorison kanssa. Vaikuttavat olevan pelkästään kotimaiset voimatkin monessa asiassa miuta osaavampia. Enkä varsinaisesti ole viime vuosina uhrannut kaikkea valveillaoloaikaani pokerin opiskeluun. Joten valmistautumiseni vuoden tärkeimpään työmatkaani ei ole ollut aivan täydellinen.
En pelkää rahan häviämistä, vaan yhden hengen toverituomioistuimeni antamaa loppuelämän mittaista tuomiota kehäraakiksi. Valtaosaltaan tuntemattomien kanssa pelaaminen vaatii sellaista keskittymiskykyä, jonka olen jo saattanut menettää.
Kauhuskenaarioni on, että totean matkan aikana, että ammattilaisuus oli tässä, mutta tuokaa ihmeessä lisää viinaa, varaa on.
Mutta maailmanmestaruusranneketta ei voi saada, jos ei koskaan yritä. Yleensä ihmiset harmittelevat enemmän tekemättömiä kuin tehtyjä asioita, joten lainaan vanhaa eteläkarjalaista sanontaa (jolla puolustellaan miesten tekemiä älyttömyyksiä):
Mies ja raha on luotuja liikkumaan. Teräsbetoni: Missä miehet ratsastaa Olkoon myrsky sekä viima
Ja tuvassa lämmin kamiina On kunnia ja miehuullisuus Suorittaa velvollisuus
Maailma on kylmä vaikka On ehkä lämmölläkin paikka Kentät kutsuu sankareita Eikä suinkaan pelkureita
Missä miehet ratsastaa
Siellä lampaat ei voi laiduntaa Missä miehet ratsastaa
Siellä kuulee susien ulvontaa
Olkoon edessä tuhoa
Ja takana lemmen lumoa On miehellä velvollisuus Muistaa urhoollisuus
Ei kukaan voi välttää kipua Ja vain elämän virrassa lipua Kentät kutsuu sankareita Eikä suinkaan pelkureita
Missä miehet ratsastaa
Siellä lampaat ei voi laiduntaa Missä miehet ratsastaa
Siellä kuulee susien ulvontaa
