Vuonna 2003 tein ison kasan vääriä päätöksiä. Yksi virhearvio johti toiseen, ja kuten tavallista seuraava virhe oli edellistä vielä pahempi.
Pelasin internetpokeria ensimmäisen kerran sittemmin nurin menneellä CCC-Pokerilla 2000-luvun alusta asti. Saitti oli teknisesti täysin toivoton ja kaatuili yhtenään. Voitin vähän ja rahaa sisään jäi vääjäämättömän nurinmenon tullessa niin ikään vähän.
Sittemmin pelasin paljon 24hPokerilla. Voitin melko paljon, mutta lopetin pelaamisen siellä pitkäksi aikaa. Syyni lopetukseen oli täysin lapsellinen. Minua kiusattiin chatissa, enkä jaksanut katsella sitä. Olin vieläpä osannut odottaa tätä, mutta silti käyttäydyin kuin pikkulapsi. En koskaan kertonut, että edes pelaan CCC:llä, mutta 24hPokernickini tuli yleiseen tietoon. Ottaen huomioon, että netin isoimmat pot limit omaha- pelit olivat pitkään siellä, tämä oli minulta melko epäammattimaista.
Pelasin muilla sivustoilla jonkun verran ja voitin kohtuullisesti. Vuonna 2003 oli mm. tarjolla täyden ringin limiittitexasia 100/200 tasolla VPIP:llä 40 prosenttia. Tämä tarkoittaa vähänkään osaavalle limiittipelaajalle lisenssiä painaa rahaa. Se, että pelasin näitä pelejä vain jonkun verran, oli niin ikään amatöörin touhuja.
Vähäinen nettipelaamiseni alkuaikoina johtui osin olosuhteista, mutta enimmäkseen epäluulosta. En luottanut nettipeleihin lainkaan. Epäilin kimppapeliä ja olin huolissani tietoturvasta. Lisäksi hyperventiloin, kun tietokone jumittaa.
Olosuhteissa oli vikana, että olin erehtynyt kokeilemaan taas yhteisasumista, ja mahdollisuuteni pelata nettiä olivat rajoitetut. Tarmokkuuteni ei riittänyt olosuhteiden parantamiseen.
Samanaikaisesti livepelit Helsingissä kuivuivat kuivumistaan. Kantapelaajat pelasivat netissä, ja pokeribuumi Suomessa ei ollut vielä tullut. Paikka, jossa kävimme pelaamassa satunnaisesti kasinon ulkopuolisia pelejä, suljettiin. Tilalle avattu kilpaileva toimipiste selkeästi epämukavammilla olosuhteilla vei leppoisat laittomat pelit.
Niinpä päädyin harkitsemaan ulkomaille muuttoa. Tapetilla oli lähinnä kolme kaupunkia: Lontoo, Pariisi ja Pietari. Oikeasti olisin halunnut Pietariin, mutta kohteeksi valikoitui Pariisi. Venäjää osasin jo jonkun verran ja ranskaa hyvin vähän. Ajattelin, että pääsenpähän leveilemään osaavani neljää vierasta kieltä.
Pariisi on hieno kaupunki. Pariisilaiset taas havaitsin arroganteiksi ja epäluotettaviksi. Opin kahdeksassa kuukaudessa lukemaan ranskaa kohtuullisesti, kirjoittamaan vähän ja sanomaankin ymmärrettävästi jotain. Ikinä en oppinut ymmärtämään, mitä sammakonsyöjät minulle sanoivat. Jos venäläiselle sanoo, että puhuisitko hitaammin ja kovempaa, niin hän yleensä tekee niin. Hakee joskus jopa kiertoilmausta tai tueksi jotain kolmenkymmenen englannin sanan sanavarastostaan. Jos ranskalaiselle sanoo saman, hän toistaa äskeisen ilmauksen entistä nopeammin.
Pelit Aviation Club de Francella vaihtelivat melko hyvistä erinomaisiin. Voitin Pariisin reissulla keskimäärin 50 euroa per tunti, mikä on sinänsä hyvä palkka. Samaan aikaan nuoriso, jolle olin vielä Helsingistä lähtiessä antanut hyvän vastuksen, hakkasi netissä ensimmäisiä miljooniaan. Koska en ole mitenkään suomalaisten perisynnistä kateudesta vapaa, en ollut kovin tyytyväinen lopputulokseen.
Itse asiassa kuulin tästä kehityksestä jo ennen reissua, mutta ajattelin, että kimppaa varmaan pelaavat. En onnekseni sanonut tätä ajatusta koskaan ääneen. Olin omalla arroganttiudellani ja muutamalla legendaarisella väärinymmärryksellä onnistunut pääsemään muutenkin riittävän huonoihin väleihin osan toisen sukupolven suomalaisia kasinopokerinpelaajia kanssa.
Myöhemmin tajusin, että pojat olivat löytäneet rahantekokoneen ja opiskelleet käyttämään sitä huolella. Minä taas yritin opetella minulle toivotonta kieltä ja pelailin pikkupelejä seurassa, jossa en viihtynyt.
Viimeinen naulan arkkuun vuodelle 2003 tuli, kun sain kuulla joululomalla Suomessa, että olin menossa keväällä Pariisiin yksin mietiskelemään, mitä haluan tehdä isona. Minä olin luullut, että olin sen jo päättänyt.
Tässäkin vaiheessa olisin voinut hyvin lakata tekemästä kertautuvia virheitä. Mutta kun on pipetillä jaettu, ei voi kauhalla vaatia. Pakkasin laukut ja lähdin yksin kohti Pariisin kevättä.
